Mummolaan

Me lähdetään nyt mummolaan Oivan kanssa. Onni on että Oivan kummatkin mummot ja papat asuvat lähellä, lähekkäin ja maalla :) Olemme aina tervetulleita.  Käymmä normaalisti ehkä pari kertaa kuussa. Usemminkin voisimme käydä kuulemma ;) Mutta myönnän että nyt on ollut niin pitkä tauko että on tosi kivakin mennä ja vähän alkoi tulla ikävä. Silloin kun ei Oivaa ollut kävimme päiväseltään ja ehkä useammin. Nyt käymme ehkä hivenen harvemmin ja ollaan sitten kyllä yötäkin. Näihin mummoloihin on helppo mennä. Kummassakin on pinnasänkykin valmiina ja omat huoneet nukkumiselle ja sängyt ihan aikuisillekkin.


Saisivat käydä enemmän täällä meillä. Välillä tuntuu hassulta, että miksi meidän on aina mentävä sinne pakattava lapsi ja tavarat autoon. Mietittävä onko kaikki tarpeellinen mukana.

Mutta tosiaan kyllä Oivan syntymän jälkeen ollaan useammin saatu vieraita. Ainakin 3 kertaa on kummatkin käynyt ;) ennen maksimissaan kerta vuoteen. Tämä tuntuu olevan aika yleistä. Miksi se on niin päin?

Kuva otettu täältä  

Kummatkin isovanhemmat on ihania. Ei mitenkään yltiökiinnostuneita tai tunkevia. Kuitenkin auttavat ja kunnioittavat meidän tapojamme (suurimmilta osin).

Luin joku aika sitten jostain kaksplus tai vauvalehdestä artikkelin, johon oli koottu lukioiden mielipiteitä isovanhemmuudesta. Minusta on hassua miten jotkut ajattelevat isovanhemmuuden velvollisuutena. Minusta äitiys ja isänä oleminen on velvollisuus, mutta mummous on vapaaehtoista. Kaikki mitä on on plussa. Ei voi vaatia että jo omien lapsien / lapsen kasvatuksen jälkeen hoitaisi vielä toistenkin lapset. Jotkut tuntuvat olevan peräti loukkaantuneita siitä että jos isovanhemmat eivät hoida lapsiaan vaan vaikka harrastavat omia juttujaan. Useimmitenhan päätös tehdä lapsia ei kuitenkaan tule isovanhemmilta. Pahimmassa tapauksessa alkaa jo ikä painaa ja oma aika on ansaittua lepoa ja aikaa omille jutuille. Ainahan se on ihanaa jos lapsilla on aktiiviset isovanhemmat, mutta velvollisuus se ei ole missään nimessä.

Tässä piristysruiskeeksi uusi bongaukseni Mummo sarjakuva. Ihan huippu. Oma mummoli oli niin stereotyyppiseti tällainen. Oivan mummot ovat kyllä selkeästi nuorekkaampia :)

Lisää mummoja pääset lukemaan tästä NÄIN

Peppi

Kurkistus Eemin vaatekaapin sisältöön

Alkuun en tiennyt millaisia vaatteita ostaisin, millaisista pitäisin. Vaikka olen töissä sellaisessa paikassa, että tuntumaa lastenvaatteisiin pitäisi löytyä monipuolisesti. Ostin odotusaikana jotain kirpparilta, pari vaatetta uutena. Ja vasta Eemin synnyttyä aloin hahmottaa omaa lastenvaatemakuani. Hassua kyllä, olemme Pepin kanssa aika yksimielisiä, kun puhutaan lasten pukemisesta.

Suurinosa vaatteista on ostettu käytettynä, joko kirpputoreilta tai huutonetistä. Suosikki vaatteitani ovat värikkäät vaatteet, ja Me&i, Marimekko, Lindex, Duns, ja Tutta ovatkin suosikki hakusanoja nettikaupoissa.

Ensinnäkin, olen bodyhullu! Ostan Eemille jatkuvasti uusia bodeja, ja vaatekaapit pursuavat. Yritän tosin myös että Eemillä olisi aina puhdasta vaatetta yllä, ja ettei koko ajan tarvitsisi pestä pyykkiä. Kummassakaa en onnistu :)

Tällä hetkellä Eemi tarvitsisi lisää housuja, tuntuu että kaikista alkaa jäädä lahkeet lyhyiksi yhtä aikaa. Vaatteita ostaessa haen yleensä jotain tiettyä väriä. Jo pitkään olen hakenut Eemin vaatekaappiin keltaista ja oranssia, sillä tuntuu että hänellä on aina päällään sinistä. Sininen tosin käy hänelle todella hyvin.

Pitkähihaisia paitoja opettelen vasta käyttämään. Bodyt kun ovat niin helppoja, koskaan ei ole selkä paljaana. Toisaalta pepun peseminen on paidan kanssa helpompaa, kun ei tarvitse kääriä bodyn helmoja ylös. Marimekon paitoja olen kerännyt jo kaappiin isompiakin kokoja, aina kun vain löydän edullisen ja kivan värisen paidan.

Kuten kuvista näkyy, en ole silittämisen ystävä. Ja vaikka kaikissa oppaissa ja palstoilla puhutaan lapsen vaatteiden silittämisestä, niin meidän lapsen vaatteita ei ole koskaan silitetty. Ensimmäiset pyykit pesin erillään ja LV:n pesuaineella, mutta nykyään kaikki pyykki menee samassa ja Bio Luvililla.

Yöpuvut ovat ihania, niissä kun ei ole väliä värillä. Pojallekin voi pukea vaikka vaaleanpunaisen yökkärin. Ja tässäkin huomaan, että on taas lähdettävä ostoksille. Kuvassa olevat yöpuvut muuten ovat pallokaista Tuttahaalaria lukuunottamatta uusina ostettuja. Jotkuthan käyttävät tuollaista haalaria päiväasuna, itse koin sen hieman hankalaksi vaipan vaihdon kannalta. Helpoin ihan pienellä oli sellainen asu, jossa haaroissa oli napit. Näissä haalareissa napit tai vetoketju menee vain toiseen lahkeeseen ja pukua joutuu sitten venyttelemään ja lapsen jalkoja vääntelemään, tai no änkemään.

Tässä nyt sitten vähän meidän Eemin juhlatyyliä. Eemihän on ollut menneenä kesänä jo monissa juhlissa, häissä ja synttäreillä ja parit polttaritkin tuli kierrettyä. Ja vielä on juhlia edessä, joten vaatteille on käyttöä ollut. Suurin osa näistä juhlavaatteista on meillä lainassa ystävien kautta. Sekin kätevä tapa kierrättää.

Nämä vaatteet puolestaan ovat kaapissa odottamassa Eemin kasvamista. Eli meiltä löytyy omat komeron nurkat isoille, sopiville ja pienille vaatteille. Kun ehdin kuvaan vielä pienetkin vaatteet tänne oman otsikon alle.

Sektio

Sektio eli keisarinleikkaus. Minut on saatu keisarinleikkauksella maailmaan. Se tuntui lapsena hienolta. No hei kyse oli kuitenkin keisarista.

Myös minulle tehtiin sektio. Oiva oli perätilassa loppuajasta ja yrityksestä huolimatta ei suostunut kääntymään.
Meiltä kysyttiin haluaisimmeko sektion vai synnytänkö perätilassa alateitse. Minulla oli vahva tunne että haluan sektion. Ajatus perätilassa synnyttämiseltä kuulosti painostuksesta huolimatta kauhealta. Kovasti yrittivät "kannustaa" synnyttämään alateitse. Kaiken huippu oli kun yksi mieslääkäri sanoi että mielummin synnyttäisi perätilassa olevan lapsen jos voisi synnyttää... hmph.. Ilmeisesti sektio tulee hyvin paljon kallimmaaksi sairaalalle ja uskoonhan sen. Sen verran oli väkeä siinä leikkausalissakin. Olen kuitenkin tyytyväinen päätökseeni näin jälkikäteen.

Aikaisemmin odotuksesta kirjoittaessani mainitsin että luoto on ihmeellisesti järjestänyt sen kuinka sitä alkaa loppumetreillä olla hyvin hyvin kypsä ja valmis. Ajatus sektiosta tuntuu nyt myöhemmin todella hurjalta. Se on ISO leikkaus. No mutta onneksi ollaan suomessa ja täällä on taitoa ja tietoa ja välineet ja hyvät tilat.

 Kuva lainattu täältä

Itse sektio meni hyvin. Menimme valmiiksi annettuna päivänä osastolle, jossa odottelimme useamman tunnin. Aika oli annettu klo 8.00 jolloin kirjauduimme sisälle. Varsinaisesti leikkausaliin pääsimme klo 12.00. Muita oli meitä ennen ja kyllä valmisteluissakin jonkun aikaa menee. Hieman alkoi jännittää odotelllessa. Onneksi mies oli mukana juttelemassa.

Olin hereillä ja minut vain paikallispuudutettiin. Minua oksetti ja voin pahoin, mutta sain siihen jotain lääkettä. Ja onneksi en ollut yksin vaan Martti rauhoitteli minua koko ajan.Tuntui jännältä kun puudutus vei kivun, mutta tuntoaisti säilyis silti. Yritin kuitenkin olla "tunnustelematta" liikaa. Olimme verhon takana joten emme nähneet mitään. Kun Oiva oli leikattu sain nähdä pojan. Sitten isä ja poika lähtivätkin ja minä jäin ommeltavaksi. Se tuntui vähän ikävältä. Tämän jälkeen minut vietiin heräämöön ja olin siellä useamman tunnin varmaan jonkun 3-4.00 Meillä on ollut vaikeuksia muistaa :) Heräämöstä pääsi pois kun pystyi heiluttelemaan jalkoja. Olin tosi vahvoissa lääkkeissä ja muistan että meillä oli oikein hauskat jutut sen hoitajan kanssa. Mitenköhän hauskoja juttuni oikeasti olikaan? :)

Toipuminen sujui aika hyvin mielestäni. Muutaman päivän söin kovia särkylääkkeitä Sairaalassa, mutta sitten pärjäsin jo buranalla. Kotiin pääsin viidentenä päivänä sektion jälkeen ja sitten en oikeastaan lääkkeitä syönytkään. Nopeasti loppu aristaminen kokonaan. Olin kuitenkin hyvin varovainen. En nostellut enkä liikkunut kovinkaan rankasti pitkään aikaan. Vatsalihaksiakaan en tehnyt kun vasta monta monta kuukautta myöhemmin. Ihan vaan sen sektion takia ;)

Kuva täältä

Myös sektiohaava parani hyvin. Se tehtiin vaakatasossa bikininrajaan. Olen sitä tosin nauranut että ei minun ole sitä tarvinnut katsella, sillä edessä on roikkunut ja roikkuu edelleen sellainen kumma reppu :D Haava on ihan siisti. Vielä hiukan punainen mutta värihän vaalenee ajan kanssa.

Peppi

p.s. etsiessäni hyviä kuvia tähän kirjoitukseen eksyin tänne www.vauvakuume.com aika kattavan oloinen sivusto. En ollut aikaisemmin käynyt.

Keskustelupalstoista

Kun jätin pillerit pois, liityin välittömästi eräälle keskustelupalstalle kirjoittelemaan vauvahaaveistani. Oli ihan kamalaa olla aina se, joka ei tässäkään kierrossa raskautunut. Toisaalta palstalta löytyi myös vertaistukea ja oma ketju lapsettomille. Ja vuosien mittaan siellä tuli seurattua monen vertaisen odotusta, surtua ja iloittua muiden mukana.

Kun omaa vauvaa ei kuulunut, myös kirjoitteluinto hiipui ja koko foorumi unohtui. Sitten epäonnistuneet hoidot ja rankentuneet hoidot ajoivat minut taas palstailemaan, ja nyt täytyy sanoa että valitettavasti sieltä löytyi monta tuttua kohtalotoveria. Kun odottelin viimeisen hoidon tuloksia, oli ihanaa jakaa kokemuksia ja ajatuksia nimettömänä, kun ei julkisesti vielä uskaltanut edes toivoa. Raskaustestin plussankin taisin siellä kertoa ja saada satapäin virtuaalihalauksia.

Odotusaikana kirjoittelin kuulumisia silloin tällöin ja liityin oman lasketunajan mukaiseen odottajien ryhmään. Ja taas piinaviikoila oli kiva ihmetellä kuka oli milloinkin lähtenyt synnyttämään. Sitten Eemin synnyttyä palstailu taas vähän jäi, kun ei aika vaan riitä kaikkeen. Mutta nyt kun vähän haaveilen, tai aika paljonkin, uudesta vauvasta, niin palstallehan sitä eksyy.

On siis mahtavaa, että salaisuuksien jakamiseen on olemassa paikka! Ja siellä voi ihan rauhassa puhua suunsa puhtaaksi sukulaisten uteluista ja rasittavista kommenteista. Ja kun ahdistaa, niin löytyy joku jolla on samanlaisia kokemuksia ja ajatuksia. Siis palstailemaan vain! Siinä ne illat sitten Facebookin, keskustelupalstojen, huutonetin, vauvasivujen ja tietysti blogien parissa meneekin!

Annika

Eemin vaunut

Haaveilin pitkään valkoisista tekonahkaisista Emmaljungan vaunuista. Hinta oli kuitenkin liian korkea. Etsiskelin vaunuja pitkään Huuto.netistä tavoitteena löytää valkoiset Emmaljungat kovalla kopalla. En löytäny, mustat tuli, mutta niillä on hyvin pärjätty.

Halusin vaunut, joissa vauva nukkuu melko korkealla, ettei selkä tule kipeäksi. Kopan tuli olla kova ja alakorin metallinen (kestää painoa vähän paremmin kuin kankainen). Työntöaisan halusin olevan säädettävä, mutta heittoaisaa en halunnut. Lisäksi halusin että vaunut ovat yhdistelmärattaat, eli samassa paketissa tulee vaunut ja rattaat.

Vaihtoehtoina vaunuihin on siis pehmeitä tai kovia koppia, erilaisia runkoja, erilaisia aisoja (eli niitä mistä työnnetään vaunuja), koko vaunumaailma on todella kattava! Kovakoppa on perinteinen vaunumalli, jossa vaununkoppa on kova. Pehmeä koppa on napakka, hieman kapeampi ja pienempi koppa, jonka voi laittaa rattaisiin ratasosan päälle, tai käyttää kovan kopan sisällä. Pehmeällä kopalla vauva on helpompi kantaa sisälle, jos vaunut jättää ulos.

Meillä vaunut säilytetään eteisessä, joten pyöränsuojukset ovat tarpeen. Siinä ne vievät paljon tilaa ja ovat todella epäkäytännölliset, mutta muuta paikkaa niille ei ole. Asumme kerrostalossa, jossa ei ole vaunuille varastotilaa. Joskus laitan vaunut väliaikaiseen säilytykseen parvekkeelle, kun kotiin tulee vieraita ja on saatava tilaa eteiseen.

Emmaljungat, malliltaan classicduo 2005, ovat todella palvelleet hyvin! Huonoja puolikin kuitenkin löytyy... Rungossa on saranaosia, jotka kaipaavat aina silloin tällöin huoltoa, ilmeisesti vanhoissa, käytetyissä vaunuissa huoltoa tarvitaan huomattavasti useammin kuin uusissa. Meidän vaunuja saa huoltaa kuukauden kahden välein, jos haluaa välttyä natinalta, yleensä huollan vaunut vasta kun on ihan pakko. Vaunuissa on erillinen vaununkoppaosa ja ratasosa, joiden säilytys vie paljon tilaa. Onneksi Eemin siirtyessä ratasosaan annoimme koppaosan lainaan, joten säilytysongelmaa ei ole. Uusissa Emmaljungan vaunuissa on hieno renkaita rasittamaton jarru, näissä kuitenkin perinteinen. Jarru toimii, mutta jos saisi valita ottaisin sen toisen. Vaunuissa on yksi tasku ja ratasosassa ei yhtään, joten mukana pitää aina olla laukku. Painavan laukun ripustaminen aisaan tekee vaunuista takapainoiset ja hankaloittaa työntöä. Ja vielä yksi huonopuoli tuli mieleen. Vaunujen patja ei meinannut millään pysyä paikoillaan, vaan pyörivän lapsen alla se oli aina rutussa.

Silti olen tyytyväinen vaunuihin. Huusin ne Huuto.netistä 240 eurolla ja vaunujen mukana tuli kahdet rengassuojat, päivänvarjo, sadesuoja ja rattaisiin toppapussi. Lähes kaikki kankaiset osat ovat irrotettavissa ja pestävissä koneessa. Käyttöohjeen sai ladattua netistä ja vararenkaita saa ostettua paikallisesta lastentarvikeliikkeestä. Suosittelen lämpimästi ostamaan laadukkaat vaunut käytettyinä! Hinta on huomattavasti pienempi, eivätkä vaunut yhden tai kahden lapsen jälkeen ole menneet miksikään. Nimekkäät vaunut ovat kestävät ja jämäkät ja niitä löytää käytettynä helposti. Eemin vaunut ovat olleet ainakin kahdella lapsella, luultavasti kolmella. Ostaisin edelleen käytetyt vaunut ja merkki olisi varmasti Emmaljunga!

Valitettavasti en nyt saa vaunuista kuvaa, mutta yritän muistaa lisätä sen myöhemmin.

Annika

Pepin ajatuksia odotuksesta

Monella on sellainen kuva että raskaana on ihanaa. Kaunis pyöreä vatsa pystyssä kuljetaan ja shoppaillaan vauvanvaatteita, mietitään nimiä ja mies hemmottelee. No varmasti monella se onkin ihanaa. Varmaan suurimmalla osalla.

 kuva täältä

On myös niitä joista se ei ole mukavaa. Saattaa olla myös häpeällistä tunnustaa, että joo musta tämä on kamalaa. Närästää, pissattaa, vatsa repeilee, kiloja kertyy, oksettaa, väsyttää ja ennen kaikkea pää on ihan sekaisin. Minulla oli näitä kaikkea. Välillä koin että oma persoonallisuuteni muuttui täysin negatiiviseksi naishirviöksi.

Itkin kun kiloja tuli, jokaisen neuvolan jälkeen olo oli kauhea. Vihasin mennä sinne. Olin kuolla kun näin valokuvia itsestäni ja tsemppasin tosissaan että pystyin ottamaan valokuvia itsestäni lapselle muistoksi. Ehkä jonkun mielestä itsekästä ja pinnallista, mutta niin se vain oli. Tosin minulla kiloja tuli yli 30. Kerroin ajatuksistani aika avoimesti ja mielessä pyöri, että ymmärtääkö kaikki ihan varmasti? Tottakai minusta oli ihanaa saada lapsi mutta en minä sitä odottaa halua.Odotin suurella riemulla, mutta se vaihe kun piti odottaa ei ollut kiva.

kuva täältä

Tuskasta ja ahdistuksesta syytän kyllä aika pitkälle myös hormooneja. Sain itkunpuuskia aika tyhmistäkin asioista. Vielä painoakin tyhmimmistä. Ihan laittaa hymyilyttämään :) Toisaalta minulla oli myös mahdollisuus heittäytyä surkeaksi kun oli mies joka jaksoi kuunnella ja raahta suklaata kotiin.

Useimmillahan tunteet menee vuoristorataa välillä on ihanaa ja välillä kauheaa. Alkuun on ihanaa ja loppuakohden alkaa savu nousta korvista kun raahautuu paikasta toiseen ja tekisi mieli jäädä vain sohvalle. Luonto on myös järjestänyt monet asiat hienolla tavalla. Loppuakohden synnyttäminen ei jännitä ollekaan niin paljon kun alussa. Sitä alkaa viimeisen kuukauden edetessä olla jo tosi kypsä ja valmis. Näin minulle ainakin kävi. Taisi käydä jo aiemmin luettelemien syiden takia jo aikaisemminkin :) Minulle tehtiin sektio ja vasta monta kuukautta sen jälkeen tajusin miten se olikin hurja juttu!

Onnekas olin ja olen edelleen siinä mielessä että kaikki ikävä mitä oli oli kuitenkin pientä murhetta vaikka se kurjaa olikin. Kaikeasta huolimatta olin terve ja lapsi oli terve ja mitään suuria konflikteja ei tullut.Tästä olen todella kiitollinen!

Ja lopputulos oli niin niin paljon kauniimpi ja rakkaampi kun osasin kuvitella.

 

Kuva täältä

Lohtua tuo että jokainen raskaus on erilainen ja se että sen jälkeen vauvaelämä on mennyt ihan tosi tosi hyvin!
Eli ajatus uudesta raskaudesta ei pelota sitten kuitenkaan :)

Olen iloinen kun kirjoitin tästä. Muistan miten aina koin lohtua, kun näin jonkun mainitsevan lehdessä ettei tykännyt olla raskaana. Tunsin välillä itseni todella huonoksi ihmiseksi. Nyt hymyilyttää :)

Peppi

Kurkkaus Oivan vaatekaappiin

Oivan vaatekaappi koostui ensimmäiset kuukaudet hyvin pitkälle vihreästä, ruskeasta ja ihan valkoisestakin. Nyt sinne on kuitenkin ilmestynyt myös muita värejä. Perinteiset vauvavärejä kuten vaaleanpunaista, vaaleansinistä ei löydy. Pinkkiäkään ei kyllä löydy vaikka naapurimaassamme ruotsissa sitä jo käytetäänkin paljon pojilla. Siellä pojat kuulemma kulkevat myös tunikoissa.

 Oivalla aika paljon Lindexiltä ostettuja vaatteita, muutamia M&I:n vaatteita, Marimekkoa, H&M:ää, Tuttaa. Sekä joitain kirppislöytyjä. Myös muutama oman isän vanha vaate löytyy.

M&I:llä on tosi hienoja vaatteita. Valitettavasti aika arvokkaitakin. Tuntuvat kuitenkin aika kestäviltä ja säilyttävät värinsä hyvin. Ne myös käyvät pitkän ajan. Kuvassa näkyvät sammakkohaalarit on kokoa 62/68 ja mennyt koko ajan Oivalla. Eli sen 7 kk. Kaikista en kuitenkaan pidä. Aikuisten vaatteet ei oikein inspiroi.

Vanhan kunnon marimekko. Viehättää ajattomuudellaan ja kestävyydellään. Kaikki kuvassa olevat on käytettyinä ostettu ja hyvässä kunnossa. Siirtyvät vielä kierrätykseen jatkossakin. Voisin laittaa melkein jokaisen värisen raitapaidan Oivan päälle. Vaaleanpunaisesta en tässäkään tosin innostu.

Tuttainen peppu vilahtaa. Tutta ja nämä ihanat froteiset pallokuosit. Tykkään kovasti. Frootee ja velour on muutenkin suosikkeja puuvillan ohessa. Tutalla on ollut nyt myös alemmassa kuvassa näkyviä tutta 50 vuotta vaatteita. (vihreä norsukuosi)

Vaatekaapin helmiä, Martin vanhoja vaatteita. Harmi että käyttöikä jäi hieman lyhyeksi kun saatiin tuotua ne vasta niin myöhässä kotiin.

Myös huuto.netistä olen tehnyt paljon löytöjä. En maksa kohtuuttoman paljon vaatteista ja pyrin tilaamaan samalta ihmiseltä niin postikuluja voi yhdistellä.
Eli katson myyjän muut kohteet ja sitten vasta huudan. Välillä huudan kyllä yksittäisiä jos ne lähtee edullisesti. Ajattelen hinnan siis postikulujen kanssa. Huudan vain sellaisia missä postikulut on ilmoitettu koska en jaksa yllätyksiä :) Minulla on kyllä kaikki kaupat sujunut tosi hyvin huutonetissä en ole pettymysiä pahemmin kokenut. En ole tosin ikinä itse myynyt. Voi olla että enemmän on niitä turhaan huutelijoita. 

Tässä ihania värikkäitä löytöjäni. Kaikki maksaneet n 1-4 euroa + postikulut (yleensä 1,10-1,50euroa paketti)

Lindexillä on aivan kauhean kivoja vaatteita mutta osasta on lähtenyt värit tosi nopeasti.  Se harmittaa. Onneksi kuitenkaan ei kaikista ja uskon ekysyväni sinne ostoksille vielä jatkossakin.

Minusta lapsen vaatteissa pitää olla voimakkaita värejä. Tykkään yhdistää värikkäitä bodeja ja yksivärisiä housuja. Meillä on ties kuinka monet lindexin velour tähtihousut. Myös sukista pidän yksivärisinä tosin raitaisiakin löytyy.


Kierrätettynä löytyy todella paljon hyviä vaatteita. Lasten vaatteet ovat käytössä niin lyhyen ajan. Valtaosa meilläkin kierrätettyä tai lahjaksi saatua tai sekä että. Väitän että ensimmäisen vuoden pärjää vallan mainiosti kirppariostoksilla ja äitiyspakkauksen vaatteilla. Sitten kun lapsi konttaa ja ulkoilee aktiivisemmin voi olla että kirpparilta ei enää niin hyväkuntoisia löydy ja kulutuskin on aivan eri luokkaa. Ihmiset kierrättävät myös lasten vaatteita todella ahkerasti ja usein ystävien ja sukulaisten kätköistä nyssäköitä löytyy. Aivan ilmaiseksikin saattaa päästä jos ei ole niin kauhean tarkka mitä lapsen päälle pukee. Itsestäni on puhjennut yllättävänkin tarkka vaikka kierrätystä kannatankin.

Ulkovaatteet onkin sitten asia erikseen. Suosin villaa fleecen tilata. Ja onkin ihana saada lapselle päälle villapukuja, paitoja ja sukkia. Harmi ettei kaikilla ole mummoja jotka kutovat. Näitäkin toki käytettyinä löytyy ja ainahan sitä voi itse kokeilla neuloa.


Peppi