Kun jätin pillerit pois, liityin välittömästi eräälle keskustelupalstalle kirjoittelemaan vauvahaaveistani. Oli ihan kamalaa olla aina se, joka ei tässäkään kierrossa raskautunut. Toisaalta palstalta löytyi myös vertaistukea ja oma ketju lapsettomille. Ja vuosien mittaan siellä tuli seurattua monen vertaisen odotusta, surtua ja iloittua muiden mukana.
Kun omaa vauvaa ei kuulunut, myös kirjoitteluinto hiipui ja koko foorumi unohtui. Sitten epäonnistuneet hoidot ja rankentuneet hoidot ajoivat minut taas palstailemaan, ja nyt täytyy sanoa että valitettavasti sieltä löytyi monta tuttua kohtalotoveria. Kun odottelin viimeisen hoidon tuloksia, oli ihanaa jakaa kokemuksia ja ajatuksia nimettömänä, kun ei julkisesti vielä uskaltanut edes toivoa. Raskaustestin plussankin taisin siellä kertoa ja saada satapäin virtuaalihalauksia.
Odotusaikana kirjoittelin kuulumisia silloin tällöin ja liityin oman lasketunajan mukaiseen odottajien ryhmään. Ja taas piinaviikoila oli kiva ihmetellä kuka oli milloinkin lähtenyt synnyttämään. Sitten Eemin synnyttyä palstailu taas vähän jäi, kun ei aika vaan riitä kaikkeen. Mutta nyt kun vähän haaveilen, tai aika paljonkin, uudesta vauvasta, niin palstallehan sitä eksyy.
On siis mahtavaa, että salaisuuksien jakamiseen on olemassa paikka! Ja siellä voi ihan rauhassa puhua suunsa puhtaaksi sukulaisten uteluista ja rasittavista kommenteista. Ja kun ahdistaa, niin löytyy joku jolla on samanlaisia kokemuksia ja ajatuksia. Siis palstailemaan vain! Siinä ne illat sitten Facebookin, keskustelupalstojen, huutonetin, vauvasivujen ja tietysti blogien parissa meneekin!
Annika
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti