torstai 20. tammikuuta 2011

Kun yksi on ylitse muiden

Oivan suosikkilelu on koliseva ja rämisevä poliisiauto. Pappa osti sen. Pappa kaikista kielloista huolimatta osti sen ja se oli nappiostos. Pappa sai näin tunnustuksena hyvästä lelusilmästä oikeuden ostaa leluja.




Ollakseni rehellinen ajattelin alkuun että leikkimättä jää tuo lelu. En oikeastaan edes tiedä miksi? No ehkä kuvittelin että meidän lapsi leikkii vaan kauniilla puuleluilla :) heh...

Jo muutaman kuukauden tämä on ollut se ykköslelu.  Unipupua ei saa kuitenkaan unohtaa, mutta unipupu on vaan sänkykaverina ;).

Ja sitten on yksi musta palikka, mutta auto menee senkin ohi.

Mikähän siinä muuten onkin, että niin nopeasti pienet pojat kinnostuvat autoista? Ja oppivat ajamaan niillä ja päristämään?

Lelut on ihania. Alan henkisesti valmistautumaan jo siihen että lapseni ei voi saada kaikkia haluamiaan leluja vaikka äitikin on innostunut niistä :) Oma innostukseni voi tietysti laantua hyvin nopeasti kun leluvuori kasvaa ja levittäytyy ympäri taloa, joka päivä.

Peppi

Ei kommentteja: