Minun odotukseni oli helppo. Tai no, olihan alkuun kuvotusta, väsymystä ja jossain vaiheessa selkäkipujakin, mutta olo oli hyvä ja pystyin olemaan töissä. Silti en tuntenut mitenkään kukoistaneeni raskausaikana, vaikka hauskaa tosin olikin se, ettei tarvinnut koskaan vetää mahaa sisään tai miettiä näyttikö lihavalta. Aina näytti, tai ainakin siltä tuntui.
Täytynee tähän lisätä sen verran, että Eemin saaminen ei ollut helppoa. Siihen meni aikaa, voimia, rahaa, aikaa, kyyneleitä, lääkärikäyntejä. Ja viimein Eemi sai alkunsa koeputkihedelmöityksellä. Ehkä juuri näistä hoidoista johtuen en enää pelännyt lääkäreitä, tutkimuksia tai muuta. No synnytys jännitti alussa kovastikin. Ja varmasti se, että mies oli mukana jo hoitojen aikana joka lääkärikerralla vaikutti siihen, että hän oli mukana myös joka neuvolakerralla.
Raskauteni alkoi siis klinikalla ja kahden viikon päästä alkionsiirrosta tein raskaustestin ja sitten alkoi jännitys. Raskausviikolla 7 kävimme ultrassa ja siellä se Eemin pieni sydän sykki, silloin hän oli vielä pieni manteli! Tuon ultrakäynnin jälkeen olimmekin normaaliraskausseurannassa.
Töissä kerroin raskaudesta vasta lähempänä puoli väliä, olivat kuulema jo vähän aavistelleet :)
Suurin pulma raskaudessa olivat vaatteet, ja tämäkin pulma vasta puolivälin jälkeen. Työssäni tarvitsen paljon erilaisia vaatteita, niin ulkoiluun kuin sisällä oloon, eikä koko vaatekaapin sisällön uusiminen tuntunut järkevältä. Parit äitiyshousut sain ja yhdet farkut ostin uutena, kahdet kirpparilta, haalarit olivat todellinen hyvä löytö kolmella eurolla! Pitkähelmaiset paidat menivät pitkään, ihan lopussa alkoi niistäkin pituus loppumaan. Myös talvitakin löysin kirpparilta ja sitä anoppi hieman lyhensi. Toppahousut pysyivät ylhäällä henkseleiden avulla ja vetoketju ja napit olivat auki jo puolen välin tienoilta. Tosi kylmällä kelillä mahaa suojasi vielä kaulaliinakin.
Ja tosiaan, olin jo unohtanut. Äitini työkaveri lahjoitti minulle maailman kauheimman talvitakin, näytin siinä aivan laitapuolen kulkijalta, Pepillekin sitä kauppasin, mutta ei ihme kyllä kelvannut. Hirveä kapistus, mutta kylmällä kelpasi päälle, kun ei muuta ollut. Sittemmin vein sen kierrätykseen.
Tällaisin ajatuksin tänään
Annika
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti