Karppaus

Karppailun ensimmäiset viikot on lähteneet ihan kivasti liikenteeseen.
Ruuat on ihan oikeasti hyviä.
Oloni on paljon paljon parempi! Ei väännä yhtään niin paljon vatsasta.
Kiloja on lähtenyt 1-2 mutta koska itselläni se heittelehtii päivittäin aika paljon, niin jään seuraamaan tilannetta ja jatkan tätä ruokavaliota vielä. Ei ole mitää haluja leipää, pastaa tai perunaa kohtaa.

Viime päivät. Keskiviikosta asti olen vähentänyt hiilihydraatit alle 20 gramman. Myönnän etten ole punninnut ruokia tms. mutta uskon että en ole syönyt tuota enempää, lihan, kalan, munan lisäksi vain hiukka vihreslaattia ja juustoa. Tarkoituksena on päästä ketoosiin. Eli tilaan, jossa elimistö lähtee tehokkaasti hiilareiden asemasta käyttämään vararavintoja. Eli siis viikon päästä keskiviikkona alan syömään taas rennommin karppiruokaa. Siihen mennessä toivon jonkun selvän painon pudotuksen tulleen.
Tämän tiukemman ruokavalion aikana minulle on tullut himo salaattiin ja hedelmiin viinirypäleisiin ja mm. päärynään. Näinkin voi käydä :)

Hieman on suunnitelmissa että juhannukseen saakka olisin tällä ruokavaliolla kokonaan. Eli jos herkuttelen katson karppaus.info sivustolta jonkun ohjeen tai syön jonkun hedelmän.

Itsellänihän on sellaiset 10 kg vielä raskauskiloja jäljellä ja toiveissa pudottaa senkin jälkeen vielä pikkaisen joten tavoitetta on :)

Peppi

Nyt sKARPATAAN!!!!!!!!!!!

Ollaan tultu siihen pisteeseen, että isoissa t-paidoissa ja mekoissa heiluminen saa riittää! Kaipaamme vartalonmyötäisiä paitoja ja tiukkoja farkkuja, ennen sitä on tosin hieman kiloja karistettavana, joten olemme sopineet Pepin kanssa kahden viikon karppauksesta. Ja ehkä se siitä muuttuu vähän pitemmäksikin etapiksi.

Ensimmäiset kaksi päivää nyt takana, painonpudotustoiveena tässä kahdelle viikolle kolme kiloa, ja tähän asti mennyt melko hyvin. Mitä nyt ärsyttää kaikki ja olen riidellyt Teemun kanssa niin että pidän mykkäkoulua lopun elämäni. Ja nukuttaa ja laiskottaa - mutta ei ole nälkä.

Toivon, että loppuelämä olisi taas kevyempi vähän leivättömämpi ja perunattomampi. Niitä voi syödä joskus, mutta pääasiallinen ravinto olisi vähähiilarista.

Myös lasten ruokavalio on pohdituttanut paljon. Yleiset ohjeistuksethan suosittelevat antamaan lapsille margariinia ja kevyttuotteita, mutta Pepin kanssa vannomme käsittelemättömämmän ruuan nimeen. Voita, punaista maitoa ja lähiruokaa! Mitä vähemmän ruokaa on esikäsitelty ja siihen on lisätty aineita, sitä paremmin tiedän, mitä syömäni ruoka todella sisältää. Peppi on tähän asiaan ehkä perehtyneempi ja saattais tästä vaikka jotain kirjoittaakin.

Minulla tarkoituksena ei ole laihduttaa lasta, hän saa syödä myös runsashiilarisia ruokia, mutta kohtuullisesti ja vihreän salaatin ja lihan kaverina. Tärkeää on antaa terveellinen suhde ruokaan ja syömiseen, hyvä pohja terveelliselle ruokavaliolle ja monipuolisesti kokemuksia maukkaasta ja terveellisestä ruuasta.

Suuntaakin tästä tulevien päivien ruokalistan tekoon!

Annika

Soseita suuhun

Meillä alettiin antamaan soseita Oivalle hieman ennen 4 kk ikää. Neuvolasta kehoittivat, kun painoa oli tullut niin niukalti. Ensimmäisenä annoimme perunaa, porkkanaa, kukkakaalia.
Sitten tulikin perushedelmät omena, päärynä ja mustikka-aika alkoi silloin, joten sitäkin tuli annettua aikaisessa vaiheessa. Alkuun tein kaikki itse. Sitten aloin antamaan "eksoottisempia" hedelmiä kuten aprikoosia, mangoa valmiina.

Kuva täältä

Alkuinnostuksen vallassa väänsin kauheat määrät soseita pakkaseen. Sitten meillä kävi hauska juttu ja pakkanen hajosi :) Sain marjat pelastettua jääkaapin pystypakkaseen, mutta kaikki muu meni.. Olin aika riemuissani. Noh, ei Oiva varmaan oltaisiin ehtinyt niitä edes syödä. 

Soseita kannattaa tehdä isot määrät kerralla jos siis tekee ise. Mutta kaikkea ei mielestäni edes kannata.
Ostin alkuun banaaneja ja ajattelin pääseväni havemmalla kun että ostaisin jonkun hedelmäsoseen. Eilen ostin 2 banaania maksoi 60 senttiä ja valmiit soseethan (pelkkä hedelmä) maksaa kahta puolen 30 senttiä. Banaanit on kuitenkin aika näppäriä ja sitä on ihan näppärä myös kauhoa pikkupaloja suoraan lusikkaan.

Kun tass toissapäivänä tein Oivalle suuren kattilallisen (5litraa) lihasosetta. Siihen tuli siis lihasuikaleita, porkkanaa, perunaa, sipulia ja makaronia. Näissä sen säästön kyllä huomaa. Laskin että hintaa per pilttipurkki tuli 0,17 € ja kaupassahan ne maksaa 0,80-1.00 €.

Olen myös tehnyt niin että jos laitan meille vaikka kalaa ja kasviksia. Jätän toisen päädyn suolaamatta. Pikkuhiljaa olen yrittänyt antaa jo ei niin sileää sosetta ja pienen pieniä palasia. Kuitenkin olen aika arka antamaan paloja ja purtavaa ruokaa. Pikkuhiljaa kai äitikin tottuu :) Maissinaksuja olemme syöneet pitkään ja porkkanaa ja rinkeleitä pureskeltu ruokailun yhteydessä.

Soseet olen pakastanut ihan pilttipurkeissa. Sanotaan että ne voi poksahtaa, mutta olen jättänyt ne hieman vajaiksi niin nesteellä on tilaa laajeta. Olen kuullut myös että lämpö olisi se joka haurastuttaisi lasia. Eli jos samaa purkkia lämmittää mikrossa ja sitten pakastaa niin se voi hajota herkemmin. Mutta vielä ei oo poksunut, joskaan mikrossa en käytä.


Käytämme siis sekä että kaupan soseita ja omia. Omia omien voimavarojen mukaan. Valmiit vauvanruuat tuntuu aika terveellisiltäkin joten en siitä asiasta kauheasti stressaa. Ainakaan etiketeissä ei mitenkään kauheasti e-koodeja näy.

Oiva syö kun syö. Eli ei mikään super syöjä ole, mutta sitten kun syö niin syö ihan reippasti ja kaikkea. Luulen että se on vain sitä että Oiva syö kun on nälkä, mikä lienee ihan hyvä asia. Paino kasvaa tasaisesti, joten kaikki menee mielestäni ihan hyvin, vaikka välillä olen sortunut hieman stressaamaan.  En ole ainakaan vielä tunnistanut mitään inhokki/suosikkiruokia. Joidenkin marja ja hedelmäsoseiden kohdalla kuuluu tyytyväinen huokailu ja äninä.. luulen tämän tarkoittavan makunautintoa :D

Peppi

Kuva täältä

Eemi oli viisikuukautta, kun aloitimme soseiden syönnin. Alusta alkaen kaikki maistui eikä allergisiareaktioita tullut mistään. Alkuun tein soseita itse, siis niin kauan kuin Eemi tutustui maku kerrallaan. Monipuolisempi ruokailu tuntui helpommalta valmissoseilla. Lisäksi ruuanlaitto ei ole suosikkipuuhaani, varsinkaan jos kaikille pitää valmistaa eri ruokaa. Tällä hetkellä Eemi syö valmisruokaa silloin kun sitä on, ja omatekemää silloin kun valmisruokaa ei ole. Eikä sen ruuan tekeminen vaativaa ole, se on vaan sellainen asia, josta minä olen päättänyt tinkiä ja keskittyä sitten tarkemmin jossain muussa kohdassa. 

Sileitä soseita meillä ei syöty kauaa. Eemi syö kiisselin marjoineen, perunat paloina ja leivän leipänä. Helpottaa elämää kummasti, kun opettaa lapsen syömään hieman karkeampaa ruokaa. Tällä hetkellä opettelemme lusikalla syömistä ja suuhun asti menee!

Valmissoseista syötän mieluiten luomu HIP-soseita. Niitä ei vaan tahdo lähikaupasta löytyä kovin monipuolisesti. Kesällä pakkasin pakasteen täyteen marjoja ja nyt niitä sitten syödään pitkin talvea. Mahtavaa, että mummolassa on marjapuskaa ja -pensasta. Pakasteesta napataan vitamiinit talvellakin!

Odotan kovasti sitä aikaa, kun Eemi syö kanssamme samaa ruokaa. Nytkin jo osittain syö, mutta ensi kuussa aloitellaan maitotuotteiden maistelut ja siitä se normaaliruokaan siirtyminen sitten alkaa. Jouluna taidetaan pistellä jälkiruuaksi luumurahkaa.

Annika

 Banskut napattu täältä

Kyllä, imetän - edelleen

Minua ei huolestuttanut maidon tuleminen tai imettäminen. Tai huolestutti kerran, kun juttelin äidin kanssa, mutta äiti sanoi että kyllä sitä maitoa tulee ja sitten en enää asiaa ajatellut. Eemi söi heti synnyttyään rintaa, eikä hänen painonsa laskenut juuri ollenkaan syntymän jälkeen. Maitoa tuli, ei koskaan lätäköiksi asti vuoteelle, mutta riittävästi - ja tulee edelleen.

Puolen vuoden imettämisen jälkeen olen törmännyt kerta toisensa jälkeen siihen kysymykseen - kauanko aiot vielä imettää. Olen ajatellut että vuoden, mutta ei ole mahdotonta, että imettäisin kauemmin. Tosin nyt Eemin hammaskokeilut alkavat hieman horruttaa uskoani taaperoimetykseen. Unicef suosittelee imetystä kahden vuoden ikään. Minusta on hämmästyttävää, että tästä ei puhuta mitään. Suomessa hoetaan vaan, että puolivuotiaaksi olisi hyvä imettää, ja sitten neuvolassakin aletaan jo puhua vierrotuksesta. MIKSI?

Tiedän, että imetys ei ole kaikkien juttu, ja tämä onkin minun henkilökohtainen ratkaisuni. Mielestäni lapselle, ainakin minun lapselleni, on parasta saada vain ja ainoastaan äidinmaitoa. Näin lapsi saa läheisyyttä ja kaiken sen ravinnon, mitä hän tarvitsee. Myös pulloruokinnalla voidaan antaa läheisyyttä ja rakkautta, eikä lapsi kärsi, mutta tässä aion käsitellä vain imetyksen kannalta tätä ruokinta ja läheisyys asiaa.

Imettäminen on minulle helppoa, eväät on aina mukana, sitä on tarpeeksi ja se on siisti tapa syödä. Tosin Eemi alkaa olla todella valikoiva missä syö. Kotisängyllä on paras, edes sohva ei enää kelpaa, tosin olen tainnut hänet itse siihen opettaa.

Lisäksi koen olevani erityisasemassa kaikkiin muihin nähden, kun imetän. On ihan älyttömän ihanaa kuulla Eemin huhuilevan ämmämmää - eli minua, ja täyttää tuo pienen toive. Tiedän, ettei tätä kestä ikuisesti, ja että Eemi saattaa jäädä ainoaksi lapsekseni, joten aion ottaa kaiken ilon irti.

Luin jostain Eemin ensi kuukausina, että runsas imetys estää koliikkia, siis kun lapsen nälkä aina tyydytetään, hän oppii luottamaan vanhempiinsa ja ei näin saa paniikkisia itkukohtauksia. En tiedä oikeasti koliikista mitään, vain tämän olen lukenut. Eemi ei koskaan itkenyt mahanpuruja, hänelle tarjottiin aina rintaa, kun hän itki. Ellei rinta kelvannut vaihdettiin vaippa, vähennettiin tai lisättiin vaatetusta tai kannettiin sylissä. Väitän, että tällä on yhteys siihen, että Eemi on hyvä syömään, syö siis kaikke ja aika isoja annoksia.

No tähän on pakko vielä kertoa, että viikonloppuna olin ystäväni luona, joka on kahden lapsen äiti. Hänen lapsensa ovat hänen mukaansa pieni ruokaisia. Syykin selvisi minulle. Lapset syövät kokoajan jotain, ja kun on oikean ruuan aika, heillä ei ole nälkä. Ruokarytmillä ja päivärutiineilla on merkitystä. Jos haluaa antaa välipaloja tai herkkuja, niille voi päivästään etsiä paikan, josta ne eivät häiritse ruokailua. Eemi syö 14-16 välillä marjasoseen, jogurtin tai kiisselin ja ruoka maistuu taas 17-18 ruualla.

Olisi ihanaa saada toinen lapsi ihan vain siksikin, että voisin kokeilla omia teorioitani käytännössä myös toiseen lapseen. Minusta sillä on suuri merkitys, että aikuinen päättää olla pomo ja näyttää sen lapselle. Lapsi tarvitsee rajoja, sääntöjä ja rakkautta - aikuinen ottaa vastuun ja tekee päätökset.

Tulipas paasattua taas. Kommentoikaa reippaasti - saa olla myös erimieltä ja esittää mielipiteitä ja kysymyksiä!!

Annika