Miksei sitä voi mennä nukkumaan ajoissa? Aamut ja päivät on huonosti nukkuneena yhtä kaaosta ja kiukkua.
No mutta vasten sinnikästä linjaani, eilen menin! menin jo 10.30 mikä on minulle saavutus. Johtuen varmaan siitä, että Martti ei ollut kotona.
Jokatapauksessa nyt on tosi virkeä olo! Söin juuri aamupuuroa, maustamattoman jogurtin ja marjojen kanssa. Kyllä sängystä nouseminen oli vaikeaa, mutta se on minulle aina.
Tästä muistinkin, että minähän olen oikeasti sillätavoin aamuihminen, että kun olen nukkunut riittävästi sen 8-9 tuntia ja kun olen päässyt sängystä ylös olen oikeinkin eneginen ja iloinen. Entinen kämppis opiskeluajoilta VIHASI tätä piirrettä.
Toki ymmärrän itseäni siinä että sitä haluaa myös olla rauhassa ja tehdä omia juttuja, kun on saanut Oivan unille ja useimmiten siivoillut vielä vähän.
Olen havainnut, että minusta liian vähän uni tekee tosi kiukkuisen ja ärsyyntyneen. Olen ihan kauhea ja tuntuu että menen kaikeasta siitä mistä aita on matalin, tai sitä ei ole ollenkaan. Äkkäilen ja äyskin ja toivon vain että pääsisin päiväunille. Perun sovittuja tapaamisia ja en jaksa lenkkeillä ja syödä terveellisesti. Mikä noidankehä?
Aina tämä ei ole omaa vikani, elämmehän me pienen lapsen perheessä. Välillä taas on. Tässä siis kehityksen paikka (virkeänä osaa myös näemmä ajatella rakentavasti) :)
Peppi
p.s. Eräänä unisena aamuna tässä jokin aika sitten kaadoin aamukahvit lapsen unilelun päälle!! Kuka äiti tekee sellaisen hirmuteon?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti