Lastenhoitovälineitä!

Päätimme Pepin kanssa hankkia tuplarattaat, että voimme käydä helpommin kaupungilla ja hoitaa poikia yksin. Siis kun toinen lapsi on toisella hoidossa. Yhdet rattaat oli jo melkein meidän, mutta menivät nenän edestä. Ja tänään sain hankittua ilmaiseksi tuplarattaat. (Koitan saada myöhemmin rattaista kuvan tähän tekstiin.) Rattaat eivät ole mitenkään erityisen hienot, mutta toimivat varmasti sen, mitä meillä on tarve. Ja mahtava tunne tulee siitä, ettei ostettu mitään uutta, vaan vanha tavara sai taas kerran uuden elämän. Ja näille rattaille on suunnitteilla käyttöä vielä senkin jälkeen, kun meidän pojat kasvavat rattaista ulos.

Jo aiemmin olemme Pepin kanssa keskustelleet paljon siitä, miten asioilla on tapana järjestyä. Kun sanot haaveesi ääneen, varo mitä toivot, sillä haaveilla ja toiveilla on taipumus toteutua! Jälkeen päin kun ajattelee, niin todentotta! Toivoin luotettavaa, ihanaa ja komeaa miestä, omaa kotia, raskautta, lasta, häitä, ammattia, omaa autoa... Ja kaikki on toteutunut. Tietysti toiveita tulee varmasti aina lisää, mutta jo toteutuneiden toiveiden listaaminen ylentää mieltä!

Eilen illalla jännitimme lottoa ja mietimme, mitä jos voitto tulisi meille. Jäin myös miettimään, haluaisinko oikeasti voittaa 7,5 miljoonaa euroa. Ja miksi haluaisin? Ei sellaista määrää rahaa voi edes käsittää. Hyväntekeväisyyden takia voisin haluta voittaa, sijoittaisin suuren summan lapsesta haaveilevien lapsettomien aikuisten sekä huostaanotettujen ja kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten tukemiseen. Jep. Haluan voittaa lotossa päävoiton ja helpottaa rahoilla useamman ihmisen elämää :)

Annika

Keskustelupalstoista

Kun jätin pillerit pois, liityin välittömästi eräälle keskustelupalstalle kirjoittelemaan vauvahaaveistani. Oli ihan kamalaa olla aina se, joka ei tässäkään kierrossa raskautunut. Toisaalta palstalta löytyi myös vertaistukea ja oma ketju lapsettomille. Ja vuosien mittaan siellä tuli seurattua monen vertaisen odotusta, surtua ja iloittua muiden mukana.

Kun omaa vauvaa ei kuulunut, myös kirjoitteluinto hiipui ja koko foorumi unohtui. Sitten epäonnistuneet hoidot ja rankentuneet hoidot ajoivat minut taas palstailemaan, ja nyt täytyy sanoa että valitettavasti sieltä löytyi monta tuttua kohtalotoveria. Kun odottelin viimeisen hoidon tuloksia, oli ihanaa jakaa kokemuksia ja ajatuksia nimettömänä, kun ei julkisesti vielä uskaltanut edes toivoa. Raskaustestin plussankin taisin siellä kertoa ja saada satapäin virtuaalihalauksia.

Odotusaikana kirjoittelin kuulumisia silloin tällöin ja liityin oman lasketunajan mukaiseen odottajien ryhmään. Ja taas piinaviikoila oli kiva ihmetellä kuka oli milloinkin lähtenyt synnyttämään. Sitten Eemin synnyttyä palstailu taas vähän jäi, kun ei aika vaan riitä kaikkeen. Mutta nyt kun vähän haaveilen, tai aika paljonkin, uudesta vauvasta, niin palstallehan sitä eksyy.

On siis mahtavaa, että salaisuuksien jakamiseen on olemassa paikka! Ja siellä voi ihan rauhassa puhua suunsa puhtaaksi sukulaisten uteluista ja rasittavista kommenteista. Ja kun ahdistaa, niin löytyy joku jolla on samanlaisia kokemuksia ja ajatuksia. Siis palstailemaan vain! Siinä ne illat sitten Facebookin, keskustelupalstojen, huutonetin, vauvasivujen ja tietysti blogien parissa meneekin!

Annika