Kääk, pyykkipäivä - joka päivä...

Kotona ollessa tajusin sen taas. Inhoan pyykkäämistä, pyykin kuivattamista ja kaappiin viikkaamista. Pyykistä tulee pölyä, eikä meidän kerrostaloasunnossa ole tilaa pyykin kuivaamiseen, ja pyykkiä tulee joka päivä lisää ja sitä pitää pestä joka päivä, muuta vuori kertyy liian suureksi!

Haaveilen suuresta omakotitalosta, johon pyykkihuolto ja vaatehuoneet on suunniteltu toimiviksi. Pitää olla kuivausrumpu ja paljon kaappitilaa! Ja ehkä myös kodinhoitaja :)

Kotiäitiys on opettanut myös sen, että ruuanlaitto silloin tällöin on kivaa, mutta kaksi kertaa päivässä plus välipalat ja aamupalat ja iltapalat on ihan liikaa. Ennen ajattelin, etten syötä Eemille purkkiruokia juurikaan, mutta toisin kävi. Nyt kun Eemi syö samaa ruokaa kuin minä purkit on vähentyneet.

Vähän innostuin tuossa aiemmin pyykkäämisestä, kun ostin Swipen pulverit ja sain aika tarhaisiakin vaatteita puhtaan loistaviksi. Mutta nyt on vähän sekin into laantunu, kun tuntuu ettei pyykit pesemällä lopu.

Annika

Löylyä!

Eemistä on tullut kova saunoja! Vauvauinti on varmasti ollut osittain tähän syynä, mutta myös isän innostus on tehnyt pojasta innokkaan löylynheittäjän. Saunominen on meillä poikien juttu. Teemu ja Eemi käyvät yleisellä saunavuorolla saunassa joka keskiviikko, talon muiden miesten kera! Perjantaisin meillä on oma saunavuoro ja lauantaina vauvauinti, jolloin Eemi on taas isänsä kanssa miesten puolella.

Teemu kertoi, että vauvauinnissa miesten puolella vauvojen saunottaminen puhuttaa paljon. Moni mies olisi valmis viemään lapsen saunaan ja löylyttelemään, mutta me naiset olemme tässä vähän jännittäjiä. Eemi oli puolivuotias, kun hän aloitti saunomisen. Nykyään löylyä saa heittää ihan kunnolla, poika näyttää kyllä kun haluaa pois. Vesipullo on ehdoton saunareissulle ja tietysti oma löylykiulu ja -kauha!

Saunareissuilla Eemi on oppinut myös suihkun käyttäjäksi. Hän osaa varoa liukasta lattiaa eikä vedä suihkussa vettä henkeen, vaan osaa pidättää hengitystään kun vesi tulee kasvoille. Alkuun pidimme omalla saunavuorolla mukana vannaa, mutta pian Eemi teki selväksi, että hän kylpee kylvyssä joskun muulloin, saunassa saunotaan. Mummolassa saunassa istutaan vadissa.

Annika

Onnea Oivalle!

Paljon onnea 1-vuotiaalle muruselle! Pian tullaan juhliin, ja toivottavasti saadaan tännekin raporttia siitä, mitä kaikkea ihanaa Peppi on leiponut! Taitaa näillä äideillä koittaa paastoaika näiden juhlien jälkeen.

Annika

Kaverin luona kylässä

Eemi nukkuu omassa sängyssään ja Oiva Eemin vaunuissa. Oiva on ensimmäistä kertaa meillä hoidossa. Hassua, että vasta nyt, mutta ei vaan ole aiemmin ollut sellaista tilannetta. Eemi olikin Oivan luona jo aiemmin hoidossa, että minä sain käydä ostamassa itselleni uudet silmälasit. Ja tänään Peppi leipoo Oivan synttäreille.

Kahden lapsen kanssa on helpompaa kuin yhden. Pojat pitävät toisilleen seuraa ja leikkivät, eivätkä vaadi aikuisen syliä kuin väsyessään. Ja joo, silloin tietysti yhtäaikaa. Päiväunille laittoa jännitin, vaikka töissähän laitan monta lasta nukkumaan yhtäaikaa päivittäin. Alkuun olikin vähän nihkeää, johtuen siitä, että minä en oikein tiennyt kumman olisin nukuttanut ensin ja mihin kumpikin menee nukkumaan. Kummasti se vaan sitten ratkesi.

Nyt murulaiset ovatkin nukkuneet jo hyvän aikaa. Vähän vaan on tekemisen puute, kun en uskalla tehdä mitään kovin äänekästä, etteivät herää kesken unien. Vaikka kyllähän sitä ääniin pitää tottua, mutta on unelle annettava myös rauha.

Suunnittelin jo uloslähtöäkin, kun pojat heräävät, mutta ehkä se on ekalle kerralle vähän liikaa, varsinkin kun ne kaksosrattaat on vielä hankkimatta ja molemmat rataskyytiä vielä tarvitsevat. Eemihän kävelee, mutta pääsääntöisesti eri suuntaan kuin mihin on tarkoitus mennä.

Suosittelen lämpimästi ottamaan muita lapsia kylään ja hoitoon! Siinä saa toisen lapsen äiti vähän omaa aikaa, kun oma lapsi on hoidossa. Ja lapsi saa vaihtelua, kun on kaveri seurana eikä aikuinen. Ja hoitava aikuinen saa uusia kokemuksia, kun voi seurata oman lapsensa toimintaa kaverin kanssa, ja aika paljon tässä on taas oppinut tuosta Oivastakin uusia puolia. Alkuun hoitoaika voi olla ihan vaan pieni leikkihetki, sillä aikuisia tämä jännittää eniten ja on tärkeää, että tuntee olonsa koko ajan turvalliseksi, etteivät lapset ahdistu.

Ruokailusujuu helposti, kun on matkasyöttötuoli ja Eemin syöttötuoli, jos matkasyöttötuolia ei ole Eemi istuu myös tavallisella tuolilla korokkeen tai pienen pallin kanssa. Ja ensi viikolla saadaankin leikkiseuraksi Leonardo! Ehkä Oiva tulee Pepin kanssa vielä seuraksi, saa nähdä!

Siis ei kun kyläilemään!

Annika

ps. oli muuten hauskan näköistä kun kaksi pientä poikaa istui yhtäaikaa potalla. Tai no Oiva potalla ja Eemi pöntöllä ;)

Lukutouhuja...

Kirjat on ihania. Oivakin tuntuu nauttivan kirjoista. Tykkää katsella yksin ja yhdessä. Välillä ihan olen hätkähtänyt että mitä nyt tapahtuu kun on hiljaista ja siellä meidän poju istuu ja selailee jotain kirjaa. Tällä tarkoitan sitä että kääntää, vääntää maistaa ja ehkä paiskaa. Mutta katselee kuitenkin kuvia ja kääntelee itse sivuja. Mielestäni kannattaa hankkia kirjoja mitkä on paksuja ja tukevia.Pidän kirjoista joissa on selkät kuvat, vahvat värit. Tarinaa ei tarvitse välttämättä olla mutta aina on plussaa jos on joku juttu.  Tässä vaiheessa en ole vielä kirjastosta käynyt lainaamassa kirjoja koska ne ovat niin kovalla koetuksella. Sitten kun lapsi osaa nätimmin kohdella esineitä niin sitten kyllä käymme sieltäkin lainaamassa luettavaa.

Kirjoista sen verran että niitä on kyllä monenlaisia, kaikki ei välttämättä ole niin minun makuuni.
Kuulumme lasten oman kirjakerhoon. Mielestäni sieltä on tullut kivojakin kirjoja.

Kirjatorilta olen myös ostanut monta kirjaa. Sieltä saa kyllä edullisesti ja voi tehdä mielestäni hyviäkin löytöjä! suosittelen lämpimästi

Kirjojen lukeminen on kiva yhteinen hetki, pidän siitä ja lapsikin tuntuu tykkäävän. Odotan ihan kauheasti myös sitä kun päästään lukemaan pidempiä tarinoita ja joskus sitten Astrid Lingrenin kirjoja ja Tove Janssonin muumikirjoja. Toivottavasti Oivakin vielä viihtyy kirjojen parissa silloin!! 

Peppi

Eläimiä

Olen ihastunut Schleichin eläimiin. Ne on ihastuttavan oikean näköisiä.
Näitä olen päättänyt alkaa ostamaan Oivalle pikkuhiljaa. Kerralla ei rohkene kun ne on kuitenkin aika kalliita.

Nyt tuolta nettisivuilta huomasinkin että niitähän on vaikka mitä! Smurffeja, puita, aitoja, taloja, ihmisiä, fantasiaa. No me kyllä keskitytään ihan eläimiin.

Nettisivuilla oli myös kivaa se että siellä oli kerrottu elämistä, niiden ominaisuuksista!

Meillä, Oivalla, on  yksi jääkarhun poikanen. On meillä sitten kaapissa jemmassa muita versioita muovieläimistä.

Peppi

Kuvat otettu Schleichin verkkosivuilta.

Kylvimme väreissä jälleen

Oltiin porukalla jälleen värikylvyssä.
Tällä kerralla saimme jopa koskea väreihin :) Väriä meni kyllä moneen paikkaan.. hiuksiin, vaatteisiin jopa paikalle eksyneen valokuvaajan villatakkiin.. Toki myös suuhun. Ei niinkään minulla mutta Oivalla ;) Taisi Eemilläkin vilahti sininen kieli ;). Olihan se kaoottista mutta mukavaa.
Ohjaajassa jokin tökki jälleen. Lässytys ei niin pahasti häirinnyt,  mutta jotenkin en  pidä hänen tyylistään ohjata. Ehkä se että ohjaaja tuli liiaksi osallistumaan minun ja Oivan työskentelyyn. Liian lähelle! menin siitä hieman sekaisin ja kun se tuli rättien ja näppiensä kanssa sähläämään.
Minusta hänellä oli tälläkerralla myös hieman aliarvioiva ota vanhempien suhteen. Hän piti sellaisen pienen värioppipläjäyksen. Tuli olo että pidätkö ihan tietämättömänä? Tiedän kyllä että sinistä ja keltaista sekoittamalla saa vihreää.
Ihanaahan se oli kun sai värejä kokeilla ja kun oli iso valkoinen paperi mihin kokeilla. Ja yleensäkkin minusta on tosi positiivista että järjestettään kaikenlaista ohjelmaa vauvoille ja tällaisia kertaluonteisiakin juttuja. Jos ei vaikka halua sitotua mihinkään pitkäaikaiseen.
Aina myös mukavaa nähdä toisia lapsia ja äitejä!

Olemme myös alkaneet kotona piirtelemään :) no joo siis minä piirrän ja Oiva naputtaa kynää ja yrittää varastaa leikkeihinsä. Ja tietysti yrittää syödä. Välillä kynä saadaan käteen ja paperille jälkeä :) kivaahan se kyllä on. Martti tokaisi minun aivopesevän lasta :)

Mitähän muuta tälle rintamalle? Aikamoista höpötystä sitten äiti sanan jälkeen. Martti sanoo että lapsemme on juntti koska sanoo myös välillä Äitee... :D

Peppi.