tiistai 26. heinäkuuta 2011

Vauvakuumetta

Kaksplussan kannessa oli heti otsikossa se, mitä olen pyöritellyt päässä jo pitkään: "Mikä on täydellinen ikäero?" Kesäkuussa käytettiin hedelmöitysklinikan pakkasesta loputkin alkiot, mutta lisää lapsia ei ole tulossa. Aikamoista tunnekuohua, kun ensin siirretään kaksi alkiota ja pitää valmistautua myös kaksosraskauteen ja siihen, että kotiin voisi taas tulla vauva. Ja kun tuohon tai noihin ajatuksiin on tottunut ja niistä innostuu, raskaustesti näyttää miinusta. Tiesin jo lasketun päivänkin.

Viikko tuosta ja sain kuulla, että ystäväperheeseen tulee toinen lapsi, vahingossa, katumuspilleristä huolimatta. Tuntuu aika epäreilulta jälleen, vaikka en minä sitä heidän lastaan halua ja olen ihan aidosti onnellinen uudesta tulokkaasta - se on tuolle perheelle niin oikein :) Kaikkea hyvää tarkoittaen.

Miksi ne, jotka lapsia toivovat, eivät niitä saa? Miksi lapsenteko on toiselle niin vaikeaa ja toinen tulee raskaaksi jo pelkästä ajatuksesta? Enää en ole niin katkera ja kiukkuinen kuin ennen Eemiä. Silloin kaipuu äidiksi oli polttava. Olin 23, kun päätin tulla raskaaksi. Eemi syntyi, kun olin täyttänyt 27. Siinä ajassa joku toinen oli saanut monen monta lasta.

Vähän aikaa sitten kerroin ystävälleni toiveistamme saada lisää lapsia. Miksi ette adoptoi, hän kysyi. Niin, yksi alkion siirto maksoi noin 700 euroa, munasolujen kerääminen ja uusi tuoresiirto vieläkin enemmän lääkkeineen. Silti adoptio on vieläkin kalliimpi ja yleensä pitempi prosessi. Lisäksi adoptio on aina äärimmäinen lastensuojelullinen keino antaa lapselle paremmat eväät elämään, ei niinkään aikuisille mahdollisuutta vanhemmuuteen.

Ystäväni adoptioehdotukseen sanoin, että haluan synnyttää. Synnytys oli minulle niin suuri ja positiivinen kokemus, että haluan kokea sen vielä uudelleen. Ja haluan olla raskaana, kantaa salaisuutta ja luoda suhdetta lapseen. Näillä mielipiteillä en millään tavalla halua aliarvioida tai muuten arvostella adoptiovanhemman ja -lapsen suhteen kehittymistä, siitä minulla ei ole kokemusta.

Nyt mielessä pyörivät työasiat, opiskelut ja elämän jatkaminen yhden lapsen perheessä. Niin, ja ei, en ole unohtanut että minullahan on jo yksi lapsi. Olen kyllä hänestä kiitollinen ja ylpeä ja nautin joka päivästä, mutta silti kaipaan sitä, että minun elimistöni toimisi niin kuin pitääkin ja saisin lapsia, helposti.

torstai 19. toukokuuta 2011

Tuttijuttuja

Tutit jäi. Loppujen lopuksi aika helposti. Oiva itki muutaman iltana ehkä hieman pidempään. Vaunuihin Oiva on nukahtanut aikaisemminkin helposti ilman tuttia.

Tässä mainittakoon että itku liittyy meillä kyllä aina nukkumiseen. Usein omaan korvaan se on kuitenkin kiukkuitkua. Eli olemme tulkinneet että haluja nukkumiseen ei olisi ja se kiukuttaa.


Oloni oli alkuun ehkä hieman turvaton ilman tuttia. Siis minun. Se oli kutienkin aika tehokas äänenvaimennin jossain vaiheessa. Kuitenkin hämmästyttävän helposti luopiminen kävi. Kuvittelin sen olevan vaikeampaa. Luulen tämän olevan aika yksilöllistä. Usein kutenkin pelotellaan ja puhutaan vain miten se on vaikeaa. Osalle varmasti onkin. Minun mielestäni ei ole mitenkään kamalaa, jos tuttia syödää vaikka siihen 2 ikävuoteen saakka, mikä on suositus, jos siitä on enempi apua kun haittaa. Jokainen perhe menee kuitenkin omalla aikataulullaan.

Koen kuitenkin, että nukutaan paremmin nyt, kun tuttia ei ole.
Enää ei myöskään tarvitse pimeällä etsiä tuttia pitkin makkarin lattiaa ja sängynalusia. On myös yksi asia vähemmän muistaa, kun jonnekkin lähdetään.
Nyt muuten hankkimatta jäi tällainen hieno fosforitutti.  Olis ollut ihan näppärä mielestäni.


Peppi

Kuva otettu Tikkunekun nettisivuilta: www.tikkunekku.fi

keskiviikko 18. toukokuuta 2011

Karppaus

Karppailun ensimmäiset viikot on lähteneet ihan kivasti liikenteeseen.
Ruuat on ihan oikeasti hyviä.
Oloni on paljon paljon parempi! Ei väännä yhtään niin paljon vatsasta.
Kiloja on lähtenyt 1-2 mutta koska itselläni se heittelehtii päivittäin aika paljon, niin jään seuraamaan tilannetta ja jatkan tätä ruokavaliota vielä. Ei ole mitää haluja leipää, pastaa tai perunaa kohtaa.

Viime päivät. Keskiviikosta asti olen vähentänyt hiilihydraatit alle 20 gramman. Myönnän etten ole punninnut ruokia tms. mutta uskon että en ole syönyt tuota enempää, lihan, kalan, munan lisäksi vain hiukka vihreslaattia ja juustoa. Tarkoituksena on päästä ketoosiin. Eli tilaan, jossa elimistö lähtee tehokkaasti hiilareiden asemasta käyttämään vararavintoja. Eli siis viikon päästä keskiviikkona alan syömään taas rennommin karppiruokaa. Siihen mennessä toivon jonkun selvän painon pudotuksen tulleen.
Tämän tiukemman ruokavalion aikana minulle on tullut himo salaattiin ja hedelmiin viinirypäleisiin ja mm. päärynään. Näinkin voi käydä :)

Hieman on suunnitelmissa että juhannukseen saakka olisin tällä ruokavaliolla kokonaan. Eli jos herkuttelen katson karppaus.info sivustolta jonkun ohjeen tai syön jonkun hedelmän.

Itsellänihän on sellaiset 10 kg vielä raskauskiloja jäljellä ja toiveissa pudottaa senkin jälkeen vielä pikkaisen joten tavoitetta on :)

Peppi

maanantai 16. toukokuuta 2011

Hössömummon hyvät uutiset

Hyvä ystäväni on raskaana. Olen ihan hirveän innoissani. Jäin ihan pohtimaan, miksi olen niin onnellinen kyseisestä tapahtumasta? Tulin siihen tulokseen, että olen vain kauhean onnellinen ystäväni puolesta. Hän tulee saamaan jotain niin ihanaa :) Nimittäin, on kauhean siistiä, olla äiti. Onhan siinä myös omat haasteensa ja vastuunsa, mutta silti niin oma maailmansa ja niin kivaa. Tiedän myös että kyseisestä ihmisestä tulee ihan mahtava äiti!
Olen myös iloinen itseni puolesta, koska lapseni saa uuden leikkikaverin, samoin minä. Pienet ihmiset kun on niin ihania. Minä odotan kovasti sitä hetkeä kun saan pitää sylissä sitä pientä kaveria :) Siitä lapsesta tulee niin rakastettu ja ihana. Tiedän.

Olen myös miettinyt omaa suhtautumistani. Miten käyttäytyä niin ettei toinen ahdistu tai ärsyynny ylenpalttisesta hössötyksestä? Mikä määrä lahjoja ja vinkkejä on sopivaa?

Viikonloppuna näimme ja olin kasannut ison kasan vaatteita äidille ja vauvalle tarjolle. Unohdin sanoa, että pakko ei ole velvollisuuden tunteesta ottaa, koska muistan millaista sekin oli.

Ennen kaikkea haluan olla ystäväni tukena elämänmuutoksessa, koska niin kuin itse hyvin tiedän, hormoonihumalakin voi olla aikamoinen, varsinkin raskaana :) Myös kaikkea odottamatonta voi tulla vastaan. Haluaisin olla sellainen ystävä jolle voisi kertoa ihan kaikenlaiset asiat.

Muistan myös millaista se on, kun joku ylihössöttää raskautta. Ei saa kantaa, rasittaa itseään liikaa, syödä sopimatonta. Saatoin aavistuksen mennä myös tämän hössötyksen puolelle. Mikä minua vaivaa? miksen muista mitä itse ajattelin ja miltä minusta tuntui. Toisaalta jotkut nauttivat hössötyksestä ja huomiosta, mutta luulen että kyseessä oleva ystäväni ei ehkä kuulu niihin.

Taidan vain yrittää pysyä normaalin käytöksen rajoissa. Luotan myös että ystäväni sanoo, kun käyn hermojen päälle :).Otan sellaisen linjan, että luotan että minua ojennetaan, jos käyttäydyn huonosti ja en pidä raskaana olevaa avuttomana ja tyhmänä.

Minusta taitaa tulla aikanani, aikamoinen hössömummo. Toivottavasti minusta tuleekin mummo :)


Peppi

tiistai 3. toukokuuta 2011

Nyt sKARPATAAN!!!!!!!!!!!

Ollaan tultu siihen pisteeseen, että isoissa t-paidoissa ja mekoissa heiluminen saa riittää! Kaipaamme vartalonmyötäisiä paitoja ja tiukkoja farkkuja, ennen sitä on tosin hieman kiloja karistettavana, joten olemme sopineet Pepin kanssa kahden viikon karppauksesta. Ja ehkä se siitä muuttuu vähän pitemmäksikin etapiksi.

Ensimmäiset kaksi päivää nyt takana, painonpudotustoiveena tässä kahdelle viikolle kolme kiloa, ja tähän asti mennyt melko hyvin. Mitä nyt ärsyttää kaikki ja olen riidellyt Teemun kanssa niin että pidän mykkäkoulua lopun elämäni. Ja nukuttaa ja laiskottaa - mutta ei ole nälkä.

Toivon, että loppuelämä olisi taas kevyempi vähän leivättömämpi ja perunattomampi. Niitä voi syödä joskus, mutta pääasiallinen ravinto olisi vähähiilarista.

Myös lasten ruokavalio on pohdituttanut paljon. Yleiset ohjeistuksethan suosittelevat antamaan lapsille margariinia ja kevyttuotteita, mutta Pepin kanssa vannomme käsittelemättömämmän ruuan nimeen. Voita, punaista maitoa ja lähiruokaa! Mitä vähemmän ruokaa on esikäsitelty ja siihen on lisätty aineita, sitä paremmin tiedän, mitä syömäni ruoka todella sisältää. Peppi on tähän asiaan ehkä perehtyneempi ja saattais tästä vaikka jotain kirjoittaakin.

Minulla tarkoituksena ei ole laihduttaa lasta, hän saa syödä myös runsashiilarisia ruokia, mutta kohtuullisesti ja vihreän salaatin ja lihan kaverina. Tärkeää on antaa terveellinen suhde ruokaan ja syömiseen, hyvä pohja terveelliselle ruokavaliolle ja monipuolisesti kokemuksia maukkaasta ja terveellisestä ruuasta.

Suuntaakin tästä tulevien päivien ruokalistan tekoon!

Annika

torstai 28. huhtikuuta 2011

Ei olla sorruttu tutteihin, vaikka ne vielä keittiön pöydällä purkissa pyöriikin...
Eilinen meni jo kivasti, tänään oli taas kaaosta ilmassa.
Ensimmäisenä yönä oiva heräsi kaksi kertaa ja huuti ehkä puoli tuntia kummallakin kerralla. Muuten ei olla kauheasti tuttia kaivattu. Uskallan jo ajatella, että tämä meni ihan hyvin.

Oiva sai eilen rokotuksen, sen missä on jäykkäkouristus ja muut. Ja tänään nousi kuume :(
39 astetta päivällä, mutta sitten se laskehti. Ilta meni kuitenkin itkiessä. 19.30-22.30 huutoa, huutoa. Kuumetta ei ollut enää kun hieman yli 37, mutta silti ehkä vähän huono oli raukalla? Itku alkoi tosin imurin ja Oivan yhteenotosta. Ajattelin tuossa seiskan jälkeen vielä hieman imuroida, mutta ei siitä mitään tullut, kun toinen itki vieressä hysteerisesti. En ymmärrä mistä se johtui? Oiva on tehnyt sen kerran aikaisemmin, mutta tässä on ollut monta kertaa välissä kun imurointi on mennyt ihan hyvin taas. Ehkä me vain siivoamme liian vähän? :)
Toivotaan että huomenna on kuumeeton ja rauhallisempi päivä! ja ennenkaikkea menisi tuo yö hyvin!

Huomenna saadaan ehkä Annika ja Eemi munkkeja leipomaan :)

Peppi

keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

Täältä niitä saa

Löysin netistä tiedon että täältä saa vielä ihania äitiyspakkauksessa (vielä Oivalla) olleita kukkanaama heijastimia!

Peppi