Myös minulle tehtiin sektio. Oiva oli perätilassa loppuajasta ja yrityksestä huolimatta ei suostunut kääntymään.
Meiltä kysyttiin haluaisimmeko sektion vai synnytänkö perätilassa alateitse. Minulla oli vahva tunne että haluan sektion. Ajatus perätilassa synnyttämiseltä kuulosti painostuksesta huolimatta kauhealta. Kovasti yrittivät "kannustaa" synnyttämään alateitse. Kaiken huippu oli kun yksi mieslääkäri sanoi että mielummin synnyttäisi perätilassa olevan lapsen jos voisi synnyttää... hmph.. Ilmeisesti sektio tulee hyvin paljon kallimmaaksi sairaalalle ja uskoonhan sen. Sen verran oli väkeä siinä leikkausalissakin. Olen kuitenkin tyytyväinen päätökseeni näin jälkikäteen.
Aikaisemmin odotuksesta kirjoittaessani mainitsin että luoto on ihmeellisesti järjestänyt sen kuinka sitä alkaa loppumetreillä olla hyvin hyvin kypsä ja valmis. Ajatus sektiosta tuntuu nyt myöhemmin todella hurjalta. Se on ISO leikkaus. No mutta onneksi ollaan suomessa ja täällä on taitoa ja tietoa ja välineet ja hyvät tilat.
Kuva lainattu täältä
Itse sektio meni hyvin. Menimme valmiiksi annettuna päivänä osastolle, jossa odottelimme useamman tunnin. Aika oli annettu klo 8.00 jolloin kirjauduimme sisälle. Varsinaisesti leikkausaliin pääsimme klo 12.00. Muita oli meitä ennen ja kyllä valmisteluissakin jonkun aikaa menee. Hieman alkoi jännittää odotelllessa. Onneksi mies oli mukana juttelemassa.
Olin hereillä ja minut vain paikallispuudutettiin. Minua oksetti ja voin pahoin, mutta sain siihen jotain lääkettä. Ja onneksi en ollut yksin vaan Martti rauhoitteli minua koko ajan.Tuntui jännältä kun puudutus vei kivun, mutta tuntoaisti säilyis silti. Yritin kuitenkin olla "tunnustelematta" liikaa. Olimme verhon takana joten emme nähneet mitään. Kun Oiva oli leikattu sain nähdä pojan. Sitten isä ja poika lähtivätkin ja minä jäin ommeltavaksi. Se tuntui vähän ikävältä. Tämän jälkeen minut vietiin heräämöön ja olin siellä useamman tunnin varmaan jonkun 3-4.00 Meillä on ollut vaikeuksia muistaa :) Heräämöstä pääsi pois kun pystyi heiluttelemaan jalkoja. Olin tosi vahvoissa lääkkeissä ja muistan että meillä oli oikein hauskat jutut sen hoitajan kanssa. Mitenköhän hauskoja juttuni oikeasti olikaan? :)
Toipuminen sujui aika hyvin mielestäni. Muutaman päivän söin kovia särkylääkkeitä Sairaalassa, mutta sitten pärjäsin jo buranalla. Kotiin pääsin viidentenä päivänä sektion jälkeen ja sitten en oikeastaan lääkkeitä syönytkään. Nopeasti loppu aristaminen kokonaan. Olin kuitenkin hyvin varovainen. En nostellut enkä liikkunut kovinkaan rankasti pitkään aikaan. Vatsalihaksiakaan en tehnyt kun vasta monta monta kuukautta myöhemmin. Ihan vaan sen sektion takia ;)
Kuva täältä
Myös sektiohaava parani hyvin. Se tehtiin vaakatasossa bikininrajaan. Olen sitä tosin nauranut että ei minun ole sitä tarvinnut katsella, sillä edessä on roikkunut ja roikkuu edelleen sellainen kumma reppu :D Haava on ihan siisti. Vielä hiukan punainen mutta värihän vaalenee ajan kanssa.
Peppi
p.s. etsiessäni hyviä kuvia tähän kirjoitukseen eksyin tänne www.vauvakuume.com aika kattavan oloinen sivusto. En ollut aikaisemmin käynyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti