Vauvakuumetta

Kaksplussan kannessa oli heti otsikossa se, mitä olen pyöritellyt päässä jo pitkään: "Mikä on täydellinen ikäero?" Kesäkuussa käytettiin hedelmöitysklinikan pakkasesta loputkin alkiot, mutta lisää lapsia ei ole tulossa. Aikamoista tunnekuohua, kun ensin siirretään kaksi alkiota ja pitää valmistautua myös kaksosraskauteen ja siihen, että kotiin voisi taas tulla vauva. Ja kun tuohon tai noihin ajatuksiin on tottunut ja niistä innostuu, raskaustesti näyttää miinusta. Tiesin jo lasketun päivänkin.

Viikko tuosta ja sain kuulla, että ystäväperheeseen tulee toinen lapsi, vahingossa, katumuspilleristä huolimatta. Tuntuu aika epäreilulta jälleen, vaikka en minä sitä heidän lastaan halua ja olen ihan aidosti onnellinen uudesta tulokkaasta - se on tuolle perheelle niin oikein :) Kaikkea hyvää tarkoittaen.

Miksi ne, jotka lapsia toivovat, eivät niitä saa? Miksi lapsenteko on toiselle niin vaikeaa ja toinen tulee raskaaksi jo pelkästä ajatuksesta? Enää en ole niin katkera ja kiukkuinen kuin ennen Eemiä. Silloin kaipuu äidiksi oli polttava. Olin 23, kun päätin tulla raskaaksi. Eemi syntyi, kun olin täyttänyt 27. Siinä ajassa joku toinen oli saanut monen monta lasta.

Vähän aikaa sitten kerroin ystävälleni toiveistamme saada lisää lapsia. Miksi ette adoptoi, hän kysyi. Niin, yksi alkion siirto maksoi noin 700 euroa, munasolujen kerääminen ja uusi tuoresiirto vieläkin enemmän lääkkeineen. Silti adoptio on vieläkin kalliimpi ja yleensä pitempi prosessi. Lisäksi adoptio on aina äärimmäinen lastensuojelullinen keino antaa lapselle paremmat eväät elämään, ei niinkään aikuisille mahdollisuutta vanhemmuuteen.

Ystäväni adoptioehdotukseen sanoin, että haluan synnyttää. Synnytys oli minulle niin suuri ja positiivinen kokemus, että haluan kokea sen vielä uudelleen. Ja haluan olla raskaana, kantaa salaisuutta ja luoda suhdetta lapseen. Näillä mielipiteillä en millään tavalla halua aliarvioida tai muuten arvostella adoptiovanhemman ja -lapsen suhteen kehittymistä, siitä minulla ei ole kokemusta.

Nyt mielessä pyörivät työasiat, opiskelut ja elämän jatkaminen yhden lapsen perheessä. Niin, ja ei, en ole unohtanut että minullahan on jo yksi lapsi. Olen kyllä hänestä kiitollinen ja ylpeä ja nautin joka päivästä, mutta silti kaipaan sitä, että minun elimistöni toimisi niin kuin pitääkin ja saisin lapsia, helposti.

Hössömummon hyvät uutiset

Hyvä ystäväni on raskaana. Olen ihan hirveän innoissani. Jäin ihan pohtimaan, miksi olen niin onnellinen kyseisestä tapahtumasta? Tulin siihen tulokseen, että olen vain kauhean onnellinen ystäväni puolesta. Hän tulee saamaan jotain niin ihanaa :) Nimittäin, on kauhean siistiä, olla äiti. Onhan siinä myös omat haasteensa ja vastuunsa, mutta silti niin oma maailmansa ja niin kivaa. Tiedän myös että kyseisestä ihmisestä tulee ihan mahtava äiti!

Olen myös iloinen itseni puolesta, koska lapseni saa uuden leikkikaverin, samoin minä. Pienet ihmiset kun on niin ihania. Minä odotan kovasti sitä hetkeä kun saan pitää sylissä sitä pientä kaveria :) Siitä lapsesta tulee niin rakastettu ja ihana. Tiedän.

Olen myös miettinyt omaa suhtautumistani. Miten käyttäytyä niin ettei toinen ahdistu tai ärsyynny ylenpalttisesta hössötyksestä? Mikä määrä lahjoja ja vinkkejä on sopivaa?

Viikonloppuna näimme ja olin kasannut ison kasan vaatteita äidille ja vauvalle tarjolle. Unohdin sanoa, että pakko ei ole velvollisuuden tunteesta ottaa, koska muistan millaista sekin oli.

Ennen kaikkea haluan olla ystäväni tukena elämänmuutoksessa, koska niin kuin itse hyvin tiedän, hormoonihumalakin voi olla aikamoinen, varsinkin raskaana :) Myös kaikkea odottamatonta voi tulla vastaan. Haluaisin olla sellainen ystävä jolle voisi kertoa ihan kaikenlaiset asiat.

Muistan myös millaista se on, kun joku ylihössöttää raskautta. Ei saa kantaa, rasittaa itseään liikaa, syödä sopimatonta. Saatoin aavistuksen mennä myös tämän hössötyksen puolelle. Mikä minua vaivaa? miksen muista mitä itse ajattelin ja miltä minusta tuntui. Toisaalta jotkut nauttivat hössötyksestä ja huomiosta, mutta luulen että kyseessä oleva ystäväni ei ehkä kuulu niihin.

Taidan vain yrittää pysyä normaalin käytöksen rajoissa. Luotan myös että ystäväni sanoo, kun käyn hermojen päälle :).Otan sellaisen linjan, että luotan että minua ojennetaan, jos käyttäydyn huonosti ja en pidä raskaana olevaa avuttomana ja tyhmänä.

Minusta taitaa tulla aikanani, aikamoinen hössömummo. Toivottavasti minusta tuleekin mummo :)


Peppi

Jäähyväiset tuteille!

Nukahti, puolen tunnin suoran huudon jälkeen, ilman tuttia.

Nyt se on ohitse. Päätin tänään, että saa riittää. Jännityksellä odotan tilanteen kehitystä? Jos hyvin käy pari yötä kiljumista ja se on siinä. Eikös vaan?

En tiedä mitä, jos huonosti käy?

Pääsiäinen vietettiin mummoloissa. Vierailimme myös muilla sukulaisilla Oivan kanssa. Mukavata oli, sangen mukavata. Nukuin päiväunia, join kahvia, herkuttelin, rupattelin, nautin auringosta! Vielä enempi nautin kotiin palaamisesta. Lapsi nukahti omaan sänkyynsä uninalle kainalossa tyytyväisesti rupatellen, eilen siis ;) Tänään, sattuneesta syystä oli jo hieman eri ääni kellossa. Reissupyykitkin alkaa olla pestynä ja jääkaappi täysi. Martinkin seurasta on ihana nauttia, sillä hän tuli jo aikaisemmin reissusta kotiin. 

Seuraavaksi pitäisi alkaa pottailla hieman enempi johdonmukaisesti. En jotenkin ole vain viitsinyt? Vielä vuosi-puolivuotta sitten olisin ollut tämän takia huono äiti , mutta en enää, en ole niin usein enää huono äiti. Olen satunnaisesti ja joissain asioissa laiska äiti, mutta voi olla koska välillä olen myös superäiti ja myös aika hyvä äiti :)

Peppi-äiti