Ei olla sorruttu tutteihin, vaikka ne vielä keittiön pöydällä purkissa pyöriikin...
Eilinen meni jo kivasti, tänään oli taas kaaosta ilmassa.
Ensimmäisenä yönä oiva heräsi kaksi kertaa ja huuti ehkä puoli tuntia kummallakin kerralla. Muuten ei olla kauheasti tuttia kaivattu. Uskallan jo ajatella, että tämä meni ihan hyvin.

Oiva sai eilen rokotuksen, sen missä on jäykkäkouristus ja muut. Ja tänään nousi kuume :(
39 astetta päivällä, mutta sitten se laskehti. Ilta meni kuitenkin itkiessä. 19.30-22.30 huutoa, huutoa. Kuumetta ei ollut enää kun hieman yli 37, mutta silti ehkä vähän huono oli raukalla? Itku alkoi tosin imurin ja Oivan yhteenotosta. Ajattelin tuossa seiskan jälkeen vielä hieman imuroida, mutta ei siitä mitään tullut, kun toinen itki vieressä hysteerisesti. En ymmärrä mistä se johtui? Oiva on tehnyt sen kerran aikaisemmin, mutta tässä on ollut monta kertaa välissä kun imurointi on mennyt ihan hyvin taas. Ehkä me vain siivoamme liian vähän? :)
Toivotaan että huomenna on kuumeeton ja rauhallisempi päivä! ja ennenkaikkea menisi tuo yö hyvin!

Huomenna saadaan ehkä Annika ja Eemi munkkeja leipomaan :)

Peppi

Täältä niitä saa

Löysin netistä tiedon että täältä saa vielä ihania äitiyspakkauksessa (vielä Oivalla) olleita kukkanaama heijastimia!

Peppi

Jäähyväiset tuteille!

Nukahti, puolen tunnin suoran huudon jälkeen, ilman tuttia.

Nyt se on ohitse. Päätin tänään, että saa riittää. Jännityksellä odotan tilanteen kehitystä? Jos hyvin käy pari yötä kiljumista ja se on siinä. Eikös vaan?

En tiedä mitä, jos huonosti käy?

Pääsiäinen vietettiin mummoloissa. Vierailimme myös muilla sukulaisilla Oivan kanssa. Mukavata oli, sangen mukavata. Nukuin päiväunia, join kahvia, herkuttelin, rupattelin, nautin auringosta! Vielä enempi nautin kotiin palaamisesta. Lapsi nukahti omaan sänkyynsä uninalle kainalossa tyytyväisesti rupatellen, eilen siis ;) Tänään, sattuneesta syystä oli jo hieman eri ääni kellossa. Reissupyykitkin alkaa olla pestynä ja jääkaappi täysi. Martinkin seurasta on ihana nauttia, sillä hän tuli jo aikaisemmin reissusta kotiin. 

Seuraavaksi pitäisi alkaa pottailla hieman enempi johdonmukaisesti. En jotenkin ole vain viitsinyt? Vielä vuosi-puolivuotta sitten olisin ollut tämän takia huono äiti , mutta en enää, en ole niin usein enää huono äiti. Olen satunnaisesti ja joissain asioissa laiska äiti, mutta voi olla koska välillä olen myös superäiti ja myös aika hyvä äiti :)

Peppi-äiti

Äitiyspakkaus

Jo aikaisemmin pohdiskelin mitä kaikkea turhaa tavaraa onkaan ollut ja mitkä tavarat on ollut hyödyksi. Päädyin pohtimaan myös äitiyspakkauksen tärkeyttä.


Menin ihan kelan sivuille miettimään mitä oikesti olen käyttänyt ja tarvinnut ja tein listan:
Ulkohaalaria ja lakkia en käyttänyt. Suoraan sanottuna oli niin rumat!
Haalariin kuuluvia tumppuja ja töppösiä kyllä (löytyy sikana kirpparilta ja mullakin on ollut tuplat, tullut jostain)
Makuupussia käytettiin, mutta en kyllä mitenkään hirveästi ehtinyt. Lopputalven viime vuonna. Mutta toki jos Oiva olisi synytynyt vaikka kesällä niin seuraavana talvena olisi tullut käytettyä enemmän. Jotenkin minusta on ollut helpompi käyttää vilttejä.
Villahaalari, oli tässä meidän pakkauksessa merinolampaanvillaa, Tosi hyvä ja käytettiin ihan niin pitkään kunnes nyt tuli pieneksi. Uudessa se on käsittääkseni puuvilla, joten ei läheskään yhtä lämmin.
Pipo ja kypärämyssy oli liian pienet. AINA.
Sukat ok, vähän käytettiin
Tumput (ohuemmat) käytettiin kumpiakin paljon,.
Vaattet (bodyt ja muut) osaa käytettiin osa meni suoraan kiertoon. 
Yöpuku oli tosi huono minusta. Siinä oli napit ja nappien väleistä näkyi iho kun kangas meni rullalle. 
Hygieniatarvikkeet, hammasharja, rasva, kysisakset, kylpylämpömittari, oli kaikki tarpeen
Peitto oli hyvä.
Lakana meidän pinnasänkyyn ihan liian pieni
Pussilakana oli hyvä. 
Harsot hyvät ja kovassa käytössä
Ruokalappu, vähän on käytetty.
Kuvakirja ok.. ei mitenkään super suosittu ole ollut ei lapsen mielestä, ei äidin eikä isän. Isä ei ymmärrä loruja :), äidin mielestä kuvat on huonot ja lasta ei vaan ole kiinnostanut se kirja.
Yösiteet ok, itse en ehtinyt käyttämään tosin...
kortsut ja liukastusvoiteet? ok.. jos käyttää..
Noi kestovaipat mitä ainakin meidän pakkauksessa oli oli huonoja, jäi käyttämättä, vaikka alkuun kestovaippailinkin. 
Laatikko ja sen patja myös ihan turhat koska meillä oli pinnasänky. Laatikkoon pakkailin tuossa jokin aika sitten pieneksi jääneitä vaatteita.
Kylpypyyhe on ollut kova sana, se on ihanan pehmeä :)Hyvänä juttuna noi kestoliivinsuojat! Tosin kaikki ei niitä tarvitse. Minulla ei niitä ollut pakkauksessa, mutta tein silloin itse. Ne oli tarpeen koska heräsin usein maitolammikosta 



Minähän olen aikoinani saanut tuon vuoden 2009 pakkauksen.


Josta vielä löytyi se ihana kukkahelistin :) Se on ykkösjuttu!!




Niin on siellä paljon hyviä juttuja, mutta jos saa jostain muualta niin voi olla että kannattaa ottaa se raha, vaikka se kauhean suuri summa olekkaan. Tällaista pohdiskelua tälläerää...


Peppi 

Oi ihana virkeys!

Miksei sitä voi mennä nukkumaan ajoissa? Aamut ja päivät on huonosti nukkuneena yhtä kaaosta ja kiukkua.
No mutta vasten sinnikästä linjaani, eilen menin! menin jo 10.30 mikä on minulle saavutus. Johtuen varmaan siitä, että Martti ei ollut kotona.

Jokatapauksessa nyt on tosi virkeä olo! Söin juuri aamupuuroa, maustamattoman jogurtin ja marjojen kanssa. Kyllä sängystä nouseminen oli vaikeaa, mutta se on minulle aina.
Tästä muistinkin, että minähän olen oikeasti sillätavoin aamuihminen, että kun olen nukkunut riittävästi sen 8-9 tuntia ja kun olen päässyt sängystä ylös olen oikeinkin eneginen ja iloinen. Entinen kämppis opiskeluajoilta VIHASI tätä piirrettä.

Toki ymmärrän itseäni siinä että sitä haluaa myös olla rauhassa ja tehdä omia juttuja, kun on saanut Oivan unille ja useimmiten siivoillut vielä vähän.

Olen havainnut, että minusta liian vähän uni tekee tosi kiukkuisen ja ärsyyntyneen. Olen ihan kauhea ja tuntuu että menen kaikeasta siitä mistä aita on matalin, tai sitä ei ole ollenkaan. Äkkäilen ja äyskin ja toivon vain että pääsisin päiväunille. Perun sovittuja tapaamisia ja en jaksa lenkkeillä ja syödä terveellisesti. Mikä noidankehä?
Aina tämä ei ole omaa vikani, elämmehän me pienen lapsen perheessä. Välillä taas on. Tässä siis kehityksen paikka (virkeänä osaa myös näemmä ajatella rakentavasti) :)

Peppi

p.s. Eräänä unisena aamuna tässä jokin aika sitten kaadoin aamukahvit lapsen unilelun päälle!! Kuka äiti tekee sellaisen hirmuteon?

Ajatuksenvirta tilitystä...

Aina sanotaan että ottakaa kuvia, kirjoittakaa ylös asioita ja tapahtumia. Ensimmäinen vuosi menee kuin unessa ja nopeasti.

Se on NIIN totta.

Aika menee niin nopeaan ja sitä on niin ihmeissään kun muistelee mitä oli vuosi sitten.

Pelottava ajatus siitä että meneekö kaikki vuodet näin nopeasti?
Olen kuullut myös sellaisen sanonnan, että ensimmäisen lapsen kanssa aika menee kuin siivillä, mutta kun niitä on kaksi menee aika taas tuplaten nopeammin.

Kaikenlisäksi kulutan aikani väärin. 

Juon liikaa kahvia ja laiminlyön lastani istumalla itsekkäästi tietokoneella päivät pitkät.

En osaa nauttia tarpeeksi vaan suunnittelen koko ajan tulevaa.

Murehdin turhia.

Kiukuttelen enkä osaa olla tarpeeksi aikuinen.

Vaihdan mieltäni.

Onko elämä lipunut kohta ohitseni ja lapseni katkera minulle?

Mikä on liikaa ja mikä liian vähän huomiota?

Välillä on olo että koko elämä on yhtä puuroa, rytmiin pyrkimistä.

Juuri kun luulee että jokin säännöllisyys ja rytmi on löytymässä niin KAS kaikki kääntyykin päälaelleen.

Koko ajan väsyttää ja jos ei nyt niin ihan kohta. 

Koko ajan siivoan, koko ajan, ja silti on sotkuista.

Sekavaa valitusta. Mutta sekavaa tämä nyt vaan on. 

Tuntuu että tunteet menee niin vuoristorataa. Välillä olen niin iloinen ja tehokas superäiti leivon, laulan, luen kirjaa, pussailen miehiäni ja käyn lenkillä ja puistossa. Välillä taas päivä valuu ohi ja olen väsynyt, äkäinen, hirviö akka joka kulkee hampaat irvisessä ja haistattaa hiljaa mielessään paskat jokaiselle ohikulkijalle ja pyörremytskyn lailla vihtoo menemään vittuilee miehelle ja tiuskien lapselleen. On niin alistettu perheenäiti joka joutuu vaan siivoamaan ja laittamaan ruokaa ja jolla ei ole omaa elämää. Vaikka kaikki oikeasti on hyvin ja välillä pillahdan itkuun kun olen niin onnellinen.

Vieläkö voi laittaa hormoonien piikkiin?? Ei varmaan. No naiseuden sitten.

Peppi

Paska äiti

Linkkivinkki. Annika bogasi tämän blogin ja suositteli minullekkin. Ajattelin laittaa jakoon! Loistotekstiä!!
Suosittelen minä myös. Thank you Annika ;)

Paska äiti
http://paska-aiti.blogspot.com/

terkuin
Peppi