Hinkit kiinni

Nyt se sitten on tapahtunut! Imetys on loppu. Olin päättänyt salaa mielessäni, että ainakin yksivuotiaaksi asti imetän, sitten se syntymäpäiväkin meni ohi ja imetys vaan jatkui. Eikä se minua rassannut muuten, kuin aamuöisin. Tammikuun lopulla taisteltiin yösyömisen loppumiseksi ja itkettiin joitain öitä, se ahdisti. Ja mies ei yhtään kannustanut tai ollut tukena, koki, että se on jotenkin minun juttuni, eikä kuulu hänelle.

Nyt meillä syödään pullosta aamumaito noin seitsemän aikaan, tosin tänäaamuna kellojen siirryttyä syötiin vasta kahdeksalta ja nukuttiin puoli kymmeneen. Yöt ovat rauhoittuneet kovasti, ja tutista on tullut entistäkin merkittävämpi. Seuraavaksi opetellaan sitten siitä eroon, mutta ehkä tuo jää kesään ja syksyyn.

Lopetus hautui mielessäni jo pitkään, tosin päätin jo, että Eemi saa syödä rintaa vaikka 2-vuotiaaksi asti jos siltä tuntuu. Sitten vaarini 80-vuotissyntymäpäivillä puhuin imetyksestä serkkuni kanssa, ja siitä miten isomman lapsen kanssa voi joutua neuvottelemaan imetyksen päättymisestä. Niinpä tiesin, että minä olen meillä se joka määrää, ja tällä hetkellä Eemi ei tuntunut olevan enää niin kiinni imetyksessä. Iltaimetys oli jäänyt jo pois ja päivällä rintaa kaivattiin vain jos tuli kolhuja. Ainut vaikeus oli aamusyönnin kanssa, mutta siinä päädyimme pulloon. Ja myöhemmin toivon, että unta riittää läpi yön ja aamun ensimmäinen ateria on aamupuuro.

Minulta on kysytty tekikö lopetus kipeää, tuliko haikea olo. Ensin tuntui että lopetus oli helppoa ja kaikki meni hienosti, mutta kieltämättä pieni haikeus minussa asuu. Varsinkin, jos Eemi itkee "mäm mäm mää" joka tarkoitti maitoa. Lopettamisen jälkeen Eemi on ollut ehkä hitusen surullisemman oloinen ja kaipaa syliä enemmän kuin ennen. Huomaan, että minun on vaikea muistaa, että imetyksen tilalle on järjestettävä ja annettava lapselle helliä hetkiä.

Nyt lopetuksesta on viikko aikaa. Olen pumpannut kerran maitoa viikon aikana molemmista rinnoista ja ilmeisesti se riitti. Ja tosiaan, yksi painava syy lopetukseen oli lapsettomuushoitojen jatkuminen. Meille jäi klinikalle säilöön kolme alkiota, joiden pakastus maksaa noin 300 euroa vuodessa. Seuraava vuosimaksu tulee touko-kesäkuun vaihteessa, joten olisi rahallisesti järkevää käyttää alkiot ennen sitä. Alkioita ei voida siirtää ilman kuukautiskiertoa, ja imetys häiritsee kiertoa huomattavasti. Lisäksi oma kiertoni on todella epäsäännöllinen 18-105 päivää ääripäineen, eli luultavasti tarvitsen hormonihoitoa kierron tasaamiseksi. Tähän asti uuden hoidon alkamista on jarruttanut vain imetys.

Ja kyllä haaveilen toisesta lapsesta, keinolla millä hyvänsä. Ja juu, niin kuin jokainen lapsettomuuden kokenut, haaveilen aina luomuplussasta, ihmeestä, eivät ne hoidot niin mukavia ole, saati varmoja keinoja tulla raskaaksi. Alkioista noin 50% selviää sulatuksesta ja lähtee jakautumaan normaalisti, sen jälkeen on 25% mahdollisuus, että tuo alkio kiinnittyy oikein ja lähteen kehittymään sikiöksi. Mutta haaveitahan pitää olla, ne pitävät meidät kiinni elämässä ja tekevät meistä ihmisiä!

Annika