Kelan hakemusviidakko

Ennen Eemin syntymää olin töissä, joten äitiyspäivärahani laskettiin työtulojen mukaan. Työsuhteeni oli määräaikainen eikä se ollut kestänyt kuin neljä kuukautta, silti sain tuloja vastaavat tuet. Tukia hakiessa kannattaa siis aina hakea korkeinta mahdollista tukea, jos siihen on yhtään perusteluja.

Lomakkeiden täyttäminen kuulostaa helpolta, mutta sitä se ei todella ollut. Neuvolasta sai kyllä lomakkeet, muttei tukea täyttämiseen ja työssä käyvälle ihmiselle Kelan toimisto on erittäin huonosti auki, puhelinpalvelusta taas sain vastauksia, mutta erilaisia kuin toimistolta.

Sitten pitäisi vielä tietää, mikä tuki vaikuttaa mihinkin ja mitä kaikkea voi hakea, paljonko voisi olla tuloja äitiysloma-ajalla, voiko opiskella... Ja kaikki nämä kysymykset tulevat mieleen tietysti eri aikaan, eli jokaista vastausta varten on mentävä käymään Kelassa tai soitettava sinne erikseen.

inhoan hakmuksia ja raha-asioita.

Annika

Oivan lelut

Oivalla ei kauhean paljon leluja vielä ole. Säännöllisesti myös katson että mikä voisi olla turhia ja laitan kiertoon. Ankea äiti siis. Yritän sitkeästi välttää lelutulvan ja kauheat lelukasat. Olen tehnyt tämä asian myös isovanhemmille selviksi. On sieltä silti jotain tullut toiseltapuolelta. Toiselta puolelta ei yhtään. Ei haittaa. Mutta on se kiva välillä jotain saada. Itse tulen tuskin kauheasti ostamaan. Todettakoon tässä vaiheessa että luultavasti perun puheeni ennemmin tai myöhemmin. Mutta yrittänyttä ei laiteta?

Tässä vaiheessa voisin ajautuksenvirtamaisesti myös todeta etten ymmärrä nykyistä meinikiä missä jokaisilta lasten synttäreiltä annetaan joku kaverilahja, yleensä jotain krääsää. Ihan mieletöntä.  Täytyy alkaa itse suunnittelemaan hyvissä ajoin jotain pähkinäpusseja mitä antaa sitten oman lapsen kavereille. Ja jälleen voin todeta olevani ankea äiti. Ainakin tässä asiassa.

 

äitiyspakkauksen helistin on ollut kyllä hyvä. Kovassa käytössä ja kestävä. Harmittaa ihan että sitä ei enää tulevissa pakkauksissa ole

Lelumaton ostin. Mutta näin myöhemmin ajateltuna sen käyttöikä oli niin lyhyt ja loppujen lopuksi Oiva ei siina hirveän innoissan leikkinyt. Laitoin sen pois joskus puolen vuoden kieppeillä. Enemmän ja vähemmän aktiivista leikkia n.4kk. Siinä vaiheessa kun Oiva oppi kääntymään mahalleen ei ole enää paljoa kiinnostanut olla selällään. Ja joskus 6kk vanhana alkoi teline olla aina kumossa, joten laitoin pois.

 

Lahjaksi saatu rapiseva kirja on ollut myös kova sana. Silläkin on leikitty paljon. Värit on myös kirkkat ja kivat. Tätä on luettu.

Leivinpaperia, pilttipurkin kansia, sanomalehtiä, kauhoja, vispilöitä on käytetty aika paljon. Varsinkin leivinpaperin rapistelu on ollut hitti. Varmaan kiinnostaisi mainoksetkin enemmän, mutta en kauhean usein anna koska niistä lähtee usein paljon painomustetta ja palasia jotka menee suuhun. Leivinpaperi on hyvä ja kestää aika kauan rutistelua. Usein asiat mitkä ei ole lapselle tarkoitettuja ja tehtyjä kiinnostavatkin paljon enemmän. Näin voin ainakin todeta meidän kohdallamme, tässä vaiheessa. Joskus kun yritän vaikka laittaa ruoka tipautan puolihuolimattomasti (muka vahingossa) jonkun kauhan lattialle ja johan kiinnostaa :)

Saimme myös Annikalta hyvän vinkin peilin viritäämisestä lattiatasoon. Hitti!

Myös tämä peili-kirja on ollut hitti. Siinä on jokaisella sivulla peili :) Kuten kuvastakin näkyy kulmat on ihan alkanut kulumaan.

Vaunuissa meillä on ollut tällainen dinosaurus, joka soi kun narusta vetää. Suosittelen jotain näppärää lelua vaunuihin viihdykkeeksi. Tämä on siitä hyvä että virikettä on vaikka kädet olisi tumpuissa. Oiva on myös oppinut rauhoittumaan sen "tahdissa"

Olen alkanut hamstrata legoja tulevaisuutta silmällä pitäen. Tykkään itsekkin leikkiä niillä ja en kyllä tiedä yhtään lasta joka ei niistä olisi pitänyt. Duploja on jo jonkin verran ja muutama normilegokin. Martti (mieheni) on puhunut jostain tekniikkaleegoista? En tiedä mitä ne on, mutta niitä kuulemma hankitaan :) Kirpputoreilta on löytynyt jonkin verran duploja ihan kohtuu hintaan. Aijon myös kertoa että joululahjaksi saa ostaa niitä. Huuto. Netissä on mun mielestä aivan ylihinnoiteltuja.

