Tuttijuttuja

Tutit jäi. Loppujen lopuksi aika helposti. Oiva itki muutaman iltana ehkä hieman pidempään. Vaunuihin Oiva on nukahtanut aikaisemminkin helposti ilman tuttia.

Tässä mainittakoon että itku liittyy meillä kyllä aina nukkumiseen. Usein omaan korvaan se on kuitenkin kiukkuitkua. Eli olemme tulkinneet että haluja nukkumiseen ei olisi ja se kiukuttaa.


Oloni oli alkuun ehkä hieman turvaton ilman tuttia. Siis minun. Se oli kutienkin aika tehokas äänenvaimennin jossain vaiheessa. Kuitenkin hämmästyttävän helposti luopiminen kävi. Kuvittelin sen olevan vaikeampaa. Luulen tämän olevan aika yksilöllistä. Usein kutenkin pelotellaan ja puhutaan vain miten se on vaikeaa. Osalle varmasti onkin. Minun mielestäni ei ole mitenkään kamalaa, jos tuttia syödää vaikka siihen 2 ikävuoteen saakka, mikä on suositus, jos siitä on enempi apua kun haittaa. Jokainen perhe menee kuitenkin omalla aikataulullaan.

Koen kuitenkin, että nukutaan paremmin nyt, kun tuttia ei ole.
Enää ei myöskään tarvitse pimeällä etsiä tuttia pitkin makkarin lattiaa ja sängynalusia. On myös yksi asia vähemmän muistaa, kun jonnekkin lähdetään.
Nyt muuten hankkimatta jäi tällainen hieno fosforitutti.  Olis ollut ihan näppärä mielestäni.

Peppi

Kuva otettu Tikkunekun nettisivuilta: www.tikkunekku.fi

Ei olla sorruttu tutteihin, vaikka ne vielä keittiön pöydällä purkissa pyöriikin...
Eilinen meni jo kivasti, tänään oli taas kaaosta ilmassa.
Ensimmäisenä yönä oiva heräsi kaksi kertaa ja huuti ehkä puoli tuntia kummallakin kerralla. Muuten ei olla kauheasti tuttia kaivattu. Uskallan jo ajatella, että tämä meni ihan hyvin.

Oiva sai eilen rokotuksen, sen missä on jäykkäkouristus ja muut. Ja tänään nousi kuume :(
39 astetta päivällä, mutta sitten se laskehti. Ilta meni kuitenkin itkiessä. 19.30-22.30 huutoa, huutoa. Kuumetta ei ollut enää kun hieman yli 37, mutta silti ehkä vähän huono oli raukalla? Itku alkoi tosin imurin ja Oivan yhteenotosta. Ajattelin tuossa seiskan jälkeen vielä hieman imuroida, mutta ei siitä mitään tullut, kun toinen itki vieressä hysteerisesti. En ymmärrä mistä se johtui? Oiva on tehnyt sen kerran aikaisemmin, mutta tässä on ollut monta kertaa välissä kun imurointi on mennyt ihan hyvin taas. Ehkä me vain siivoamme liian vähän? :)
Toivotaan että huomenna on kuumeeton ja rauhallisempi päivä! ja ennenkaikkea menisi tuo yö hyvin!

Huomenna saadaan ehkä Annika ja Eemi munkkeja leipomaan :)

Peppi

Oi ihana virkeys!

Miksei sitä voi mennä nukkumaan ajoissa? Aamut ja päivät on huonosti nukkuneena yhtä kaaosta ja kiukkua.
No mutta vasten sinnikästä linjaani, eilen menin! menin jo 10.30 mikä on minulle saavutus. Johtuen varmaan siitä, että Martti ei ollut kotona.

Jokatapauksessa nyt on tosi virkeä olo! Söin juuri aamupuuroa, maustamattoman jogurtin ja marjojen kanssa. Kyllä sängystä nouseminen oli vaikeaa, mutta se on minulle aina.
Tästä muistinkin, että minähän olen oikeasti sillätavoin aamuihminen, että kun olen nukkunut riittävästi sen 8-9 tuntia ja kun olen päässyt sängystä ylös olen oikeinkin eneginen ja iloinen. Entinen kämppis opiskeluajoilta VIHASI tätä piirrettä.

Toki ymmärrän itseäni siinä että sitä haluaa myös olla rauhassa ja tehdä omia juttuja, kun on saanut Oivan unille ja useimmiten siivoillut vielä vähän.

Olen havainnut, että minusta liian vähän uni tekee tosi kiukkuisen ja ärsyyntyneen. Olen ihan kauhea ja tuntuu että menen kaikeasta siitä mistä aita on matalin, tai sitä ei ole ollenkaan. Äkkäilen ja äyskin ja toivon vain että pääsisin päiväunille. Perun sovittuja tapaamisia ja en jaksa lenkkeillä ja syödä terveellisesti. Mikä noidankehä?
Aina tämä ei ole omaa vikani, elämmehän me pienen lapsen perheessä. Välillä taas on. Tässä siis kehityksen paikka (virkeänä osaa myös näemmä ajatella rakentavasti) :)

Peppi

p.s. Eräänä unisena aamuna tässä jokin aika sitten kaadoin aamukahvit lapsen unilelun päälle!! Kuka äiti tekee sellaisen hirmuteon?

Päivä, jolloin mikään ei onnistu

Se oli viime perjantai. Olimme valvoneet Eemin kanssa kello 2.30 lähtien. Eemi tosin nukkui välillä, ja heräsi sitten aina hetkittäin huutamaan. Kello 5.18 annoin periksi ja syötin. Samalla päätin, että jos syödään, alkaa aamu, ja nousimme ylös. Meillä siis unikouluillaan, taas.

