Maitotuotteisiin totuttelu

Kävimme 10 kk neuvolassa ja innostuin - me voimme aloittaa maitoon totuttelun. Neuvolassa kysyin vinkkejä aloitukseen, mutta hieman epäselväksi jäi, mitä se pikku hiljaa tarkoittaa. Aloitimme viilillä ja jogurtilla, siis ihan tavallisella maustetuilla.

Eemi on aina ollut hyvä syöjä, kaikki kelpaa, mistään ei ole tullut mitään oireita ja ruokaa menee paljon. En ajatellut, että maitotuotteet olisivat sen vaikeampia kuin muutkaan. Kaikissa uusissa ruuissa olen vaan ottanut ruoka-aineen mukaan, en sen kummemmin totutellut. Maitopa ei ollutkaan ihan niin helppo.

Alku meni ihan hyvin. Eemi syö mielellään herkullisia jogurtteja ja viiliksiä, maha vähän meni löysälle, mutta ei paljon. Viikon päästä maha alkoi olla tosi sekaisin ja kipeä. En ensin ollenkaan osannut yhdistää sitä maitotuotteisiin, ajattelin, että ollaanhan me niitä jo syöty.

Luin eilen artikkelia maitotuotteisiin totuttelusta. Siinä sanottiin, että maitotuotteita aloitellaan varovasti hapanmaitotuotteilla. Jep, näin tehtiin. Sitten maitoa voidaan käyttää ruuanlaittoon ja vasta sitten juomana. No melkein tein näin, vähän jo maistatin maitoakin korvikkeen seassa tosin. Ja viimeksi, puoli purkkia viiliä on totuttelijalle liikaa. KÄÄK, minä syötin kaksi viiliä päivässä! Ei ihme, että maha on kipeä ja Eemi nukkuu huonosti.

Miksi siis neuvolassa ei puhuta tällaisia asioita. Sanoin, etten tiedä ja kysyin miten tämä pitää aloittaa - "pikkuhiljaa". Tiedot maitoon totuttelusta sain nyt sitten mainoslehdestä, jonka olis epähuomiossa kesällä tallettanut keittiön kaappiin.

Nyt meillä on vietetty maitotuotteetonta aikaa ja maha on rauhoittunut. Eilen aloitimme maltillisen tutustumisen maitotuotteisiin. Huh huh. Jospa kahdessa viikossa saadaan sellainen tottumus vatsaa, että Eemi pääsee maistamaan syntymäpäivänään kermakakkua!

Annika

Imetys

Välillä tuntuu että äitiyteen kuuluu paljon asioita mistä on vaikeaa puhua ja on niitäkin mitä ei vain voi sanoa. On aika ihanaa kun on ystäviä, jolle ne asiat voi kakistaa ja paikka minne kirjoittaa ;)

Yksi vaikeimmista on varmasti eniten pohdintaa aiheuttavista asioista tuoreilla äideillä on imetys.
Todellakin tunteita nostattava aihe. Kokemuksia tästä on varmaan niin paljon kun on äitejäkin.
Osa ei imetä, osa imettää pitkään ja hartaasti.

Kuva otettu täältä

Minä imetin Oivaa lähes 4kk. Se riitti meille. Onneksi minua ei painostettu imettämään pidempään. Neuvolassakin olivat ihan myöntyväisiä lopettamiseen. Tätönen jopa sanoi että johan sinä olet monta kuukautta imettänyt. Osa ei imetä niinkään pitkään. Valtaosa ihmisistä suhtautui asiaan neutraalisti, monet jopa kannustaen mutta oli muutama jotka saivat kyllä itkun kurkkuun sanoillaan.

Oiva oli hoikka ja syöminen kesti meillä pitkiä aikoja. Johtuen varmasti osittain rintakumista. Yritin imettää myös ilman sitä, mutta rintani on niin sisäänpäin kääntyneet että siitä ei tullut mitään. Enkä jaksanut huudattaa lasta sen enempää, kun se huusi muutenkin tissillä. Välillä söimme parin tunnin välein tunnin sessioita. Usein lapsi nukahti kun sai isomman nälän tyydytetyksi. Rintakumi myös aiheutti aika märkiä ruokailuhetkiä kun se täyttyi maidolla lapsen kiljuessa. Minulla oli (ja olisi varmaan edelleen) sellaiset rinnat josta maito valu. Heräsin (toisin kun Annika) usein märästä lammikosta :) Liivinsuojuksia kului...

Paino lähti hyvin pian nousemaan kun lopetin imetyksen ja samoihin aikoihin aloimme maistella soseita. 

Kuva lainattu Vauvakuume sivustolta

Imetyksellähän on, niinkun varmasti kaikki asiaan vähänkin perehtyneet tietävät, paljon terveyttä edistäviä vaikutuksia. Se myös luo läheisyyttä lapsen ja äidin välille. Itsekkin tiedostin ne. Kuitenkin asiasta saattaa mielestäni paisua helposti liian suuri asia. Asioilla jotka on "ajankohtaisia" helposti käy niin. Kuten opinnäytetyö koulussa, ylioppilaskirjoitukset. Niihin keskittyy ja koko elämä pyörii sen asian ympärillä silloin kun ne on juuri siinä. Kuitenkin myöhemmin ajateltuna monet asiat ei olekkaan niiin kauhean suuria. Ja jos joku asia on mennyt pieleen se ei maailmaa kaada vaikka silloin se välillä tuntuukin siltä.

Minusta se ei missään vaiheessa tuntunut mitenkään kivalta. Välillä, kun oli hyvä hetki, asia oli ok. Ehkä olisin oppinut nauttimaan siitä jos olisin imettänyt pidempään? Mutta valuva maito, huutava lapsi sai minut tuntemaan vastenmielisyyttä koko touhua kohtaan. Aion kyllä siitä huolimatta sitkeästi yrittää uudelleen jos saan vielä toisen lapsen. Mutta jos imetys ei onnistu niin en aio siitäkään stressiä repiä.

Minusta on hienoa jos imettäminen onnistuu ja kaikki osapuolet nauttivat siitä. Siinä on hyvä vaikutukset. Kuitenkin jos se ei tunnu mukavalta tai se ei onnistu niin ei tarvitse yrittää itkun kanssa niin pitkään että on ihan rikki. Stressi ei ole hyvä äidille eikä vauvalle. Myös toisten ihmisten kommentit ja arvostelut voi jättää omaan arvoonsa ja tehdä rohkeasti sitä mikä tuntuu itsestä hyvältä.

Peppi