Ja sit me tehdään Oivan kanssa tällanen.

Kuva täältä Naps

Voisinkin kiteyttää että paljoa ei tarvita, aika vähällä tulee toimeen. Jos turhia leluja ei halua kannattaa rohkeasti sanoa sukulaisille, että eivät osta ja antaa vaikka vaihtoehtoisen tavan muistaa. Voi pyytää että vievät lapsen vaikka retkelle tai ostavat vaatteita, tai kehoittaa ostamaan käytettyä. Ja sitten kuitenkin niitä tuppaa kertymään :)

Peppi

Oivan vaunut

Olin aivan päästäni pyörällä kun jossain vaiheessa raskautta aloin ajatella vaunujen ostamista. Suoraan sanottuna minua ei edes kiinnostanut.Ja ilmoitinkin että Martti saisi hoitaa sen. No minua tai meitä onneksi lykästi. Sain käytetyt vaunut ilmaiseksi. Annikan kautta hänen tuttavaltaan. Vaunut on olleet ihan hyvät ja toimineet. Värikin oli mielestäni tarpeeksi neutraali.

Kuvassa vaunuissa ei ole koppaa.

Ilmeisesti nämä on olleet yhdellä vauvalla ennen Oivaa ja kovassa käytössä. Nytkin ne on olleet joka päivä käytössä poikkeuksia lukuun ottamatta (7kk). Hieman alkaa nepparit irtoilla ja on löysät jousista, mutta muuten vielä menee. Ihan hyvin varmaan pärjätään Oivan kanssa mutta seuraavalle, jos sellainen tulee, täytyy hankkia kyllä uudet. Mutta kun näistä mitään en maksanut ei harmita. Uutena ne oli kuulemma maksaneet n. 250 euroa ja ovat jotain Bora merkkiä.

Nyt jos odottaisin ensimmäistäni eikä tiedossa olisi vanhoja vaunuja, ostaisin kyllä laatua. En välttämättä uusia, mutta kyllä laadukkaat. Ihan älyttömiä en ole valmis maksamaan vaunuista, mutta mielestäni vaujen tulee kestää vuosia ja monia monia lapsia ihan jo ekologisuudenkin vuoksi.

Vaunuja ostaessa ottaisin huomioon:

-Haluaako kärräillä ostoksia, silloin rautainen alakori on hyvä.

-Yhdistelmäominaisuus. Pienemmän vauva-ajan jälkeen, voi laittaa vauvan istumaan ja ottaa kopan pois. Me otimme kopan pois kun Oiva oli n.puoli vuotias. Mutta pidimme kuitenkin reilusti makuuasennossa. Sillä istuin on säädettävä.

-Siitäpä päästäänkin seuraavaan hyvään ominaisuuteen: Säädettävyys istuimessa.

-Tuuletusaukko kopassa. Esimerkiksi viime kesänä oli oikein hyvä olla olemassa

-Mahdollisimman paljon pesukoneeseen sujautettavia kangasosia, mielellään kaikki.

-Arvostaisin myös sellaista ominaisuutta missä työntökahvan voi heittää toiselle puolelle vaunuja aika ajoin. Helpottaa ovissa, portaissa yms.

-Ajaton väritys.

Muita ominaisuuksia en ehkä pidä niin tärkeinä. Toisaalta minulla ei ole kokemusta kovin ihmeellisistä vaunuista :)

Vaunujen lisäksi kannattaa hommata myös

hyttysverkko jos nukuttaa parvekkeella jossa on ötököitä.

ja sadesuoja

Sellaiset rengasuojat olisi hyvät(en ole saanut aikaiseksi hommata) Ne voi sujauttaa renkaiden päälle jos tuo vaunut sisälle ulkoilun jälkeen, miten meillä tehdään.

Peppi

Odotuksen ihanuus?

Minun odotukseni oli helppo. Tai no, olihan alkuun kuvotusta, väsymystä ja jossain vaiheessa selkäkipujakin, mutta olo oli hyvä ja pystyin olemaan töissä. Silti en tuntenut mitenkään kukoistaneeni raskausaikana, vaikka hauskaa tosin olikin se, ettei tarvinnut koskaan vetää mahaa sisään tai miettiä näyttikö lihavalta. Aina näytti, tai ainakin siltä tuntui.

Täytynee tähän lisätä sen verran, että Eemin saaminen ei ollut helppoa. Siihen meni aikaa, voimia, rahaa, aikaa, kyyneleitä, lääkärikäyntejä. Ja viimein Eemi sai alkunsa koeputkihedelmöityksellä. Ehkä juuri näistä hoidoista johtuen en enää pelännyt lääkäreitä, tutkimuksia tai muuta. No synnytys jännitti alussa kovastikin. Ja varmasti se, että mies oli mukana jo hoitojen aikana joka lääkärikerralla vaikutti siihen, että hän oli mukana myös joka neuvolakerralla.