Pidimme pienimuotoisen unikoulun syksyllä, kun halusin, että yömme olisivat ehjempiä. Tuloksiakin tuli, söimme noin 2-3 kertaa yössä. Mutta neuvolassa sanottiin, ja netissä ja kaikki tutut ja tutuntutuntutut sanoivat, että noin iso lapsi ei tarvitse enää yöllä ruokaa, kun hän päivällä syö niin hyvin. Kaikki, siis korostan IHAN KAIKKI ihmiset sanoivat myös, että jos lopetan yösyötön, lapsi itkee parina iltana. Mutta ei se itke kuin korkeintaan tunnin. Koita kestää.

Eemi itki kolme tuntia. Eikä kukaan nukkunut.

Rakas mieheni, ei ole unikouluilija. Hän ei halua, tai no ei vaan allekirjoita unikoulun juttuja, hänestä Eemillä on nälkä. Joten minä, maidonhajuisena sitten yöllä rauhoittelen lastani, eli lällättelen siinä vieressä maidolle tuoksuen, että nukupa nyt, syödään aamulla. Yhtä kidutusta.

Perjantaina tapahtui myös paljon muuta ärsyttävää pientä. Lattiakaivo meni tukkoon ja pyykkivuori kasvoi.

Valmistauduin seuraavaan yöhön pelonsekaisin tuntein. Eemi heräsi jälleen kello 3.00 huutaen. Mutta nukahti tällä kertaa ja nukkui aamu kuuteen. Ja silloin meillä syötiin.

Nyt edessä on kolmas yö. Päiväunet on nukuttu hyvin, ruoka on maistunut, on leikitty ja päivä on kuitenkin ollut ihan normaali. Minua jännittää!! Toivon, niin paljon että saisin nukkua aamuun asti. Kaiken tämän ihmeellisen pyörityksen lisäksi, olen pyytänyt apua unikouluiluun äidiltäni, anopilta ja no Teemulta. Kaikki kieltäytyivät! Eivät kuulema voi sanoa lapselle, että rakas nyt on yö, nyt nukutaan, voit nukkua rauhassa.

Mutta onneksi on Peppi!! Jo se, että joku lupaa tulla ja auttaa, helpottaa. Se tieto, että jos kaikki kaatuu todella päällle, niin joku auttaa. Siis ihmiset verkostoitukaa ja pyytäkää apua ja ottakaa se vastaan! Tai ainakin sanokaa ääneen, että voimat alkaa olla lopussa, sanokaa niin kauan että joku vastaa huutoonne!

Kauniita unia!

Annika

Nukuttaa.. ei nukuta

Äitiä ja isiä ainakin nukuttaa... ja usein.

kuva lainattu täältä

Paitsi tänä aamuna. Oiva heräsi klo 7.00 ja silmät puoliummessa vaihdoin vaipat ja aloin syöttää. Oiva nukahtikin saman tien mutta äitipä ei nukahtanutkaan vaan keitteli kahvit ja istahti koneelle... AH!

Asiaan...Välillä meinaa palaa proppu...

Haluan painottaa että Oiva on kiltti ja helppo lapsi, mutta sitten on ne hetket ja illat kun toinen on rättiväsynyt mutta nukkua ei voi. Kauheaa huutoa ja taistelua. Lapsen itku varmaan aina tuntuu jotenkin rassaavalta, vaikka se tapahtuisi joka päivä niin jollain lailla (itse ainakin) analysoi että onko  normaalia, eihän se nyt ole kipeä yms.?

Välillä iltaisin on havaittavissa myös aikamoista riehumista. Odottelen innolla niitä aikoja kun juostaan. Nyt Oiva paukuttaa leluja ja kiljuu ja pyörii lattialla kun pieni hyrrä. Hyväntuulisena mutta kuitenkin jotenkin super aktiivisena. Mutta itku pitkästä ilosta.

On myös niitä päiviä jolloin kannan Oivaa jatkuvasti päiväunille kun käninä on niin mahdotonta ja silmiä hierotaan. Vaipat on vaihdettu ja ruokaa on ahdettu, mutta kun saan lapsen säkyyn niin se loppuu ja leikki alkaa. Nyt on tullut uusi juttu jossa seisotaan kädet kaltereilla ja huudetaan. Äiti käy kampeamassa vaakatasoon, uudelleen ja uudelleen.... Kunnes tulee itku ja sitten tulee uni. Ja välillä toinen piristyy niin kovasti että uni ei tule ollenkaan vaan tullaan takaisin olkkariin ja päiväunet nukuttaan vasta joskus parinkin tunnin päästä.

Sitten pitkän taistelun jälkeen Oiva nukkuu puoli tuntia. Eli jos itse menet unille saatat saada juuri unen päästä kiinni ;)

Kuva lainattu täältä

Oiva ei muutenkaan nuku ihan kauheasti päivisin 1,5-2 tuntia keskimäärin ja yöunet  9-12 tuntia. Kuten tästä huomaa, rytmi ei ole ihan selkeä. No mutta ei ole vanhemmillakaan.. joten itseä saa syyttää. Ja myös väsymys on hyvin pitkälle omaa syytä. Sitä arvostaa omaa aikaa vähän liian paljon. Eli tulee valvottua kun toinen nukahtaa. Millään ei malttaisi mennä nukkumaan kun toinen nukkuu levollisesti omassa sängyssään ja voi tehdä mitä vain! :) No pikkuhiljaa sitä alkaa nöyrtymään ja koko ajan aikaisemmin mekin sinne makuuhuoneeseen valutaan silmät ristissä...

Peppi