Nukuttaa.. ei nukuta

Äitiä ja isiä ainakin nukuttaa... ja usein.

kuva lainattu täältä

Paitsi tänä aamuna. Oiva heräsi klo 7.00 ja silmät puoliummessa vaihdoin vaipat ja aloin syöttää. Oiva nukahtikin saman tien mutta äitipä ei nukahtanutkaan vaan keitteli kahvit ja istahti koneelle... AH!

Asiaan...Välillä meinaa palaa proppu...

Haluan painottaa että Oiva on kiltti ja helppo lapsi, mutta sitten on ne hetket ja illat kun toinen on rättiväsynyt mutta nukkua ei voi. Kauheaa huutoa ja taistelua. Lapsen itku varmaan aina tuntuu jotenkin rassaavalta, vaikka se tapahtuisi joka päivä niin jollain lailla (itse ainakin) analysoi että onko  normaalia, eihän se nyt ole kipeä yms.?

Välillä iltaisin on havaittavissa myös aikamoista riehumista. Odottelen innolla niitä aikoja kun juostaan. Nyt Oiva paukuttaa leluja ja kiljuu ja pyörii lattialla kun pieni hyrrä. Hyväntuulisena mutta kuitenkin jotenkin super aktiivisena. Mutta itku pitkästä ilosta.

On myös niitä päiviä jolloin kannan Oivaa jatkuvasti päiväunille kun käninä on niin mahdotonta ja silmiä hierotaan. Vaipat on vaihdettu ja ruokaa on ahdettu, mutta kun saan lapsen säkyyn niin se loppuu ja leikki alkaa. Nyt on tullut uusi juttu jossa seisotaan kädet kaltereilla ja huudetaan. Äiti käy kampeamassa vaakatasoon, uudelleen ja uudelleen.... Kunnes tulee itku ja sitten tulee uni. Ja välillä toinen piristyy niin kovasti että uni ei tule ollenkaan vaan tullaan takaisin olkkariin ja päiväunet nukuttaan vasta joskus parinkin tunnin päästä.

Sitten pitkän taistelun jälkeen Oiva nukkuu puoli tuntia. Eli jos itse menet unille saatat saada juuri unen päästä kiinni ;)

Kuva lainattu täältä

Oiva ei muutenkaan nuku ihan kauheasti päivisin 1,5-2 tuntia keskimäärin ja yöunet  9-12 tuntia. Kuten tästä huomaa, rytmi ei ole ihan selkeä. No mutta ei ole vanhemmillakaan.. joten itseä saa syyttää. Ja myös väsymys on hyvin pitkälle omaa syytä. Sitä arvostaa omaa aikaa vähän liian paljon. Eli tulee valvottua kun toinen nukahtaa. Millään ei malttaisi mennä nukkumaan kun toinen nukkuu levollisesti omassa sängyssään ja voi tehdä mitä vain! :) No pikkuhiljaa sitä alkaa nöyrtymään ja koko ajan aikaisemmin mekin sinne makuuhuoneeseen valutaan silmät ristissä...

Peppi

Soseita suuhun

Meillä alettiin antamaan soseita Oivalle hieman ennen 4 kk ikää. Neuvolasta kehoittivat, kun painoa oli tullut niin niukalti. Ensimmäisenä annoimme perunaa, porkkanaa, kukkakaalia.
Sitten tulikin perushedelmät omena, päärynä ja mustikka-aika alkoi silloin, joten sitäkin tuli annettua aikaisessa vaiheessa. Alkuun tein kaikki itse. Sitten aloin antamaan "eksoottisempia" hedelmiä kuten aprikoosia, mangoa valmiina.

Kuva täältä

Alkuinnostuksen vallassa väänsin kauheat määrät soseita pakkaseen. Sitten meillä kävi hauska juttu ja pakkanen hajosi :) Sain marjat pelastettua jääkaapin pystypakkaseen, mutta kaikki muu meni.. Olin aika riemuissani. Noh, ei Oiva varmaan oltaisiin ehtinyt niitä edes syödä. 

Soseita kannattaa tehdä isot määrät kerralla jos siis tekee ise. Mutta kaikkea ei mielestäni edes kannata.
Ostin alkuun banaaneja ja ajattelin pääseväni havemmalla kun että ostaisin jonkun hedelmäsoseen. Eilen ostin 2 banaania maksoi 60 senttiä ja valmiit soseethan (pelkkä hedelmä) maksaa kahta puolen 30 senttiä. Banaanit on kuitenkin aika näppäriä ja sitä on ihan näppärä myös kauhoa pikkupaloja suoraan lusikkaan.

Kun tass toissapäivänä tein Oivalle suuren kattilallisen (5litraa) lihasosetta. Siihen tuli siis lihasuikaleita, porkkanaa, perunaa, sipulia ja makaronia. Näissä sen säästön kyllä huomaa. Laskin että hintaa per pilttipurkki tuli 0,17 € ja kaupassahan ne maksaa 0,80-1.00 €.

Olen myös tehnyt niin että jos laitan meille vaikka kalaa ja kasviksia. Jätän toisen päädyn suolaamatta. Pikkuhiljaa olen yrittänyt antaa jo ei niin sileää sosetta ja pienen pieniä palasia. Kuitenkin olen aika arka antamaan paloja ja purtavaa ruokaa. Pikkuhiljaa kai äitikin tottuu :) Maissinaksuja olemme syöneet pitkään ja porkkanaa ja rinkeleitä pureskeltu ruokailun yhteydessä.

Soseet olen pakastanut ihan pilttipurkeissa. Sanotaan että ne voi poksahtaa, mutta olen jättänyt ne hieman vajaiksi niin nesteellä on tilaa laajeta. Olen kuullut myös että lämpö olisi se joka haurastuttaisi lasia. Eli jos samaa purkkia lämmittää mikrossa ja sitten pakastaa niin se voi hajota herkemmin. Mutta vielä ei oo poksunut, joskaan mikrossa en käytä.


Käytämme siis sekä että kaupan soseita ja omia. Omia omien voimavarojen mukaan. Valmiit vauvanruuat tuntuu aika terveellisiltäkin joten en siitä asiasta kauheasti stressaa. Ainakaan etiketeissä ei mitenkään kauheasti e-koodeja näy.

Oiva syö kun syö. Eli ei mikään super syöjä ole, mutta sitten kun syö niin syö ihan reippasti ja kaikkea. Luulen että se on vain sitä että Oiva syö kun on nälkä, mikä lienee ihan hyvä asia. Paino kasvaa tasaisesti, joten kaikki menee mielestäni ihan hyvin, vaikka välillä olen sortunut hieman stressaamaan.  En ole ainakaan vielä tunnistanut mitään inhokki/suosikkiruokia. Joidenkin marja ja hedelmäsoseiden kohdalla kuuluu tyytyväinen huokailu ja äninä.. luulen tämän tarkoittavan makunautintoa :D

Peppi

Kuva täältä

Eemi oli viisikuukautta, kun aloitimme soseiden syönnin. Alusta alkaen kaikki maistui eikä allergisiareaktioita tullut mistään. Alkuun tein soseita itse, siis niin kauan kuin Eemi tutustui maku kerrallaan. Monipuolisempi ruokailu tuntui helpommalta valmissoseilla. Lisäksi ruuanlaitto ei ole suosikkipuuhaani, varsinkaan jos kaikille pitää valmistaa eri ruokaa. Tällä hetkellä Eemi syö valmisruokaa silloin kun sitä on, ja omatekemää silloin kun valmisruokaa ei ole. Eikä sen ruuan tekeminen vaativaa ole, se on vaan sellainen asia, josta minä olen päättänyt tinkiä ja keskittyä sitten tarkemmin jossain muussa kohdassa. 

Sileitä soseita meillä ei syöty kauaa. Eemi syö kiisselin marjoineen, perunat paloina ja leivän leipänä. Helpottaa elämää kummasti, kun opettaa lapsen syömään hieman karkeampaa ruokaa. Tällä hetkellä opettelemme lusikalla syömistä ja suuhun asti menee!

Valmissoseista syötän mieluiten luomu HIP-soseita. Niitä ei vaan tahdo lähikaupasta löytyä kovin monipuolisesti. Kesällä pakkasin pakasteen täyteen marjoja ja nyt niitä sitten syödään pitkin talvea. Mahtavaa, että mummolassa on marjapuskaa ja -pensasta. Pakasteesta napataan vitamiinit talvellakin!

Odotan kovasti sitä aikaa, kun Eemi syö kanssamme samaa ruokaa. Nytkin jo osittain syö, mutta ensi kuussa aloitellaan maitotuotteiden maistelut ja siitä se normaaliruokaan siirtyminen sitten alkaa. Jouluna taidetaan pistellä jälkiruuaksi luumurahkaa.

Annika

 Banskut napattu täältä

Milloin lapsi hoitoon?

Opiskelut ovat vieneet minut mukanaan. Miten ihanaa käyttää aikaa vain itseensä! Toisaalta Eemi on kokoajan mielessä. Eemi on nyt kaksi kertaa ollut hoidossa Teemun sukulaisten luona. Kaikki on mennyt hyvin ja Eemi on reipas poika, mutta äiti ei. Taidan lopettaa opinnot. Ja taidan kuitenkin haluta vain olla kotona. Eemi on kuitenkin vielä niin pieni, alle vuoden. Ja ensi vuonna en voi viedä Eemiä jatkuvasti Teemun sukulaisten hoiviin. Olen laskenut, että läsnäoloa vaativia päiviä ensi keväänä olisi yhteensä kuusi. Tosin niitä voi tulla vielä toiset kuusi lisää.

Pulma on siis se, että haluan opiskella ja olla kotona. Ja opiskelemaan ehtii vielä sittenkin kun Eemi kirjoittaa ylioppilaaksi - äidin kovat odotukset... Olen ollut sitä mieltä, että alle kaksivuotiaat eivät kuulu päiväkotiin, perhepäivähoitajalle mieluummin ja parasta yleensä olisi olla kotona vanhemman kanssa. Tosin nyt tiedän, että kotona oleminen on aika rankkaa. Tai ehkä sitä jaksaisi jos olisi paljon rahaa, että voisi tehdä kaikkea. Ja sitten pitäisi kuitenkin keskittyä siihen oleelliseen - lapsen kanssa olemiseen.

Tällä lapsen kanssa olemisella, olen muuten perustellut Teemulle kotimme sekaisuutta viimeaikoina, ja tänään sitten sorruin siivoamaan... ;)

Eemi on rohkea lapsi, joka pärjää ihmisten kanssa. En ole valmis viemään häntä kokopäivähoitoon, mutta tänään itsessäni heräsi ajatus, tai pohdinta: millaiseen hoitopaikkaan olisin halukas viemään lapseni, millaista päivähoitopalvelua haluaisin. Haluaisin pienen ryhmän, kodinomaisen hoitopaikan, mahdollisuuden siihen, että hoitaja voisi keskittyä minun lapseeni ja nähdä hänet kokonaisuutena. Aika kovia vaatimuksia, ajatellen, että itse teen tuota työkseni... Keksin kuitenkin ratkaisun, johon äitini ei innostunut. Mummi voisi jäädä vuorotteluvapaalle ja hoitaa Eemiä aina niinä päivinä kun minulla on opintoja. Mummi ei ehkä ota tätä kovin tosissaan, sillä nämä opinnot eivät tähtää ensisijaisesti ammattiin vaan pätevöittävät minua lisää.

Entä, minkä ikäisenä Eemi sitten on tarpeeksi vanha, että voin hänet viedä hoitoon? Vai pitäisikö koko kysymys asetella uudelleen: Milloin Eemillä on minusta oikeus osallistua varhaiskasvatukseen? Nykyäänhän Suomessa kaikilla lapsilla on subjektiivinen oikeus päivähoitoon, eli jokaiselle hoitopaikkaa tarvitsevalle pitää sellainen järjestää, paikka voi olla myös kerhopaikka, jos lapsella on vanhempi kotona.

Pitäisikö päivähoitoa ajatellakin enemmän lapsen oikeutena kuin hoitopalveluna? Varhaiskasvatuksen toimintaympäristöt tarjoavat lapsille tavoitteellista toimintaa, arviointia, osallistumista ja osallisuutta. Varhaiskasvatus antaa eväät koulumaailmaan ja pyrkii ennalta ehkäisemään mahdollisia karrikoita lapsen kehityksessä, kasvussa ja oppimisessa. Aika hieno kokonaisuus. Ja on hyvä muistaa, että varhaiskasvatus ei tarkoita vain päivähoitoa vaan myös kerhotoimintaa - niin lasten kerhotoimintana kuin perhekahviloiden muodossa.

Taidamme siis lisätä harrastuksiimme perhekahvilatoiminnan ja myöhemmin jonkun muun kerhotoiminnan ja jättää sen opiskelun vähän vähemmälle, tai ainakin myöhemmälle.

Ensimmäiset askeleet ovat aina merkittävimpiä, sillä ne määräävät suunnan!

Annika

Imetys

Välillä tuntuu että äitiyteen kuuluu paljon asioita mistä on vaikeaa puhua ja on niitäkin mitä ei vain voi sanoa. On aika ihanaa kun on ystäviä, jolle ne asiat voi kakistaa ja paikka minne kirjoittaa ;)

Yksi vaikeimmista on varmasti eniten pohdintaa aiheuttavista asioista tuoreilla äideillä on imetys.
Todellakin tunteita nostattava aihe. Kokemuksia tästä on varmaan niin paljon kun on äitejäkin.
Osa ei imetä, osa imettää pitkään ja hartaasti.

Kuva otettu täältä

Minä imetin Oivaa lähes 4kk. Se riitti meille. Onneksi minua ei painostettu imettämään pidempään. Neuvolassakin olivat ihan myöntyväisiä lopettamiseen. Tätönen jopa sanoi että johan sinä olet monta kuukautta imettänyt. Osa ei imetä niinkään pitkään. Valtaosa ihmisistä suhtautui asiaan neutraalisti, monet jopa kannustaen mutta oli muutama jotka saivat kyllä itkun kurkkuun sanoillaan.

Oiva oli hoikka ja syöminen kesti meillä pitkiä aikoja. Johtuen varmasti osittain rintakumista. Yritin imettää myös ilman sitä, mutta rintani on niin sisäänpäin kääntyneet että siitä ei tullut mitään. Enkä jaksanut huudattaa lasta sen enempää, kun se huusi muutenkin tissillä. Välillä söimme parin tunnin välein tunnin sessioita. Usein lapsi nukahti kun sai isomman nälän tyydytetyksi. Rintakumi myös aiheutti aika märkiä ruokailuhetkiä kun se täyttyi maidolla lapsen kiljuessa. Minulla oli (ja olisi varmaan edelleen) sellaiset rinnat josta maito valu. Heräsin (toisin kun Annika) usein märästä lammikosta :) Liivinsuojuksia kului...

Paino lähti hyvin pian nousemaan kun lopetin imetyksen ja samoihin aikoihin aloimme maistella soseita. 

Kuva lainattu Vauvakuume sivustolta

Imetyksellähän on, niinkun varmasti kaikki asiaan vähänkin perehtyneet tietävät, paljon terveyttä edistäviä vaikutuksia. Se myös luo läheisyyttä lapsen ja äidin välille. Itsekkin tiedostin ne. Kuitenkin asiasta saattaa mielestäni paisua helposti liian suuri asia. Asioilla jotka on "ajankohtaisia" helposti käy niin. Kuten opinnäytetyö koulussa, ylioppilaskirjoitukset. Niihin keskittyy ja koko elämä pyörii sen asian ympärillä silloin kun ne on juuri siinä. Kuitenkin myöhemmin ajateltuna monet asiat ei olekkaan niiin kauhean suuria. Ja jos joku asia on mennyt pieleen se ei maailmaa kaada vaikka silloin se välillä tuntuukin siltä.

Minusta se ei missään vaiheessa tuntunut mitenkään kivalta. Välillä, kun oli hyvä hetki, asia oli ok. Ehkä olisin oppinut nauttimaan siitä jos olisin imettänyt pidempään? Mutta valuva maito, huutava lapsi sai minut tuntemaan vastenmielisyyttä koko touhua kohtaan. Aion kyllä siitä huolimatta sitkeästi yrittää uudelleen jos saan vielä toisen lapsen. Mutta jos imetys ei onnistu niin en aio siitäkään stressiä repiä.

Minusta on hienoa jos imettäminen onnistuu ja kaikki osapuolet nauttivat siitä. Siinä on hyvä vaikutukset. Kuitenkin jos se ei tunnu mukavalta tai se ei onnistu niin ei tarvitse yrittää itkun kanssa niin pitkään että on ihan rikki. Stressi ei ole hyvä äidille eikä vauvalle. Myös toisten ihmisten kommentit ja arvostelut voi jättää omaan arvoonsa ja tehdä rohkeasti sitä mikä tuntuu itsestä hyvältä.

Peppi

Kyllä, imetän - edelleen

Minua ei huolestuttanut maidon tuleminen tai imettäminen. Tai huolestutti kerran, kun juttelin äidin kanssa, mutta äiti sanoi että kyllä sitä maitoa tulee ja sitten en enää asiaa ajatellut. Eemi söi heti synnyttyään rintaa, eikä hänen painonsa laskenut juuri ollenkaan syntymän jälkeen. Maitoa tuli, ei koskaan lätäköiksi asti vuoteelle, mutta riittävästi - ja tulee edelleen.

Puolen vuoden imettämisen jälkeen olen törmännyt kerta toisensa jälkeen siihen kysymykseen - kauanko aiot vielä imettää. Olen ajatellut että vuoden, mutta ei ole mahdotonta, että imettäisin kauemmin. Tosin nyt Eemin hammaskokeilut alkavat hieman horruttaa uskoani taaperoimetykseen. Unicef suosittelee imetystä kahden vuoden ikään. Minusta on hämmästyttävää, että tästä ei puhuta mitään. Suomessa hoetaan vaan, että puolivuotiaaksi olisi hyvä imettää, ja sitten neuvolassakin aletaan jo puhua vierrotuksesta. MIKSI?

Tiedän, että imetys ei ole kaikkien juttu, ja tämä onkin minun henkilökohtainen ratkaisuni. Mielestäni lapselle, ainakin minun lapselleni, on parasta saada vain ja ainoastaan äidinmaitoa. Näin lapsi saa läheisyyttä ja kaiken sen ravinnon, mitä hän tarvitsee. Myös pulloruokinnalla voidaan antaa läheisyyttä ja rakkautta, eikä lapsi kärsi, mutta tässä aion käsitellä vain imetyksen kannalta tätä ruokinta ja läheisyys asiaa.

Imettäminen on minulle helppoa, eväät on aina mukana, sitä on tarpeeksi ja se on siisti tapa syödä. Tosin Eemi alkaa olla todella valikoiva missä syö. Kotisängyllä on paras, edes sohva ei enää kelpaa, tosin olen tainnut hänet itse siihen opettaa.

Lisäksi koen olevani erityisasemassa kaikkiin muihin nähden, kun imetän. On ihan älyttömän ihanaa kuulla Eemin huhuilevan ämmämmää - eli minua, ja täyttää tuo pienen toive. Tiedän, ettei tätä kestä ikuisesti, ja että Eemi saattaa jäädä ainoaksi lapsekseni, joten aion ottaa kaiken ilon irti.

Luin jostain Eemin ensi kuukausina, että runsas imetys estää koliikkia, siis kun lapsen nälkä aina tyydytetään, hän oppii luottamaan vanhempiinsa ja ei näin saa paniikkisia itkukohtauksia. En tiedä oikeasti koliikista mitään, vain tämän olen lukenut. Eemi ei koskaan itkenyt mahanpuruja, hänelle tarjottiin aina rintaa, kun hän itki. Ellei rinta kelvannut vaihdettiin vaippa, vähennettiin tai lisättiin vaatetusta tai kannettiin sylissä. Väitän, että tällä on yhteys siihen, että Eemi on hyvä syömään, syö siis kaikke ja aika isoja annoksia.

No tähän on pakko vielä kertoa, että viikonloppuna olin ystäväni luona, joka on kahden lapsen äiti. Hänen lapsensa ovat hänen mukaansa pieni ruokaisia. Syykin selvisi minulle. Lapset syövät kokoajan jotain, ja kun on oikean ruuan aika, heillä ei ole nälkä. Ruokarytmillä ja päivärutiineilla on merkitystä. Jos haluaa antaa välipaloja tai herkkuja, niille voi päivästään etsiä paikan, josta ne eivät häiritse ruokailua. Eemi syö 14-16 välillä marjasoseen, jogurtin tai kiisselin ja ruoka maistuu taas 17-18 ruualla.

Olisi ihanaa saada toinen lapsi ihan vain siksikin, että voisin kokeilla omia teorioitani käytännössä myös toiseen lapseen. Minusta sillä on suuri merkitys, että aikuinen päättää olla pomo ja näyttää sen lapselle. Lapsi tarvitsee rajoja, sääntöjä ja rakkautta - aikuinen ottaa vastuun ja tekee päätökset.

Tulipas paasattua taas. Kommentoikaa reippaasti - saa olla myös erimieltä ja esittää mielipiteitä ja kysymyksiä!!

Annika

Eemi harrastaa

Ennen Eemin syntymää jouduin pohtimaan lasten harrastamista työni ja opiskelujeni tähden. Olen sitä mieltä, että lapsella ei saa olla liikaa ohjelmoitua toimintaa, vapaa-aika perheen kanssa on pienen lapsen pääasiallinen kasvuympäristö. Vanhemman ja lapsen yhteiset harrastukset ovat mahtava tilaisuus tutustua omaan lapseen ja kehittää vuorovaikutusta ja oppia tuntemaan muita vanhempia ja lapsia.

Teemu arvostaa liikunnallisia taitoja ja minulle ovat merkittäviä olleet aina kädentaidot ja musiikki. Eemi harrastaakin muskaria ja vauvauintia. Lisäksi käymme Pepin ja Oivan kanssa paikkakunnallamme järjestettävissä lastentapahtumissa mahdollisuuksien ja kiinnostuksen mukaan.

Muskari oli aluksi pettymys. Odotin ehkä enemmän lapsilähtöistä näkökulmaa: miten pienille vauvoille tarjotaan musiikin erilaisia kokemuksia. Toiminta oli kuitenkin jokseenkin aikuislähtöistä: lapset liikkuivat aikuisen sylissä, toiminta eteni aikuisen ohjaajan suunnitelman mukaan. Lapset osallistuivat vain yhteiseen soittoon. Sitten aloin pohtia, että musiikkileikkikoulun tavoitteena lasten musiikkikokemusten tarjoamisen lisäksi on mahdollistaa aikuiskontaktit vanhempien välillä, pitää yllä kansanlauluperinnettä, monipuolistaa lasten musiikillista maailmaa jne. Ehkä muskari ei olekaan niin huonosti järjestetty.

Peppi mainitsikin liikkuvat poikamme. Tätäkin pohdin. Onko muskari suunniteltu kilteille vanhemmille ja heidän kiltisti sylissä istuville lapsilleen? Alusta alkaen annoin omani liikkua tilassa, koska Eemi oli enemmän kiinnostunut tutustumaan tilaan kuin tilassa tarjottavaan toimintaan pari ensimmäistä kertaa. En antanut hänen häiritä ohjaajan toimintaa tai muita muskarilaisia, mutta annoin hänen liikkua ja osallistua tavallaan toimintaan.

En muista monennellako muskarikerralla oltiin, kun vetäjä totesi, että musiikin tahtiin voidaan liikkua vanhemman sylissä tai omaan tyyliin. Joko toimintani oli muuttanut hänen toimintatapaansa, tai hän oli tutustunut lapsiimme sen verran, että tiesi heidän osaavan ja haluavan liikkua myös itse. Toiminta ja ohjeet ovatkin monipuolistuneet syyskauden aikana huimasti.

Muskari kiinnosti minua niin paljon, että perehdyin aiheeseen hieman syvemmin. Tutkin millainen koulutus muskariopella pitää olla, missä voi kouluttautua, millainen on noiden koulutusohjelmien opetussuunnitelma ja tavoitteet, mitä tavoitteita muskarille asetetaan ja millainen opetussuunnitelma ohjaa meidän muskarimme toimintaa. Tämä aiheen tutkimus meni niin pitkälle, että lasten osallisuudesta ja toimijuudesta muskarissa muodostui tulevan graduni aihe. Gradussa on tarkoituksena tutkia, mitä alle 2-vuotiaat tekevät muskarissa, siis osallisuutta ja toimijuutta.

Harrastuksena muskari oli siis alkuun pettymys, mutta sittemmin vienyt minut mennessään. Tuokiot ovat pedagogisesti ja musiikillisesti hyvin suunniteltuja ja tavoitteellisia. Ja tuosta lasten liikkumisesta olen sitä mieltä, että lapsen pitää saada tutustua tilaan, mutta sen jälkeen aletaan opettelemaan pikkuhiljaa toimintaympäristön ja yhteisön sääntöjä: miten minä tässä tilassa ja toiminnassa olen ja mitä minulta odotetaan. Pienten lasten kanssa ei ole kiire, ei tarvitse olla hiljaa tai istua paikallaan, mutta tässä aloitetaan yhteisten sääntöjen oppimista, ohjeiden kuuntelun oppimista, toisen kunnioittamista, oman vuoron odottamista jne. MAHTAVAA! Kyseessä on siis aikamoinen oppimisympäristö, joka ei keskity vain musiikkiin!

No sitten vielä siihen toiseen harrastukseen, josta en alkuun ollut yhtään innostunut. Vauvauintiin siis. Se on meillä vahvasti Teemun ja Eemin välinen juttu. Eemi riisuu ja peseytyy miesten puolella ja vauvauinnin jälkeen miehet käyvät saunomassa. Ja siis äiti saa lillua porealtaassa ja saunoa yksin!! Tämä on kyllä vahvistanut Eemin ja Teemun suhdetta huomattavasti, lisäksi se, että Teemu oli alkuun paljon rohkeampi ja rauhallisempi sukelluttaja on tasapainottanut meidän työn jakoa.

Ensimmäinen sukellus oli todella jännittävä. Minua pelotti! Siis minua, joka en pelkää mitään. Tuntui hassulta, kun ohjaaja näytti miten sukellus tehdään ja mitä ei pidä tehdä. Ja minä tein juuri niin kuin ei pidä tehdä. Työssäni olen oppinut, että lasten kanssa toimitaan määrätietoisesti ja rennosti ja päättäväisesti. Nyt olin kaikkea muuta. Oman kanssa se on erilaista, mutta myös vesielementtinä on niin erilainen. Luottamus omaan itseen ja lapseen on kyllä kasvanut huimasti. Nyt sukelluttaminen menee minultakin tuosta vain ja olen käynyt uimassa Eemin kanssa kahdestaankin vauvauinnin ulkopuolella. Ensi kesänä ollaan jo aika vesipetoja!

Annika

Värikylpy

Leskenlehti, aurinko - värin arvasitko jo?

Värikylpy oli ihana yllätys, siis positiivinen yllätys! Olen ammatiltani päiväkodin täti, joten erilaiset toiminnot lasten kanssa on tosi tuttuja, ja oli ihanaa saada uusia kokemuksia. Ja myös uusia ideoita omaan työhön, jos ja kun sinne joskus hamassa tulevaisuudessa palaan.

Puhtaita värejä; ilmapalloja, saippuakuplia, villaa, palloja, leluja. Ja lapset olisivat jaksaneet vaikka kuinka kauan. Suunniteltiin jo Pepin kanssa, että voitaisiin järjestää oma värikylpy kaveripiirille ja lapsille. Peppi oli maininnutkin, että ohjaaja vähän lässytti. Alkuun se häiritsi, mutta sitten ajattelin sen olevan rooli ja lapset kyllä kiinnostuivat äänestä. Itse en osaisi sellaista käyttää, enkä haluaisikaan.

Hintakaan ei ollut paha, 4 euroa! Ja kaikkia esineitä sai maistaa, alkuun jännitin, että jos ei saa, niin miten pidän pienen suun niistä erossa ilman huutoa. Kestokin oli sopiva 45 minuuttia, muistaakseni :) Tosin aika oli vähän huono meille, Eemillä kun olisi ollut päiväuniaika, mutta hyvin pieni mies jaksoi ja nukkui sitten kotimatkan.

Annika

Vauvateatteria

Juu, oli ehkä elämäni huonoin päivä. Teatterissa sinänsä ei ehkä mitään vikaa ollut, mutta tuona päivänä kaikki meni pieleen. Olin luvannut maksaa Pepin teatteriin ja varautunut tasarahalla, ja kuinkas kävikään: yli puolivuotiaista murulaisistamme perittiin myös maksu. Siinä meni loputkin ilot tuosta päivästä.

Silti suosittelen käymään vauvan kanssa erilaisissa tapahtumissa. Meidän kaupungissamme olen törmännyt moneen tuttuun noissa vauvajutuissa, niihin jotka on olleet yhtä aikaa synnytysvalmennuksessa tai töissä :) Ihan piristystähän nuo tapahtumat on, ei vaan oikein piristä sillon, jos on sata muutakin asiaa samalle päivälle, tai ihan viikollekin. Mutta näin ennen joulua on aina kiire!

Annika

Turvakaukalo ja matkarattaat

Eemi tuli synnäriltä kotiin Gracon turvakaukalossa, laina sellaisessa. Puolivuotiaana Eemi siirtyi isompaan istuimeen kasvot menosuuntaan päin, Britaxin istuimeen. Kaukalo oli sellainen, jossa oli autossa jalusta, johon istuin tuli kiinni. Vain pari kertaa raahasin kaukaloa auton ja kodin väliä, ja kyllästyin. Äitini yllyttämänä menin kauppaan ja ostin matkarattaat, joihin kaukalon sai kätevästi kiinni. Ja tämä toimi meillä mainiosti!

Rattaat ostin uutena, alennuksesta kylläkin, mutta silti 119 euroa niistä maksoin Lastentarvikkeessa. Kaukalo oli lainassa Teemun veljen perheeltä. Mutta jos lapsia tulee lisää, ostamme oman istuimen, oli se sen verran kätevä, ainakin kerrostaloasujalle. Ostosreissuilla ja kyläilyillä oli ihanan helppoa, kun nukkuvaa lasta ei tarvinnut herättää turvaistuimesta siirron takia.

Kaukalon kaikki kangasosat olivat pestäviä, ja tulivat koneessa todella hyvin puhtaiksi ja kuivuivat nopeasti. Istuimen ja jalustan kiinnittäminen autoon oli helppoa, istuin siis kiinnittyy autoon myös ilman alustaa, alustan kanssa käyttö tosin helpompaa. Matkarattaissa käyttöikä on noin kolmeen vuoteen asti, tosin liki neljävuotias kummityttöni istuu samanlaisissa rattaissa kauppareissut edelleen (kummitäti ihmettelee tällaista toimintaa!!).

Annika

Annika kirjoittaa joulupukille

Rakas Joulupukki,
kuten varmasti tiedät, minusta on tullut äiti Eemi-pojalle sitten viime näkemän. No, ehkä sinulla siitä joku aavistus sen viime tapaamisen perusteellakin oli, eihän sitä vatsaa enää peittänyt jouluna mikään. Mutta asiaan. Koska Eemi-mussukka ei vielä osaa itse kirjoittaa lupauduin ottamaan yhteyttä sinuun hänen puolestaan, ettei hän nyt ihan jää paketitta jouluna. Eemi on ollut koko vuoden, eli elämänsä aikana todella kiltti, joten hän ansaitsee paljon lahjoja. Kotimme on kuitenkin pieni, joten käytäthän järkeä! Äidiltä se ei aina onnistu, ja pahoin pelkään, että isovanhempiakin kohtaa hulluus näin joulun alla.

Eemi haaveilee:

• puisista rakennuspalikoista
• erikokoisista ja näköisistä, mukavista lastenkirjoista
• muovisista eläimistä, pääasiassa suomalaisista koti- ja luonnonvaraisista eläimistä
• ihanista Pikkaraisista, jotka nykyään tunnetaan paremmin Sylvanian Family-nimellä
• leikkihellasta ja astioista
• lapasista ja villasukista
• muumilautasesta ja aterinsetistä
• työkaluista, työkalupakista ja työmiehenkypärästä
• sekä pikkuautoista

Lista on tosi pitkä ja Eemi tietää, etteivät kaikki toiveet välttämättä toteudu, mutta onneksi joulun jälkeen koittavat sitten syntymäpäivät, jolloin voi toivoa jotain sellaista lahjaa jota ei jouluna saanut ja joka jäi painamaan mieltä.

Itse toivon uutta pölynimuria, jos en saa sitä tänäkään jouluna, toivon sitä edelleen myös jatkossa niin kauan että sen saan. Ja tänä vuonna olen muuten ollut paljon kiltimpi kuin aiempina vuosina. Mutta ymmärrän, että kaikille ei voi imureitakaan riittää. Mutta en siis toivo mitään muuta kuin sen toimivan uuden imurin.

Nähdään taas jouluaattona! Tai ehkä jo pikkujouluissa!!

Rakkain terveisin Annika

Peppi haaveilee leluista

Siis nytkö se tapahtuu...
Periaatteet ja rahat alkavat lipua luotani ja leluvyöry lähestyy nurkan takana? Vitsi vitsinä... En ihan siihen usko. Joitain kesäviä ja ajattomia leluja haluaisin kuitenkin Oivalle hankkia.


Minulla on alkanut mielessä kehittyä lista leluista mitä haluaisin ostaa Oivalle. Ehkä kirjoitamme joulupukille ja pyydämme muutakin kun niitä duploja mitä alunperin olin tarkoitus.


Ensimmäisenä tosin haluan sanoa valituksen salan Brion nettisivuista. Siellä soi joku maatajärisyttävä juna juttu taustalla heti kun menee. Haluan surffailla hiljaisuuden vallitessa kunnellen ainoastaan omaa "sisäistä ääntäni"  ;). VIHAAN sitä kun joku musiikki, pahimmassa tapauksessa mainos pärähtää soimaan, kun menen jonnekkin sivuille. Välillä klikkaan välittömästä taaksepäin nappulaa, mutta yleensä kyllä maltan etsiä jonkin tavan hiljentää mekkala :).

Tässä kuitenkin kivoja juttuja mitä löysin kyseiseltä valmistajalta jonka lelut on kyllä kivoja.
Kaikki kuvat siis  Brion kovaäänisiltä nettisivuilta :)

 

Pinottava pelle

 Magneetii palikat alkoivat kiinnostaa. En ollut ennen moisista kuullutkaan! Voi olla että kuitenkin kallistuisin normaaleihin? Minullahan kävi mielessä että tekisin itse, mutta kuinkahan pinottavia niistä tulisi? :)

Suloinen työnnettävä kilpikonna! 

 Ja vedettävä kiraffi

Haluaisin Oivalle myös jonkilaisen työntökärryn tai mopon kävelytueksi. Myös ehdottomasti sellaisen  palikkalaatikon. Ehdottomasti puisen. Brion nettisivuilla näkyi myös sellaisia, mutta en kutenkaan lämmennyt sillä koska se oli musta. Onhan noita muitakin valmistajia ja verkkokauppoja.

Pidän leluista jotka on puisia, värikkäitä, pitkäikäisiä ja ajattomia! Ja pakko se nyt on mainita että vaikka tässä leluista "haaveilenkin" niin en myöskään ole sen kannalla että lapselle kaikkea ja paljon ja heti ja niin päin pois. Vähällä siis tulee toimeen ja mielestäni ostoksia kannattaa harkita. Ja jos lahjoista puhutaan niin aika on myös tosi hieno lahja tai jokin elämys! Elämyksellä tässä yhteydessä tarkoitan siis vaikka leivontahetkeä tai uimareissua mummon tai kummin kanssa jne. Eväsretki vetoaa itseeni aina :D

Olen katsellut meidän lapsen leluja ja mietin että olenko ollut liiankin tiukkana tässä asiassa? Niitä ei nimittäin montaa ole. Nyt Oiva touhuaa kovasti erilaisilla esineillä joten nyt hän jo osaisi riemuitakkin niistä?

Muutama päivä sitten uudistin "lelukorin" ja heitin joukkoon erilaisia muoviastioita, mukeja, kauhoja ja sen sellaisia...

Eilen myös tein sulatejuustopurkista, makarooneista ja teipistä Oivalle helistimen.. En kehtaa laittaa kuvaa :D

Asiasta maatalouteen.... (niinkuin vanha kuvaamataidon opettajani tapasi sanoa)
Löytyi samoilta sivuilta juuri sellainen hoitopöytä jollaisen olisin halunnut, kun sellaisia haeskelin. En tiedä hintoja, mutta tähän olisi saanut näppärästi tavaraa säilytykseen ja tuon reunuksen saa irti kun vauvaa ei enää hoideta pöydällä ja käyttöikä jatkuu pitkälle tulevaisuuteen.

Peppi

Leikki linkki vinkki

Surffailin netissä katselemassa leluja...

Löysin Ficher Pricen sivuilta vinkkejä perhepuuhiin

http://www.fisher-price.com/fi/playtime/learn.asp

Peppi

Mites tuon muskarin kanssa?

Olemme kaikki neljä käyneet muskarissa tämän syksyn.

Oivan ja minun (Pepin) kokemukset on ollut vaihtelevia. Toisaalta on kiva käydä jossain missä on muitakin lapsia ja äitejä. Tykkään musiikista ja niin tykkää Oivakin. Oiva tunnistaa muskarilaulut kun niitä laulan ja alkaa hymyillä. Me lauletaan aika paljon kotonakin.

Kuva

Toisaalta laulut mitä siellä lauletaan on vähän laimeita. Minun on vaikea oikeastaan sanoa että mikä niissä ja muskarissa oikein rassaa. Välillä tuntuu että me mennään sinne vaan hösäämään ja häiritsemään muita. Minä  en pysy lauluissa mukana kun seuraan vaa lastani tai puhua pulputan asiaankuulumattomia asioita. Lapseni könttää ympäriinsä ja kiljuu, huutaa (iloissaan kuitenkin mutta...). Lohdullista on että kyllä muutkin könttää ainakin muutama poika esim. Eemi :).  Serkkuni poika Oivan pikkuserkku siis oli ollut kuulemma samanlainen :).

Kuva

Pitäisi päättää että jatketaanko keväällä vai ei. Toisaalta lapsen kannalta jatkaminen voisi olla ihan kivakin juttu. Vai olisiko joku vapaampi perhekahvila-kerho meidän juttumme? Kuitenkin minusta olisi tärkeää tarjota lapselle enemmän lapsikontakteja koska Oiva tuskin menee hoitoon vähään aikaan!

Kuva

Ehkä myös se vaivaa että olen välillä vaivaantunut kun tupsutan ympäriinsä ringissä jonkun pilpatuksen mukaan. Olen heittäytyjä ja yleensä en helposti vaivaannu ja siksi minua ihmetyttääkin miksi tuolla tunnen oloni ihan hölmöksi ja välillä tekee mieli pyöräyttää silmiä ja sano en kuule millään viitsisi tuntuu tosi typerältä!

Peppi

Teatterissa

Olemme olleet varsin kultturellejä lähiaikoina sillä viime tiistaina kävimme myös vauvateatterissa katsomassa Pikkiriin esitystä vauvanpesä.

 Kuva

Esitys kesti puoli tuntia ja oli mielestän juuri sopivan pituinen. Oiva jaksoi katsoa alun tosi kiinnostuneena. Sitten tuli nälkä ja viimeiset minuutit menikin syödessä. Väliiin tottakai huusi kovaa. Ei harmitusta vaan muuten vaan. Välillä Oiva huutaa niin kovalla äänellä että korviin oikeasti sattuu paljon.

Kuva

Minä pidin esityksestä. Myös Annika ja Eemi oli jälleen menossa mukana. Annika oli niin näreissään lipun myynnin virheellisestä markkinoinnista että ei ollut niin innoissaan kun minä. Annikalla oli myös vertailukohde toisesta esityksestä missä oli käynyt joka oli ollut hänestä parempi. 

Minusta oli ihanaa kun esityksessä oli paljon erilaisia ääniä ja juttuja. Voi kun tällaista olisi enemmänkin tarjolla. Olisiko tässä markkinarako? :) Jos viime kerralla kun kirjoitin päätin lähteä vauvojen värikylpy ohjaajakoulutukseen niin nyt taidan ehdottaa Annikalle että aletaan järjestämään vauvateatteria :)

Peppi

Vauvojen värikylpy

Olimme Oivan kanssa ei tällä vaan edellisellä viikolla vauvojen värikylvyssä. Tykkäsin. Tosin tämä kylpy oli kaikista nuoremmille ja siellä ei vielä koskettu väreihin. Se hieman harmitti. Myös Annika ja Eemi olivat siellä.

keltainen kuva on otettu täältä

Tuokiosta jäi parhaiten mieleen se kun ohjaaja sanoi että tarjotkaa lapselle kirkkaita ja puhtaita perusvärejä. Sen teen. Itse toiminnasta sai myös kivoja vinkkejä vauvan kanssa oleiluun kotosallakin saippuakuplat, ilmapallot jne muut ihasteltavat jutut. 

 sininen kuva on otettu täältä

 Hieman häiritsi kun ohjaaja lässytti. Puhun itsekkin eri tavalla lapselle mutta lässyttäminen on ärsyttävää.

punainen kuva on otettu täältä

Täytyy keväällä ilmoittautua isompien vauvojen kylpyihin, jos niitä järjestetään. Kyllä me tosin Annikankin kanssa suunniteltiin että voisi järjestää ihan omatkin värikylvyt. 

Hyvää perustietoa vauvojen värikylvystä lyötyy tämän linkin kautta. 

Mietin että hakeutuisinko itse värikylpyjen ohjaajaksi kun sellaista koulutusta seuraavan kerran järjestetään? Olisi aika mielenkiintoista. 

Peppi

Hoitopöytä

Meillä on ollut peräti 2 hoitopöytää. Toinen tuli meille ilmaiseksi ystäviltä ja toinen ostettiin 10 eurolla käytettynä.

Ei niin esteettisesti kaunis mutta näppärä siinä mielessä että siinä on jalallinen amme mukana. On meillä ollut sijoitettuna kylpyhuoneeseen. Vei tosin siellä aika paljon tilaa. Mukana tuli myös sellainen säilytys kotelikko, mikä ei ollut mielestäni oikein kätevä, joten siellä se on häkkivarastossa.

Amme kävi aika nopeasti pieneksi kun vauva alkoi liikkua enemmän. Potki niin että pää vaan kolisi toiseen
päätyyn.

Plussaa +

Näppärä tyhjennysaukko tulpalla.
Amme mukana jaloilla

Ammeessa puoli-istuvaa asentoa tukeva muotoiltu pohja.

Ilmainen

Miinusta -

Ei niin esteettisesti kaunis ja vähän jo kulunut

Amme kävi nopeasti pieneksi

Miehelle liian matalalla (n.184cm)

Valkoinen hoitopöytä

Siinä on ihan kaivasti säilytystilaa. 2 isoa laatikkoa ja yksi taso mille olen laittanut yhden ison valkoisen korin. Korissa olen säilyttänyt vaippoja sekä harsoja. Olisin kaivannut ehkä hieman lisätilaa varsinaiselle tasolle.
Päälle olen laittanut ihan Prismasta ostamani hoitoalustan. Se on pyyhittävä kosteutta hylkivä, mutta olen käyttänyt siinä harsoa päällä suojaamassa pintaa.

Plussaa +

Esteettisesti ihan sievä

Hyvää säilytystilaa

Ei vienyt paljon tilaa

Edullinen (10 euroa)

Miinusta -

Ei niin kovassa käytössä. Melkein kaikki vaipat vaihdetaan  lattialla ja kakkavaipat vessassa.

Miehelle liian matalalla tämäkin.

Jos pitäisi valita vaan jompikumpi ottaisin valkoisen. Säilytystilan ja esteettisyyden vuoksi. Amme meni kuitenkin niin vähän aikaa.

Hoitopöytää en pidä niin välttämättömänä. Ainakin meillä lapsi alkaa olla niin eloisa (nyt 7kk) että hoitopöydällä on hieman vaikeaa. Ei mene kauan kun luovumme niistä kokonaan. Vaipan voi helposti vaihtaa myös lattialla tai sänkyllä. Jälleen kerran, kierrätettynä saa jos ei ole niin kauhean tarkka. Mutta en minä silti hoitopöytää turhana pidä. Ilmankin varmasti pärjää.

Olemassa on myös pinnasängyn päälle laitettavia levyjä mitä vakavasti harkitsin

Kuvat oli tälläkertaa aivan kauheita. Eli ei edes tämä äiti ole täydellinen? ;)

Peppi 

Jatkan Eemin hoitopöydästä vielä tähän alle.

Olin ensin sitä mieltä, etten tarvitse hoitopöytää, vaippa vaihtuisi kyllä missä vain. Sitten suunnittelin, että hankin pesukoneen päälle patjan ja vaihdan vaipan siinä, sillä haaveilin vaipanvaihtopaikkaa vessaan. No vessa on pieni, pyykkikone päältä täytettävä ja hoitopöytä alkuun tarpeellinen. Tai siis tarvitsimme Eemin vaatteille säilytyspaikan, tyhjää kaappitilaa kun ei todellakaan ollut. Halusin kauniin, valkoisen, piironkimaisen hoitopöydän, eikä sellaista tullut missään vastaan sopivalla hinnalla, joten rakensimme hoitopöydän.

Alaosaan tuli isäni lapsuudenaikaisen kirjoituspöydän laatikosto-osa ja päälle saimme valmiin hoitotason Teemun sukulaisilta. Siis hiomapaperia, maalia ja aikaa kului, mutta hoitopöytä tuli aika halvaksi. Ajattelin vielä koristemaalata pöydän sivut, mutta se sitten jäi, kun ei ollut tilaa lämpimässä maalata. Jo pöydän rakentaminen loppusyksystä kylmässä autotallissa otti koville.

Itse tehty hoitopöytä oli tarpeeksi korkea, mutta siihen oli hieman vaikea löytää sopivan kokoisia koreja ja patjaa, ainakaan sellaisia täydellisiä :) Ikeasta löytyi hyvä roskis ja säilytyskoppa, jotka pystyi kiinnittämään kätevästi pöydän sivuun.

Niin pöytä toimi alkuun tosi hyvin, mutta kun Eemi oppi kääntymään vaipanvaihto alkoi olla hieman haastavaa. Ja konttausasento ja istuminen vaan vaikeuttivat selälleen laittamista. En oikein osaa sanoa, milloin lopetin pöydän käytön, mutta Eemin ollessa seitsemän kuukautta ehdotin Teemulle, että luopuisimme jo isosta, makuuhuoneen täyttävästä hoitopöydästä. Teemu, pitkänä ihmisenä kuitenkin tykkää edelleen vaihtaa vaipan siinä, silloin kun Eemi jaksaa tehdä isin kanssa yhteistyötä... eli no, ei ihan aina. Teemu nyt sitten suunnittelee Eemille vaatekaapin rakentamista, se on varmasti pitkä projekti, sillä ei ole maailman nopein tuo minun mieheni.

Nyt Eemi on kohta yhdeksän kuukautta ja harjoittelemme potalla istumista, joten vaipanvaihto on siirtynyt vessaan. Ja vaipparoskiskin taisi jo kesällä siirtyä parvekkeelle, kun alkoi vaippojen haju olla jo haitta makuuhuoneessa. Naapurin tupakoitsijat siis haistelkoon meidän paskavaippoja puolestaan. (Anteeksi tupakoitsijat, en vaan voi sietää sitä että savu tunkee meille sisälle.)

Seuraavan vauvan kanssa, kun hän siis joskus meille tulee, haaveilen edelleen vessassa olevasta hoitopöydästä ja tilavasta makuuhuoneesta ja oikeastaan ihan toisesta talosta... mutta yhteenvetona vielä siis:

+hoitopöytä säästää selkää
+helpottaa kun on selkeä paikka, missä voi hoitaa kaiken vaipanvaihtoon liittyvän
+siihen voi yhdistää vaatekaapin, tai se voi olla pesupaikan yhteydessä, makkarissakin ihan hyvä

-vie aika paljon tilaa, jos on kiinteä
-käyttöikä ei ole kovin pitkä

Annika

Äitiysvaatteet

Raskaana vaatetus vaatii luovuutta. Itse ei ainakaan halunnut kauheasti laittaa rahaa vaatteisiin, jotka ei kuitenkaan mene kun vähän aikaa. Monet omat vaatteet kuitenkin meni koko ajan. Pari pidempää toppia ja masutuubit auttoivat.

Ostin:
4 masutuubia
2 toppi
2 hametta
lappuhaalarit käytettyinä
housut

Yksillä kengillä ja vanhalla toppatakilla menin ulkona. Käytin villatakkeja auki ja pidemmän mallisia paitoja. Itselläni vaikeutta tuotti myös kilot muuallakin kun vatsankohdalla. Eli kaikki normaalit vaatteet ei mene vieläkään esimerkiksi reisistä. Tai alkavat mennä mutta eivät ole hyviä päällä.

Monet pidemmät topit ja trikoopaidat olisivat kyllä menneet pitkään, mutta en halunnut niitä venyttää.

Monet käyttävät miestensä vaatteita. Minulla on sen verran pidempi mies että housut ei kyllä mennyt mitenkään, mutta muutamaan paita käytin kotosalla ollessa. Takkiakin sovitin mutta olin hukkua täysin. Näytin aika säälittävältä suorastaan :).

Ostin yhdet housut ja toiset lainasin kaverilta. Yhdet tuulipuvunhousut menivät koko ajan. Varsinaiset äitiyshousut mitkä ostin H&M:ltä käytin ihan puhki saakka. No se sanoo ehkä laadustakin jotain, mutta oli ne minulla kyllä PALJON päällä. Oli ne kyllä ihanatkin. Iso korkea resorivyötärö, löysä malli. Ei haitannut vaikka oli pienempi paitakin päällä .

Imetysvaatetus onkin toinen pohdintaa aiheuttava aihe

Imetystä varten ostin
2 t-paitaa (H&M:ltä)
2 rintaliivit.(H&M:ltä)

Liivit ostin H&:ltä ja ne oli huonot. Jotenkin kuitenkin olin niin saamaton että en ehtinyt ostamaan parempia kun imetys jo loppui. Imetin hieman alle 4kk.  Käytin myös välillä aivan normaaleja liivejä. Vedin ne vaan alas imettäessä. Ei tehnyt ehkä hyvää niille, mutta kyllä nämä alusvaatteet näyttää menevän uusiksi jokatapauksessa.

Imetyspaitoja on kyllä hyvä olla olemassa muutama. Kotosalla ollessa voi paidan heittää vaikka kokonaan pois mutta julkisilla paikoilla ja kyläillessä on se mukava tehdä hieman hillitymmin. H&M:ltä saa edullisesti mutta laadukkaampia ja värikkäämpiäkin on tarjolla nettikaupoissa. Myös kirpputoreilta tekee varmasti löytöjä, koska käyttöikä ei useinkaan ole mitenkään kauhean pitkä. Toki joillain saattaa ollakkin :)

Yhteenvetona jaarittelulleni voisinkin sanoa että muutamaan masutuubiin, housuihin tai hameisiin  kannattaa satsata ja myydä sitten vaikka eteenpäin. Muutama imetyspaita ja liivit tulevat olemaan myös tarpeen.

Imetysvaatteiden ostoa ei kannata kiirehtiä. koska en tiedä minkä kokoiseksi rinnat kasvavat ja imetyshän ei välttämättä myöskään onnistu ollenkaan joten ne saattaa pahimmassa tapauksessa jäädä jopa käyttämättä.
Myös raskausvaatteet kannattaa ostaa myös sitä mukaan kun tarvitsee. Voi olla että housut ei menekkään reisistä hetken päästä kun raskauskiloja kertyy tai siiten paita kiristää rintojen tai käsivarsien kohdalta.

Kirppareilta hehkuttelen jälleen joten niiltä kannattaa käydä katsomassa jos ei halua jotain tiettyä ja haluaa päästä halvemmalla. Ja ystäviltä kysyä. Facebookin statukseen vaan ilmoitusta :)

Peppi

Vaippailua

Kaupoissa on jos minkälaisia kertakäyttöisiä vaippoja ja sitten on ne kestovaipat mitä yhä useampi käyttää.
Merkkejä on kummissakin monia ja tietoa löytyy paljon. Kuitenkin itse on kokeiltava niin tietää mikä itselle on parasta.

Kuva

Meillä on käytetty sekä että. Ensimmäiset päivät käytin vain ja ainoastaan kertakäyttöisiä vaippoja. Mutta pian otin tavaksi käyttää ainakin yhden kestovaipan päivässä. Vähän aikaa käytin enemmänkin, koska koin sen helpoksi ja hyväksi. Meillä meni oikestaan kaikki. Ainoastaan villavaippahousuja en ole kokeillut. (olen hieman ennakkoluuloinen, myönnän)  Eniten tykästyin All-in-one vaippoihin ja myös muumi-Kestovaipat toimivat. Ne on taskuvaippoja. Innostuin jopa itse ompelemaan lisäimuja. Helppoa ja sain käytettyä siihen vanhoja pyjamia jotka olivat jo niin reikäisiä etteivät muuhun kelvannet. Nyt olen taas tsempannut ja käyttänyt kerran päivässä kestovaippaa.

Kuva


Monesti sanotaan että kestovaipat haisee. En ole samaa mieltä. Kertakäyttövaipat haisee! olen kuivattanut vaipat ihan ilmavasti pyykkikorissa. Jos on kakkaa olen pyyhkinyt enimmät pois ja heittänyt vessanpönttöön. Olen käyttänyt myös vaipassa sellaista riisipaperia, jolloin sen voi sellaisenaan heittää pois ja itse vaippaan ei jää kakkaa. Meillä kuitenkin Oiva kakkaa vain kerran päivässä, joten yleensä käytän kiintiökestovaipan sen jälkeen.

Omien, aika niukkojen, kokemusteni mukaisesti se huono puoli kestovaipoissa on,että niitä pitää vaihtaa useammin. Meillä menee aika kauan kertakäyttövaippa, koska en vaihda joka pissan välissä. Keskimäärin 5-6 vaippaa menee päivässä.  Varmaan jos perhetyisi vielä paremmin kestovaippoihin ja erilaisiin imumateriaaleihin niin tämäkin ongelma ratkeaisi. Ja lisäimu toki auttaisi ainakin. Tosin silloin vaipasta saattaa tulla todella suuri. Mikä taas tuntuu hankaloittavan liikkumista.(oliskohan tämä hyväkin asia? heh :))

Nyt herääkin kysymys miksen käytä enemmänkin kestovaippoja? Ehkä se on se kun elämässä on ollut niin paljon kaikkea ja ei ole vaan hommannut tarpeeksi vaippoja. Kun s-koon vaipat kävivät pieneksi ei ollutkaan odottamassa kokoa M. No L-kokoa on odottamassa enemmän niin niitä käytän kyllä sitten. On minulla onneksi joku 3 kpl koko M-niillä pärjää hyvin yhden vaipan säännölläni :)

Rahaa kestovaippoihin menee aluksi paljon, mutta ne maksaa itsensä kyllä takaisin. Ne kestävät seuraavallakin lapsella oikein käytettyinä ja niillä on myös jälleenmyyntiarvoa. Menevät kyllä kirpparilla ihan varmasti. Itse olen ostanut myös kirpparilta tooosi hyväkuntoisia. Ommella voi myös itse ja vaikka kierrätyskankaista.

Kokeilimme myös muumi-kertakäyttövaippoja. Niissä on se hyväpuoli että ne on valmistettu Suomessa. Kuitenkin niissä on muovia. Ainoastaan imuosa on tehty biohajoavasta aineesta.

Meillä on kuitenkin päädytty käyttämään nature babycare vaippoja jotka on valmistettu ainoastaan maissista. Sama valmistaja tekee myös liivinsuojuksia, siteitä ja pikkuhousunsuojia. On toiminut meillä hyvin. Ei ole mennyt läpi tai ohi tai mitään muuta sellaista.

kuva

Olemme kokeilleet myös muita vaippoja, koska meillä ei ole lähikaupassa ekologisia vaippoja. Liberoa olemme kokeilleet. Myös ne on toiminut ihan hyvin .
Emme taida olla kauhean vaativia kun kaikki käy. Meillä on ihan muutaman kerran vaan sattunut joku vahinko että olisi mennyt ohitse vaipasta tms. Vaikka vaihdan tosi harvakseltaan vaippaa. Oivan iho on myös ollut tosi hyvässä kunnossa. Rasvaa olen laittanut kerran käsiin ja kerran polviin. 

Mut hei miksen mä saanut tällaista vaippakakkua? 

Kuva

Okei, myönnän että tämä menee yli makuni rajojen :)

Kaikenkaikkiaan tiivistäisin jälleen että itse pitää kokeilla mikä sopii. Isoja investointeja en menisi kestovaipoissakaan tekemään ennekö on kokeillut. Ja olen myös sitä mieltä että pienikin eko on iso teko.. heh... Yksi vaippa vähemmän on vuodessa 356 vaippa.. Eli aika monta muovipussillista. 

Linkkivinkkejä:
Kestovaippainfon kattava nettisivusto
Kestovaippa yhdistys


Peppi

Eemin vaippailukokemukset ovat hieman erilaiset:

Ja älä nyt Peppi, tuo kakkuhan on hyvä idea!! Teemun veljen perhe sai tuommoisen lahjaksi, ja oli kuulema tosi hyvä lahja, kaikki tuli käytettyä!! Sulle olisin voinu tehdä kestovaipoista, niin olis ollu se ekologinen ajatuskin mukana ;)

Meillä kestovaippoja käytettiin tosi tosi vähän. Hieman niitä jo etukäteen hamstrasin, olisinko omistanu kahdeksan kappaletta. Teemu oli innokkaampi niitä kokeilemaan, mutta minulle tuo pyykinpesu on muutenkin ihan tarpeeksi ällöä hommaa. Paremmat kuivaustilat ja lisää tietoutta kestoilusta, niin olisin saattanut hurahtaa paremmmin. Eeli käyttää nyt siis vain kertakäyttövaippoja, yleensä Liberoja. Pidän niistä ja ostan niitä yleensä tarjouksesta, 3 pakettia 25 euroa tai 2 pakettia 20 eurolla. Tuo 25 euroa oli jo tosi edullinen. Minimani ja Citymarket on näitä edullisia vaipanostopaikkoja olleet.

Annika

Mummolaan

Me lähdetään nyt mummolaan Oivan kanssa. Onni on että Oivan kummatkin mummot ja papat asuvat lähellä, lähekkäin ja maalla :) Olemme aina tervetulleita.  Käymmä normaalisti ehkä pari kertaa kuussa. Usemminkin voisimme käydä kuulemma ;) Mutta myönnän että nyt on ollut niin pitkä tauko että on tosi kivakin mennä ja vähän alkoi tulla ikävä. Silloin kun ei Oivaa ollut kävimme päiväseltään ja ehkä useammin. Nyt käymme ehkä hivenen harvemmin ja ollaan sitten kyllä yötäkin. Näihin mummoloihin on helppo mennä. Kummassakin on pinnasänkykin valmiina ja omat huoneet nukkumiselle ja sängyt ihan aikuisillekkin.


Saisivat käydä enemmän täällä meillä. Välillä tuntuu hassulta, että miksi meidän on aina mentävä sinne pakattava lapsi ja tavarat autoon. Mietittävä onko kaikki tarpeellinen mukana.

Mutta tosiaan kyllä Oivan syntymän jälkeen ollaan useammin saatu vieraita. Ainakin 3 kertaa on kummatkin käynyt ;) ennen maksimissaan kerta vuoteen. Tämä tuntuu olevan aika yleistä. Miksi se on niin päin?

Kuva otettu täältä  

Kummatkin isovanhemmat on ihania. Ei mitenkään yltiökiinnostuneita tai tunkevia. Kuitenkin auttavat ja kunnioittavat meidän tapojamme (suurimmilta osin).

Luin joku aika sitten jostain kaksplus tai vauvalehdestä artikkelin, johon oli koottu lukioiden mielipiteitä isovanhemmuudesta. Minusta on hassua miten jotkut ajattelevat isovanhemmuuden velvollisuutena. Minusta äitiys ja isänä oleminen on velvollisuus, mutta mummous on vapaaehtoista. Kaikki mitä on on plussa. Ei voi vaatia että jo omien lapsien / lapsen kasvatuksen jälkeen hoitaisi vielä toistenkin lapset. Jotkut tuntuvat olevan peräti loukkaantuneita siitä että jos isovanhemmat eivät hoida lapsiaan vaan vaikka harrastavat omia juttujaan. Useimmitenhan päätös tehdä lapsia ei kuitenkaan tule isovanhemmilta. Pahimmassa tapauksessa alkaa jo ikä painaa ja oma aika on ansaittua lepoa ja aikaa omille jutuille. Ainahan se on ihanaa jos lapsilla on aktiiviset isovanhemmat, mutta velvollisuus se ei ole missään nimessä.

Tässä piristysruiskeeksi uusi bongaukseni Mummo sarjakuva. Ihan huippu. Oma mummoli oli niin stereotyyppiseti tällainen. Oivan mummot ovat kyllä selkeästi nuorekkaampia :)

Lisää mummoja pääset lukemaan tästä NÄIN

Peppi

Kurkistus Eemin vaatekaapin sisältöön

Alkuun en tiennyt millaisia vaatteita ostaisin, millaisista pitäisin. Vaikka olen töissä sellaisessa paikassa, että tuntumaa lastenvaatteisiin pitäisi löytyä monipuolisesti. Ostin odotusaikana jotain kirpparilta, pari vaatetta uutena. Ja vasta Eemin synnyttyä aloin hahmottaa omaa lastenvaatemakuani. Hassua kyllä, olemme Pepin kanssa aika yksimielisiä, kun puhutaan lasten pukemisesta.

Suurinosa vaatteista on ostettu käytettynä, joko kirpputoreilta tai huutonetistä. Suosikki vaatteitani ovat värikkäät vaatteet, ja Me&i, Marimekko, Lindex, Duns, ja Tutta ovatkin suosikki hakusanoja nettikaupoissa.

Ensinnäkin, olen bodyhullu! Ostan Eemille jatkuvasti uusia bodeja, ja vaatekaapit pursuavat. Yritän tosin myös että Eemillä olisi aina puhdasta vaatetta yllä, ja ettei koko ajan tarvitsisi pestä pyykkiä. Kummassakaa en onnistu :)

Tällä hetkellä Eemi tarvitsisi lisää housuja, tuntuu että kaikista alkaa jäädä lahkeet lyhyiksi yhtä aikaa. Vaatteita ostaessa haen yleensä jotain tiettyä väriä. Jo pitkään olen hakenut Eemin vaatekaappiin keltaista ja oranssia, sillä tuntuu että hänellä on aina päällään sinistä. Sininen tosin käy hänelle todella hyvin.

Pitkähihaisia paitoja opettelen vasta käyttämään. Bodyt kun ovat niin helppoja, koskaan ei ole selkä paljaana. Toisaalta pepun peseminen on paidan kanssa helpompaa, kun ei tarvitse kääriä bodyn helmoja ylös. Marimekon paitoja olen kerännyt jo kaappiin isompiakin kokoja, aina kun vain löydän edullisen ja kivan värisen paidan.

Kuten kuvista näkyy, en ole silittämisen ystävä. Ja vaikka kaikissa oppaissa ja palstoilla puhutaan lapsen vaatteiden silittämisestä, niin meidän lapsen vaatteita ei ole koskaan silitetty. Ensimmäiset pyykit pesin erillään ja LV:n pesuaineella, mutta nykyään kaikki pyykki menee samassa ja Bio Luvililla.

Yöpuvut ovat ihania, niissä kun ei ole väliä värillä. Pojallekin voi pukea vaikka vaaleanpunaisen yökkärin. Ja tässäkin huomaan, että on taas lähdettävä ostoksille. Kuvassa olevat yöpuvut muuten ovat pallokaista Tuttahaalaria lukuunottamatta uusina ostettuja. Jotkuthan käyttävät tuollaista haalaria päiväasuna, itse koin sen hieman hankalaksi vaipan vaihdon kannalta. Helpoin ihan pienellä oli sellainen asu, jossa haaroissa oli napit. Näissä haalareissa napit tai vetoketju menee vain toiseen lahkeeseen ja pukua joutuu sitten venyttelemään ja lapsen jalkoja vääntelemään, tai no änkemään.

Tässä nyt sitten vähän meidän Eemin juhlatyyliä. Eemihän on ollut menneenä kesänä jo monissa juhlissa, häissä ja synttäreillä ja parit polttaritkin tuli kierrettyä. Ja vielä on juhlia edessä, joten vaatteille on käyttöä ollut. Suurin osa näistä juhlavaatteista on meillä lainassa ystävien kautta. Sekin kätevä tapa kierrättää.

Nämä vaatteet puolestaan ovat kaapissa odottamassa Eemin kasvamista. Eli meiltä löytyy omat komeron nurkat isoille, sopiville ja pienille vaatteille. Kun ehdin kuvaan vielä pienetkin vaatteet tänne oman otsikon alle.

Sektio

Sektio eli keisarinleikkaus. Minut on saatu keisarinleikkauksella maailmaan. Se tuntui lapsena hienolta. No hei kyse oli kuitenkin keisarista.

Myös minulle tehtiin sektio. Oiva oli perätilassa loppuajasta ja yrityksestä huolimatta ei suostunut kääntymään.
Meiltä kysyttiin haluaisimmeko sektion vai synnytänkö perätilassa alateitse. Minulla oli vahva tunne että haluan sektion. Ajatus perätilassa synnyttämiseltä kuulosti painostuksesta huolimatta kauhealta. Kovasti yrittivät "kannustaa" synnyttämään alateitse. Kaiken huippu oli kun yksi mieslääkäri sanoi että mielummin synnyttäisi perätilassa olevan lapsen jos voisi synnyttää... hmph.. Ilmeisesti sektio tulee hyvin paljon kallimmaaksi sairaalalle ja uskoonhan sen. Sen verran oli väkeä siinä leikkausalissakin. Olen kuitenkin tyytyväinen päätökseeni näin jälkikäteen.

Aikaisemmin odotuksesta kirjoittaessani mainitsin että luoto on ihmeellisesti järjestänyt sen kuinka sitä alkaa loppumetreillä olla hyvin hyvin kypsä ja valmis. Ajatus sektiosta tuntuu nyt myöhemmin todella hurjalta. Se on ISO leikkaus. No mutta onneksi ollaan suomessa ja täällä on taitoa ja tietoa ja välineet ja hyvät tilat.

 Kuva lainattu täältä

Itse sektio meni hyvin. Menimme valmiiksi annettuna päivänä osastolle, jossa odottelimme useamman tunnin. Aika oli annettu klo 8.00 jolloin kirjauduimme sisälle. Varsinaisesti leikkausaliin pääsimme klo 12.00. Muita oli meitä ennen ja kyllä valmisteluissakin jonkun aikaa menee. Hieman alkoi jännittää odotelllessa. Onneksi mies oli mukana juttelemassa.

Olin hereillä ja minut vain paikallispuudutettiin. Minua oksetti ja voin pahoin, mutta sain siihen jotain lääkettä. Ja onneksi en ollut yksin vaan Martti rauhoitteli minua koko ajan.Tuntui jännältä kun puudutus vei kivun, mutta tuntoaisti säilyis silti. Yritin kuitenkin olla "tunnustelematta" liikaa. Olimme verhon takana joten emme nähneet mitään. Kun Oiva oli leikattu sain nähdä pojan. Sitten isä ja poika lähtivätkin ja minä jäin ommeltavaksi. Se tuntui vähän ikävältä. Tämän jälkeen minut vietiin heräämöön ja olin siellä useamman tunnin varmaan jonkun 3-4.00 Meillä on ollut vaikeuksia muistaa :) Heräämöstä pääsi pois kun pystyi heiluttelemaan jalkoja. Olin tosi vahvoissa lääkkeissä ja muistan että meillä oli oikein hauskat jutut sen hoitajan kanssa. Mitenköhän hauskoja juttuni oikeasti olikaan? :)

Toipuminen sujui aika hyvin mielestäni. Muutaman päivän söin kovia särkylääkkeitä Sairaalassa, mutta sitten pärjäsin jo buranalla. Kotiin pääsin viidentenä päivänä sektion jälkeen ja sitten en oikeastaan lääkkeitä syönytkään. Nopeasti loppu aristaminen kokonaan. Olin kuitenkin hyvin varovainen. En nostellut enkä liikkunut kovinkaan rankasti pitkään aikaan. Vatsalihaksiakaan en tehnyt kun vasta monta monta kuukautta myöhemmin. Ihan vaan sen sektion takia ;)

Kuva täältä

Myös sektiohaava parani hyvin. Se tehtiin vaakatasossa bikininrajaan. Olen sitä tosin nauranut että ei minun ole sitä tarvinnut katsella, sillä edessä on roikkunut ja roikkuu edelleen sellainen kumma reppu :D Haava on ihan siisti. Vielä hiukan punainen mutta värihän vaalenee ajan kanssa.

Peppi

p.s. etsiessäni hyviä kuvia tähän kirjoitukseen eksyin tänne www.vauvakuume.com aika kattavan oloinen sivusto. En ollut aikaisemmin käynyt.