Raskauteni alkoi siis klinikalla ja kahden viikon päästä alkionsiirrosta tein raskaustestin ja sitten alkoi jännitys. Raskausviikolla 7 kävimme ultrassa ja siellä se Eemin pieni sydän sykki, silloin hän oli vielä pieni manteli! Tuon ultrakäynnin jälkeen olimmekin normaaliraskausseurannassa.

Töissä kerroin raskaudesta vasta lähempänä puoli väliä, olivat kuulema jo vähän aavistelleet :)

Suurin pulma raskaudessa olivat vaatteet, ja tämäkin pulma vasta puolivälin jälkeen. Työssäni tarvitsen paljon erilaisia vaatteita, niin ulkoiluun kuin sisällä oloon, eikä koko vaatekaapin sisällön uusiminen tuntunut järkevältä. Parit äitiyshousut sain ja yhdet farkut ostin uutena, kahdet kirpparilta, haalarit olivat todellinen hyvä löytö kolmella eurolla! Pitkähelmaiset paidat menivät pitkään, ihan lopussa alkoi niistäkin pituus loppumaan. Myös talvitakin löysin kirpparilta ja sitä anoppi hieman lyhensi. Toppahousut pysyivät ylhäällä henkseleiden avulla ja vetoketju ja napit olivat auki jo puolen välin tienoilta. Tosi kylmällä kelillä mahaa suojasi vielä kaulaliinakin.

Ja tosiaan, olin jo unohtanut. Äitini työkaveri lahjoitti minulle maailman kauheimman talvitakin, näytin siinä aivan laitapuolen kulkijalta, Pepillekin sitä kauppasin, mutta ei ihme kyllä kelvannut. Hirveä kapistus, mutta kylmällä kelpasi päälle, kun ei muuta ollut. Sittemmin vein sen kierrätykseen.

Tällaisin ajatuksin tänään
Annika

Eemin suosikkileluja

Tiedän tarkasti millaisista leluista tykkään ja millaisia haluan lapselleni hankkia. Kuitenkin, yleensä käy niin, että minun suosikkileluni eivät ole lapseni suosikkeja. Samoin on käynyt mummolassa. Mummon ja äidin inhokit ovat lapsen suosikkeja! Ainut lelu, jonka olen saanut ujutettua suosikiksi on unipupu, jonka tarjoamisen aloitin heti laitokselta kotiuduttua. Se on ollut siis unikaverina aina! Teddykompanietin pehmot ovat sulattaneet tämän suvun mummojen, äitien ja lasten sydämet.

Eemin suosikkilelu on ehdottomasti pinottavat purkit! Edullinen lelu, josta löytyy erilaisia versioita. Itse ostin omani Itiksen lelukaupasta. Purkit sopivat torniin pinoamisen lisäksi vesi- ja hiekkaleikkeihin, pohjassa olevan kohokuvion avulla voi painaa muotoja esim. taikinasta tai muovailuvahaan. Purkkien alle voi piilottaa esineitä ja niillä voi opetella värejä, laskemista, jaottelua... Mitä vain!

Myös Ikean rengaspyramidi ja autoileva pupu ovat olleet Eemin mieleen. Tosin pupussa enemmän kiinnosti pitkä pesulappu, joten en raaskinut leikata sitä pois.

Eemi on ollut kovin innokas liikkuja ja nousi seisomaan pikkuisen yli puolen vuoden iässä. Äiti ei ollut kovin innokas rohkaisemaan pientä miestä kävelyyn kovin aikaisin, ehkä hyvä niin, sillä nyt tukea vasten kävellään jämäkästi. Brion kävelyvaunu on kuitenkin ollut aivan älyttömän kovassa käytössä ja tästä lelusta tykkäävät sekä äiti että poika.

Alku

Tervetuloa seuraamaan kahden oikeasti ihan tavallisen äidin blogia.

Haluamme kirjoittaa aiheista, jotka liittyvät vauvoihin, odotukseen ja ehkä myöhemmin isompiinkin lapsiin. Meitä on kaksi, joten myös mielipiteitä on kaksi. Nämä eivät ole yhdessä eikä erikseen totuuksia, vaan täällä voit lukea meidän kokemuksiamme ja ajatuksiaemme. Toivottavasti joku tietoa, vertaistukea, uusia ajatuksia etsivä löytääkin tänne ja löytää jotain lukemisen arvoista.

Tulemme kirjoittamaan kaikista asioista mitkä liittyy vauvan tulemiseen. Odotuksesta, tavaroista, tunteista, tavoista varmaan enemmän tai vähemmän rönsyillen. Kommentoida ja kysellä saa ja pitää. Meidät tavoittaa sekä blogin että sähköpostin kautta.

Ihania lukuhetkiä!

Toivoo Annika Eemin äiti ja Peppi Oivan äiti