Olemme kaikki neljä käyneet muskarissa tämän syksyn.
Oivan ja minun (Pepin) kokemukset on ollut vaihtelevia. Toisaalta on kiva käydä jossain missä on muitakin lapsia ja äitejä. Tykkään musiikista ja niin tykkää Oivakin. Oiva tunnistaa muskarilaulut kun niitä laulan ja alkaa hymyillä. Me lauletaan aika paljon kotonakin.
Toisaalta laulut mitä siellä lauletaan on vähän laimeita. Minun on vaikea oikeastaan sanoa että mikä niissä ja muskarissa oikein rassaa. Välillä tuntuu että me mennään sinne vaan hösäämään ja häiritsemään muita. Minä en pysy lauluissa mukana kun seuraan vaa lastani tai puhua pulputan asiaankuulumattomia asioita. Lapseni könttää ympäriinsä ja kiljuu, huutaa (iloissaan kuitenkin mutta...). Lohdullista on että kyllä muutkin könttää ainakin muutama poika esim. Eemi :). Serkkuni poika Oivan pikkuserkku siis oli ollut kuulemma samanlainen :).
Pitäisi päättää että jatketaanko keväällä vai ei. Toisaalta lapsen kannalta jatkaminen voisi olla ihan kivakin juttu. Vai olisiko joku vapaampi perhekahvila-kerho meidän juttumme? Kuitenkin minusta olisi tärkeää tarjota lapselle enemmän lapsikontakteja koska Oiva tuskin menee hoitoon vähään aikaan!
Ehkä myös se vaivaa että olen välillä vaivaantunut kun tupsutan ympäriinsä ringissä jonkun pilpatuksen mukaan. Olen heittäytyjä ja yleensä en helposti vaivaannu ja siksi minua ihmetyttääkin miksi tuolla tunnen oloni ihan hölmöksi ja välillä tekee mieli pyöräyttää silmiä ja sano en kuule millään viitsisi tuntuu tosi typerältä!
Peppi
1 kommentti:
Ja niinhän siinä kävi, että keväällä muskaria jatkettiin porukalla, mutta maaliskuussa päätettiin, ettei se ole meidän paikka. Liikkuvat pojat ja paikallaan pysyvä toiminta olivat huono yhdistelmä.
Annika
Lähetä kommentti