Imetys

Välillä tuntuu että äitiyteen kuuluu paljon asioita mistä on vaikeaa puhua ja on niitäkin mitä ei vain voi sanoa. On aika ihanaa kun on ystäviä, jolle ne asiat voi kakistaa ja paikka minne kirjoittaa ;)

Yksi vaikeimmista on varmasti eniten pohdintaa aiheuttavista asioista tuoreilla äideillä on imetys.
Todellakin tunteita nostattava aihe. Kokemuksia tästä on varmaan niin paljon kun on äitejäkin.
Osa ei imetä, osa imettää pitkään ja hartaasti.

Kuva otettu täältä

Minä imetin Oivaa lähes 4kk. Se riitti meille. Onneksi minua ei painostettu imettämään pidempään. Neuvolassakin olivat ihan myöntyväisiä lopettamiseen. Tätönen jopa sanoi että johan sinä olet monta kuukautta imettänyt. Osa ei imetä niinkään pitkään. Valtaosa ihmisistä suhtautui asiaan neutraalisti, monet jopa kannustaen mutta oli muutama jotka saivat kyllä itkun kurkkuun sanoillaan.

Oiva oli hoikka ja syöminen kesti meillä pitkiä aikoja. Johtuen varmasti osittain rintakumista. Yritin imettää myös ilman sitä, mutta rintani on niin sisäänpäin kääntyneet että siitä ei tullut mitään. Enkä jaksanut huudattaa lasta sen enempää, kun se huusi muutenkin tissillä. Välillä söimme parin tunnin välein tunnin sessioita. Usein lapsi nukahti kun sai isomman nälän tyydytetyksi. Rintakumi myös aiheutti aika märkiä ruokailuhetkiä kun se täyttyi maidolla lapsen kiljuessa. Minulla oli (ja olisi varmaan edelleen) sellaiset rinnat josta maito valu. Heräsin (toisin kun Annika) usein märästä lammikosta :) Liivinsuojuksia kului...

Paino lähti hyvin pian nousemaan kun lopetin imetyksen ja samoihin aikoihin aloimme maistella soseita. 

Kuva lainattu Vauvakuume sivustolta

Imetyksellähän on, niinkun varmasti kaikki asiaan vähänkin perehtyneet tietävät, paljon terveyttä edistäviä vaikutuksia. Se myös luo läheisyyttä lapsen ja äidin välille. Itsekkin tiedostin ne. Kuitenkin asiasta saattaa mielestäni paisua helposti liian suuri asia. Asioilla jotka on "ajankohtaisia" helposti käy niin. Kuten opinnäytetyö koulussa, ylioppilaskirjoitukset. Niihin keskittyy ja koko elämä pyörii sen asian ympärillä silloin kun ne on juuri siinä. Kuitenkin myöhemmin ajateltuna monet asiat ei olekkaan niiin kauhean suuria. Ja jos joku asia on mennyt pieleen se ei maailmaa kaada vaikka silloin se välillä tuntuukin siltä.

Minusta se ei missään vaiheessa tuntunut mitenkään kivalta. Välillä, kun oli hyvä hetki, asia oli ok. Ehkä olisin oppinut nauttimaan siitä jos olisin imettänyt pidempään? Mutta valuva maito, huutava lapsi sai minut tuntemaan vastenmielisyyttä koko touhua kohtaan. Aion kyllä siitä huolimatta sitkeästi yrittää uudelleen jos saan vielä toisen lapsen. Mutta jos imetys ei onnistu niin en aio siitäkään stressiä repiä.

Minusta on hienoa jos imettäminen onnistuu ja kaikki osapuolet nauttivat siitä. Siinä on hyvä vaikutukset. Kuitenkin jos se ei tunnu mukavalta tai se ei onnistu niin ei tarvitse yrittää itkun kanssa niin pitkään että on ihan rikki. Stressi ei ole hyvä äidille eikä vauvalle. Myös toisten ihmisten kommentit ja arvostelut voi jättää omaan arvoonsa ja tehdä rohkeasti sitä mikä tuntuu itsestä hyvältä.

Peppi