Oivan lelut

Oivalla ei kauhean paljon leluja vielä ole. Säännöllisesti myös katson että mikä voisi olla turhia ja laitan kiertoon. Ankea äiti siis. Yritän sitkeästi välttää lelutulvan ja kauheat lelukasat. Olen tehnyt tämä asian myös isovanhemmille selviksi. On sieltä silti jotain tullut toiseltapuolelta. Toiselta puolelta ei yhtään. Ei haittaa. Mutta on se kiva välillä jotain saada. Itse tulen tuskin kauheasti ostamaan. Todettakoon tässä vaiheessa että luultavasti perun puheeni ennemmin tai myöhemmin. Mutta yrittänyttä ei laiteta?

Tässä vaiheessa voisin ajautuksenvirtamaisesti myös todeta etten ymmärrä nykyistä meinikiä missä jokaisilta lasten synttäreiltä annetaan joku kaverilahja, yleensä jotain krääsää. Ihan mieletöntä.  Täytyy alkaa itse suunnittelemaan hyvissä ajoin jotain pähkinäpusseja mitä antaa sitten oman lapsen kavereille. Ja jälleen voin todeta olevani ankea äiti. Ainakin tässä asiassa.

 

äitiyspakkauksen helistin on ollut kyllä hyvä. Kovassa käytössä ja kestävä. Harmittaa ihan että sitä ei enää tulevissa pakkauksissa ole

Lelumaton ostin. Mutta näin myöhemmin ajateltuna sen käyttöikä oli niin lyhyt ja loppujen lopuksi Oiva ei siina hirveän innoissan leikkinyt. Laitoin sen pois joskus puolen vuoden kieppeillä. Enemmän ja vähemmän aktiivista leikkia n.4kk. Siinä vaiheessa kun Oiva oppi kääntymään mahalleen ei ole enää paljoa kiinnostanut olla selällään. Ja joskus 6kk vanhana alkoi teline olla aina kumossa, joten laitoin pois.

 

Lahjaksi saatu rapiseva kirja on ollut myös kova sana. Silläkin on leikitty paljon. Värit on myös kirkkat ja kivat. Tätä on luettu.

Leivinpaperia, pilttipurkin kansia, sanomalehtiä, kauhoja, vispilöitä on käytetty aika paljon. Varsinkin leivinpaperin rapistelu on ollut hitti. Varmaan kiinnostaisi mainoksetkin enemmän, mutta en kauhean usein anna koska niistä lähtee usein paljon painomustetta ja palasia jotka menee suuhun. Leivinpaperi on hyvä ja kestää aika kauan rutistelua. Usein asiat mitkä ei ole lapselle tarkoitettuja ja tehtyjä kiinnostavatkin paljon enemmän. Näin voin ainakin todeta meidän kohdallamme, tässä vaiheessa. Joskus kun yritän vaikka laittaa ruoka tipautan puolihuolimattomasti (muka vahingossa) jonkun kauhan lattialle ja johan kiinnostaa :)

Saimme myös Annikalta hyvän vinkin peilin viritäämisestä lattiatasoon. Hitti!

Myös tämä peili-kirja on ollut hitti. Siinä on jokaisella sivulla peili :) Kuten kuvastakin näkyy kulmat on ihan alkanut kulumaan.

Vaunuissa meillä on ollut tällainen dinosaurus, joka soi kun narusta vetää. Suosittelen jotain näppärää lelua vaunuihin viihdykkeeksi. Tämä on siitä hyvä että virikettä on vaikka kädet olisi tumpuissa. Oiva on myös oppinut rauhoittumaan sen "tahdissa"

Olen alkanut hamstrata legoja tulevaisuutta silmällä pitäen. Tykkään itsekkin leikkiä niillä ja en kyllä tiedä yhtään lasta joka ei niistä olisi pitänyt. Duploja on jo jonkin verran ja muutama normilegokin. Martti (mieheni) on puhunut jostain tekniikkaleegoista? En tiedä mitä ne on, mutta niitä kuulemma hankitaan :) Kirpputoreilta on löytynyt jonkin verran duploja ihan kohtuu hintaan. Aijon myös kertoa että joululahjaksi saa ostaa niitä. Huuto. Netissä on mun mielestä aivan ylihinnoiteltuja.

Ja sit me tehdään Oivan kanssa tällanen.

Kuva täältä Naps

Voisinkin kiteyttää että paljoa ei tarvita, aika vähällä tulee toimeen. Jos turhia leluja ei halua kannattaa rohkeasti sanoa sukulaisille, että eivät osta ja antaa vaikka vaihtoehtoisen tavan muistaa. Voi pyytää että vievät lapsen vaikka retkelle tai ostavat vaatteita, tai kehoittaa ostamaan käytettyä. Ja sitten kuitenkin niitä tuppaa kertymään :)

Peppi