Päivä, jolloin mikään ei onnistu

Se oli viime perjantai. Olimme valvoneet Eemin kanssa kello 2.30 lähtien. Eemi tosin nukkui välillä, ja heräsi sitten aina hetkittäin huutamaan. Kello 5.18 annoin periksi ja syötin. Samalla päätin, että jos syödään, alkaa aamu, ja nousimme ylös. Meillä siis unikouluillaan, taas.

Pidimme pienimuotoisen unikoulun syksyllä, kun halusin, että yömme olisivat ehjempiä. Tuloksiakin tuli, söimme noin 2-3 kertaa yössä. Mutta neuvolassa sanottiin, ja netissä ja kaikki tutut ja tutuntutuntutut sanoivat, että noin iso lapsi ei tarvitse enää yöllä ruokaa, kun hän päivällä syö niin hyvin. Kaikki, siis korostan IHAN KAIKKI ihmiset sanoivat myös, että jos lopetan yösyötön, lapsi itkee parina iltana. Mutta ei se itke kuin korkeintaan tunnin. Koita kestää.

Eemi itki kolme tuntia. Eikä kukaan nukkunut.

Rakas mieheni, ei ole unikouluilija. Hän ei halua, tai no ei vaan allekirjoita unikoulun juttuja, hänestä Eemillä on nälkä. Joten minä, maidonhajuisena sitten yöllä rauhoittelen lastani, eli lällättelen siinä vieressä maidolle tuoksuen, että nukupa nyt, syödään aamulla. Yhtä kidutusta.

Perjantaina tapahtui myös paljon muuta ärsyttävää pientä. Lattiakaivo meni tukkoon ja pyykkivuori kasvoi.

Valmistauduin seuraavaan yöhön pelonsekaisin tuntein. Eemi heräsi jälleen kello 3.00 huutaen. Mutta nukahti tällä kertaa ja nukkui aamu kuuteen. Ja silloin meillä syötiin.

Nyt edessä on kolmas yö. Päiväunet on nukuttu hyvin, ruoka on maistunut, on leikitty ja päivä on kuitenkin ollut ihan normaali. Minua jännittää!! Toivon, niin paljon että saisin nukkua aamuun asti. Kaiken tämän ihmeellisen pyörityksen lisäksi, olen pyytänyt apua unikouluiluun äidiltäni, anopilta ja no Teemulta. Kaikki kieltäytyivät! Eivät kuulema voi sanoa lapselle, että rakas nyt on yö, nyt nukutaan, voit nukkua rauhassa.

Mutta onneksi on Peppi!! Jo se, että joku lupaa tulla ja auttaa, helpottaa. Se tieto, että jos kaikki kaatuu todella päällle, niin joku auttaa. Siis ihmiset verkostoitukaa ja pyytäkää apua ja ottakaa se vastaan! Tai ainakin sanokaa ääneen, että voimat alkaa olla lopussa, sanokaa niin kauan että joku vastaa huutoonne!

Kauniita unia!

Annika