Ihanin haalari!!

Olen koko tämän vuoden etsinyt värikästä ja ihanaa haalaria Eemille, mutta kaikki tuntuvat sinisiltä, tummilta, selkeästi poika- ja tyttöväreihin jaotelluilta. Kunnes viimein löysin Molokidsin sateenkaaren värisen haalarin. Olisin ostanut sen paikallisesta kaupasta, mutta siellä ei enää ollut kokoja, joten jouduin tilaamaan haalarin toiselta puolelta Suomea. Nopeasti kuitenkin tuli, ja nyt olen taas hetken vaan niin onnellinen. Seuraava ongelma onkin sitten talvihaalari, mutta sitä voi alkaa murehtia syksyllä :)

Annika

Lapsettomuusajatuksia

Olin suunnitellut, että minusta tulee ihan varmasti äiti. Mutta ei se ollutkaan ihan niin helppoa.

Miksi jollekin lapsen saaminen on niin helppoa ja toinen yrittää vuosikausia ilman takuuta onnistumisesta?

Jos jokainen vanhempi olisi käynyt läpi lapsettomuushoitoja tai edes osan niistä kuulusteluista ja tutkimuksista, lasten huostaanotto olisi varmasti paljon vähäisempää.

Kun hoidot olivat päällä väitin, ettei tuntunut missään. Pyrin elämään mahdollisimman normaalisti ja jättämään tunteet sivuun. Näin myöhemmin voin myöntää, että parisuhde oli tosi kovilla, eroon ei ollut pitkästi ja kaikki oli oikeastaan aivan päälaellaan. Eikä ihme. Lapseton ei voi tehdä lapsettomuudelleen mitään, vaikka kaikki ympärillä kovasti ymmärtävät ja neuvovat. On mahdotonta sulkea pois stressiä, ainakaan täysin. Lapsettomuus kulkee aina mukana ja mielessä, vaikka kuinka kääntäisi

Meillä hoidot kestivät neljä vuotta, nopeamminkin olisi voitu edetä, mutta sinnittelin viimeiseen asti pistoshoitoja vastaan. Piikkikammoisena itsensä pistäminen tuntui mahdottomalta tehtävältä. Lukemattomien lääkärikäyntien, laskujen, lääkkeiden syömisen, neljän epäonnistuneen keinohedelmöityshoidon (iui eli inseminaatio) jälkeen tajusin ettei jäljellä ole enää muuta mahdollisuutta.

Ensimmäisen piikin pistin kotona sohvalla ja itkin. Pelotti ja jännitti, ei vain se piikki vaan myös se, jos ei tälläkään kertaa onnistu. Jos jälleen käy niin, että kaikki menee pieleen. Ja silti ylitin itseni ja pistin eikä kipu ollut ollenkaan sellaista kuin olin kuvitellut - pistäminen ei sattunut lainkaan!

Ensimmäinen pistoshoito meni pieleen. Lääkäri oli laskenut kiertopäiväni väärin ja munasoluja ei saatu kasvamaan eikä kerättyä, paras keräyspäivä olisi osunut sunnuntaille. Tarvittiin toinen pistoskierros. Joku kysyi minulta paljonko meni rahaa. Varmasti tuhansia euroja, mutta ei yksikään lasku tullut kerralla. Kalleita olivat pistoslääkkeet, noin 800 euroa, joista tosin Kela sitten korvasi kaiken, kun 670 euron omavastuu ylittyi. Lisäksi jokainen turhakin lääkärikäynti maksoi aina poliklinikkamaksun. Eikä henkilökunta keskussairaalan poliklinikalla ollut aina niin ystävällistä, olihan siellä asiakkaita, joilla oli todellisiakin sairauksia. Monesti lähdin sieltä itkien.

Töissä olen saanut kuulla usein kysymyksen "eikö sinulla ole omia lapsia" tai "sitten ymmärrät kun olet äiti". Nämä satuttivat paljon tietämättään. Lisäksi hoitoja varten tarvitsin sairaslomaa, joten pomolle oli kerrottava ja omalle tiimille. Pienellä työpaikalla käytännössä kaikki tiesivät. Kuinka monen ei-lapsettoman lapsenteko on kaikkien julkinen kyselynaihe?

Voin sanoa, että ennen oman lapsen syntymää tunsin vihaa kaikkia raskaana olevia naisia kohtaan. Teki todella kipeää kuulla jonkun hyvän ystävän raskaudesta tai vauvan syntymästä. Varsinkin Teemun veljien perheeseen syntyneet lapset ottivat koville. Eikä se muiden ihmisten todistelu, että kyllä sinäkin, auttanut yhtään. Olin todella katkera, eikä sellaiselle katkeruudelle ole oikein paikkaa. Jos annatin äidilleni omasta pahasta olostani, hän tunsi olonsa huonoksi koska oli äiti.

Toukokuun lopussa 2009 saatiin kerättyä munasoluja, alkiot lähtivät jakaantumaan ja koeputkihedelmöitys onnistui. Kesäkuun alussa tein raskaustestin. Ensimmäisessä ultrassa jännitti, olin varma että raskaus menee kesken. Parin vuoden takainen keskenmeno kummitteli päässä. Vauvan sydän kuitenkin sykki, koko vastasi viikkoja ja kaikki oli hyvin. Siinä lähdettiin kotiin taas silmät kosteina, tällä kertaa tosin onnesta.

Annika

Lastenhoitovälineitä!

Päätimme Pepin kanssa hankkia tuplarattaat, että voimme käydä helpommin kaupungilla ja hoitaa poikia yksin. Siis kun toinen lapsi on toisella hoidossa. Yhdet rattaat oli jo melkein meidän, mutta menivät nenän edestä. Ja tänään sain hankittua ilmaiseksi tuplarattaat. (Koitan saada myöhemmin rattaista kuvan tähän tekstiin.) Rattaat eivät ole mitenkään erityisen hienot, mutta toimivat varmasti sen, mitä meillä on tarve. Ja mahtava tunne tulee siitä, ettei ostettu mitään uutta, vaan vanha tavara sai taas kerran uuden elämän. Ja näille rattaille on suunnitteilla käyttöä vielä senkin jälkeen, kun meidän pojat kasvavat rattaista ulos.

Jo aiemmin olemme Pepin kanssa keskustelleet paljon siitä, miten asioilla on tapana järjestyä. Kun sanot haaveesi ääneen, varo mitä toivot, sillä haaveilla ja toiveilla on taipumus toteutua! Jälkeen päin kun ajattelee, niin todentotta! Toivoin luotettavaa, ihanaa ja komeaa miestä, omaa kotia, raskautta, lasta, häitä, ammattia, omaa autoa... Ja kaikki on toteutunut. Tietysti toiveita tulee varmasti aina lisää, mutta jo toteutuneiden toiveiden listaaminen ylentää mieltä!

Eilen illalla jännitimme lottoa ja mietimme, mitä jos voitto tulisi meille. Jäin myös miettimään, haluaisinko oikeasti voittaa 7,5 miljoonaa euroa. Ja miksi haluaisin? Ei sellaista määrää rahaa voi edes käsittää. Hyväntekeväisyyden takia voisin haluta voittaa, sijoittaisin suuren summan lapsesta haaveilevien lapsettomien aikuisten sekä huostaanotettujen ja kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten tukemiseen. Jep. Haluan voittaa lotossa päävoiton ja helpottaa rahoilla useamman ihmisen elämää :)

Annika

Hinkit kiinni

Nyt se sitten on tapahtunut! Imetys on loppu. Olin päättänyt salaa mielessäni, että ainakin yksivuotiaaksi asti imetän, sitten se syntymäpäiväkin meni ohi ja imetys vaan jatkui. Eikä se minua rassannut muuten, kuin aamuöisin. Tammikuun lopulla taisteltiin yösyömisen loppumiseksi ja itkettiin joitain öitä, se ahdisti. Ja mies ei yhtään kannustanut tai ollut tukena, koki, että se on jotenkin minun juttuni, eikä kuulu hänelle.

Nyt meillä syödään pullosta aamumaito noin seitsemän aikaan, tosin tänäaamuna kellojen siirryttyä syötiin vasta kahdeksalta ja nukuttiin puoli kymmeneen. Yöt ovat rauhoittuneet kovasti, ja tutista on tullut entistäkin merkittävämpi. Seuraavaksi opetellaan sitten siitä eroon, mutta ehkä tuo jää kesään ja syksyyn.

Lopetus hautui mielessäni jo pitkään, tosin päätin jo, että Eemi saa syödä rintaa vaikka 2-vuotiaaksi asti jos siltä tuntuu. Sitten vaarini 80-vuotissyntymäpäivillä puhuin imetyksestä serkkuni kanssa, ja siitä miten isomman lapsen kanssa voi joutua neuvottelemaan imetyksen päättymisestä. Niinpä tiesin, että minä olen meillä se joka määrää, ja tällä hetkellä Eemi ei tuntunut olevan enää niin kiinni imetyksessä. Iltaimetys oli jäänyt jo pois ja päivällä rintaa kaivattiin vain jos tuli kolhuja. Ainut vaikeus oli aamusyönnin kanssa, mutta siinä päädyimme pulloon. Ja myöhemmin toivon, että unta riittää läpi yön ja aamun ensimmäinen ateria on aamupuuro.

Minulta on kysytty tekikö lopetus kipeää, tuliko haikea olo. Ensin tuntui että lopetus oli helppoa ja kaikki meni hienosti, mutta kieltämättä pieni haikeus minussa asuu. Varsinkin, jos Eemi itkee "mäm mäm mää" joka tarkoitti maitoa. Lopettamisen jälkeen Eemi on ollut ehkä hitusen surullisemman oloinen ja kaipaa syliä enemmän kuin ennen. Huomaan, että minun on vaikea muistaa, että imetyksen tilalle on järjestettävä ja annettava lapselle helliä hetkiä.

Nyt lopetuksesta on viikko aikaa. Olen pumpannut kerran maitoa viikon aikana molemmista rinnoista ja ilmeisesti se riitti. Ja tosiaan, yksi painava syy lopetukseen oli lapsettomuushoitojen jatkuminen. Meille jäi klinikalle säilöön kolme alkiota, joiden pakastus maksaa noin 300 euroa vuodessa. Seuraava vuosimaksu tulee touko-kesäkuun vaihteessa, joten olisi rahallisesti järkevää käyttää alkiot ennen sitä. Alkioita ei voida siirtää ilman kuukautiskiertoa, ja imetys häiritsee kiertoa huomattavasti. Lisäksi oma kiertoni on todella epäsäännöllinen 18-105 päivää ääripäineen, eli luultavasti tarvitsen hormonihoitoa kierron tasaamiseksi. Tähän asti uuden hoidon alkamista on jarruttanut vain imetys.

Ja kyllä haaveilen toisesta lapsesta, keinolla millä hyvänsä. Ja juu, niin kuin jokainen lapsettomuuden kokenut, haaveilen aina luomuplussasta, ihmeestä, eivät ne hoidot niin mukavia ole, saati varmoja keinoja tulla raskaaksi. Alkioista noin 50% selviää sulatuksesta ja lähtee jakautumaan normaalisti, sen jälkeen on 25% mahdollisuus, että tuo alkio kiinnittyy oikein ja lähteen kehittymään sikiöksi. Mutta haaveitahan pitää olla, ne pitävät meidät kiinni elämässä ja tekevät meistä ihmisiä!

Annika

Kääk, pyykkipäivä - joka päivä...

Kotona ollessa tajusin sen taas. Inhoan pyykkäämistä, pyykin kuivattamista ja kaappiin viikkaamista. Pyykistä tulee pölyä, eikä meidän kerrostaloasunnossa ole tilaa pyykin kuivaamiseen, ja pyykkiä tulee joka päivä lisää ja sitä pitää pestä joka päivä, muuta vuori kertyy liian suureksi!

Haaveilen suuresta omakotitalosta, johon pyykkihuolto ja vaatehuoneet on suunniteltu toimiviksi. Pitää olla kuivausrumpu ja paljon kaappitilaa! Ja ehkä myös kodinhoitaja :)

Kotiäitiys on opettanut myös sen, että ruuanlaitto silloin tällöin on kivaa, mutta kaksi kertaa päivässä plus välipalat ja aamupalat ja iltapalat on ihan liikaa. Ennen ajattelin, etten syötä Eemille purkkiruokia juurikaan, mutta toisin kävi. Nyt kun Eemi syö samaa ruokaa kuin minä purkit on vähentyneet.

Vähän innostuin tuossa aiemmin pyykkäämisestä, kun ostin Swipen pulverit ja sain aika tarhaisiakin vaatteita puhtaan loistaviksi. Mutta nyt on vähän sekin into laantunu, kun tuntuu ettei pyykit pesemällä lopu.

Annika

Löylyä!

Eemistä on tullut kova saunoja! Vauvauinti on varmasti ollut osittain tähän syynä, mutta myös isän innostus on tehnyt pojasta innokkaan löylynheittäjän. Saunominen on meillä poikien juttu. Teemu ja Eemi käyvät yleisellä saunavuorolla saunassa joka keskiviikko, talon muiden miesten kera! Perjantaisin meillä on oma saunavuoro ja lauantaina vauvauinti, jolloin Eemi on taas isänsä kanssa miesten puolella.

Teemu kertoi, että vauvauinnissa miesten puolella vauvojen saunottaminen puhuttaa paljon. Moni mies olisi valmis viemään lapsen saunaan ja löylyttelemään, mutta me naiset olemme tässä vähän jännittäjiä. Eemi oli puolivuotias, kun hän aloitti saunomisen. Nykyään löylyä saa heittää ihan kunnolla, poika näyttää kyllä kun haluaa pois. Vesipullo on ehdoton saunareissulle ja tietysti oma löylykiulu ja -kauha!

Saunareissuilla Eemi on oppinut myös suihkun käyttäjäksi. Hän osaa varoa liukasta lattiaa eikä vedä suihkussa vettä henkeen, vaan osaa pidättää hengitystään kun vesi tulee kasvoille. Alkuun pidimme omalla saunavuorolla mukana vannaa, mutta pian Eemi teki selväksi, että hän kylpee kylvyssä joskun muulloin, saunassa saunotaan. Mummolassa saunassa istutaan vadissa.

Annika

Onnea Oivalle!

Paljon onnea 1-vuotiaalle muruselle! Pian tullaan juhliin, ja toivottavasti saadaan tännekin raporttia siitä, mitä kaikkea ihanaa Peppi on leiponut! Taitaa näillä äideillä koittaa paastoaika näiden juhlien jälkeen.

Annika

Kaverin luona kylässä

Eemi nukkuu omassa sängyssään ja Oiva Eemin vaunuissa. Oiva on ensimmäistä kertaa meillä hoidossa. Hassua, että vasta nyt, mutta ei vaan ole aiemmin ollut sellaista tilannetta. Eemi olikin Oivan luona jo aiemmin hoidossa, että minä sain käydä ostamassa itselleni uudet silmälasit. Ja tänään Peppi leipoo Oivan synttäreille.

Kahden lapsen kanssa on helpompaa kuin yhden. Pojat pitävät toisilleen seuraa ja leikkivät, eivätkä vaadi aikuisen syliä kuin väsyessään. Ja joo, silloin tietysti yhtäaikaa. Päiväunille laittoa jännitin, vaikka töissähän laitan monta lasta nukkumaan yhtäaikaa päivittäin. Alkuun olikin vähän nihkeää, johtuen siitä, että minä en oikein tiennyt kumman olisin nukuttanut ensin ja mihin kumpikin menee nukkumaan. Kummasti se vaan sitten ratkesi.

Nyt murulaiset ovatkin nukkuneet jo hyvän aikaa. Vähän vaan on tekemisen puute, kun en uskalla tehdä mitään kovin äänekästä, etteivät herää kesken unien. Vaikka kyllähän sitä ääniin pitää tottua, mutta on unelle annettava myös rauha.

Suunnittelin jo uloslähtöäkin, kun pojat heräävät, mutta ehkä se on ekalle kerralle vähän liikaa, varsinkin kun ne kaksosrattaat on vielä hankkimatta ja molemmat rataskyytiä vielä tarvitsevat. Eemihän kävelee, mutta pääsääntöisesti eri suuntaan kuin mihin on tarkoitus mennä.

Suosittelen lämpimästi ottamaan muita lapsia kylään ja hoitoon! Siinä saa toisen lapsen äiti vähän omaa aikaa, kun oma lapsi on hoidossa. Ja lapsi saa vaihtelua, kun on kaveri seurana eikä aikuinen. Ja hoitava aikuinen saa uusia kokemuksia, kun voi seurata oman lapsensa toimintaa kaverin kanssa, ja aika paljon tässä on taas oppinut tuosta Oivastakin uusia puolia. Alkuun hoitoaika voi olla ihan vaan pieni leikkihetki, sillä aikuisia tämä jännittää eniten ja on tärkeää, että tuntee olonsa koko ajan turvalliseksi, etteivät lapset ahdistu.

Ruokailusujuu helposti, kun on matkasyöttötuoli ja Eemin syöttötuoli, jos matkasyöttötuolia ei ole Eemi istuu myös tavallisella tuolilla korokkeen tai pienen pallin kanssa. Ja ensi viikolla saadaankin leikkiseuraksi Leonardo! Ehkä Oiva tulee Pepin kanssa vielä seuraksi, saa nähdä!

Siis ei kun kyläilemään!

Annika

ps. oli muuten hauskan näköistä kun kaksi pientä poikaa istui yhtäaikaa potalla. Tai no Oiva potalla ja Eemi pöntöllä ;)

Lukutouhuja...

Kirjat on ihania. Oivakin tuntuu nauttivan kirjoista. Tykkää katsella yksin ja yhdessä. Välillä ihan olen hätkähtänyt että mitä nyt tapahtuu kun on hiljaista ja siellä meidän poju istuu ja selailee jotain kirjaa. Tällä tarkoitan sitä että kääntää, vääntää maistaa ja ehkä paiskaa. Mutta katselee kuitenkin kuvia ja kääntelee itse sivuja. Mielestäni kannattaa hankkia kirjoja mitkä on paksuja ja tukevia.Pidän kirjoista joissa on selkät kuvat, vahvat värit. Tarinaa ei tarvitse välttämättä olla mutta aina on plussaa jos on joku juttu.  Tässä vaiheessa en ole vielä kirjastosta käynyt lainaamassa kirjoja koska ne ovat niin kovalla koetuksella. Sitten kun lapsi osaa nätimmin kohdella esineitä niin sitten kyllä käymme sieltäkin lainaamassa luettavaa.

Kirjoista sen verran että niitä on kyllä monenlaisia, kaikki ei välttämättä ole niin minun makuuni.
Kuulumme lasten oman kirjakerhoon. Mielestäni sieltä on tullut kivojakin kirjoja.

Kirjatorilta olen myös ostanut monta kirjaa. Sieltä saa kyllä edullisesti ja voi tehdä mielestäni hyviäkin löytöjä! suosittelen lämpimästi

Kirjojen lukeminen on kiva yhteinen hetki, pidän siitä ja lapsikin tuntuu tykkäävän. Odotan ihan kauheasti myös sitä kun päästään lukemaan pidempiä tarinoita ja joskus sitten Astrid Lingrenin kirjoja ja Tove Janssonin muumikirjoja. Toivottavasti Oivakin vielä viihtyy kirjojen parissa silloin!! 

Peppi

Eläimiä

Olen ihastunut Schleichin eläimiin. Ne on ihastuttavan oikean näköisiä.
Näitä olen päättänyt alkaa ostamaan Oivalle pikkuhiljaa. Kerralla ei rohkene kun ne on kuitenkin aika kalliita.

Nyt tuolta nettisivuilta huomasinkin että niitähän on vaikka mitä! Smurffeja, puita, aitoja, taloja, ihmisiä, fantasiaa. No me kyllä keskitytään ihan eläimiin.

Nettisivuilla oli myös kivaa se että siellä oli kerrottu elämistä, niiden ominaisuuksista!

Meillä, Oivalla, on  yksi jääkarhun poikanen. On meillä sitten kaapissa jemmassa muita versioita muovieläimistä.

Peppi

Kuvat otettu Schleichin verkkosivuilta.

Kylvimme väreissä jälleen

Oltiin porukalla jälleen värikylvyssä.
Tällä kerralla saimme jopa koskea väreihin :) Väriä meni kyllä moneen paikkaan.. hiuksiin, vaatteisiin jopa paikalle eksyneen valokuvaajan villatakkiin.. Toki myös suuhun. Ei niinkään minulla mutta Oivalla ;) Taisi Eemilläkin vilahti sininen kieli ;). Olihan se kaoottista mutta mukavaa.
Ohjaajassa jokin tökki jälleen. Lässytys ei niin pahasti häirinnyt,  mutta jotenkin en  pidä hänen tyylistään ohjata. Ehkä se että ohjaaja tuli liiaksi osallistumaan minun ja Oivan työskentelyyn. Liian lähelle! menin siitä hieman sekaisin ja kun se tuli rättien ja näppiensä kanssa sähläämään.
Minusta hänellä oli tälläkerralla myös hieman aliarvioiva ota vanhempien suhteen. Hän piti sellaisen pienen värioppipläjäyksen. Tuli olo että pidätkö ihan tietämättömänä? Tiedän kyllä että sinistä ja keltaista sekoittamalla saa vihreää.
Ihanaahan se oli kun sai värejä kokeilla ja kun oli iso valkoinen paperi mihin kokeilla. Ja yleensäkkin minusta on tosi positiivista että järjestettään kaikenlaista ohjelmaa vauvoille ja tällaisia kertaluonteisiakin juttuja. Jos ei vaikka halua sitotua mihinkään pitkäaikaiseen.
Aina myös mukavaa nähdä toisia lapsia ja äitejä!

Olemme myös alkaneet kotona piirtelemään :) no joo siis minä piirrän ja Oiva naputtaa kynää ja yrittää varastaa leikkeihinsä. Ja tietysti yrittää syödä. Välillä kynä saadaan käteen ja paperille jälkeä :) kivaahan se kyllä on. Martti tokaisi minun aivopesevän lasta :)

Mitähän muuta tälle rintamalle? Aikamoista höpötystä sitten äiti sanan jälkeen. Martti sanoo että lapsemme on juntti koska sanoo myös välillä Äitee... :D

Peppi.