Opiskelut ovat vieneet minut mukanaan. Miten ihanaa käyttää aikaa vain itseensä! Toisaalta Eemi on kokoajan mielessä. Eemi on nyt kaksi kertaa ollut hoidossa Teemun sukulaisten luona. Kaikki on mennyt hyvin ja Eemi on reipas poika, mutta äiti ei. Taidan lopettaa opinnot. Ja taidan kuitenkin haluta vain olla kotona. Eemi on kuitenkin vielä niin pieni, alle vuoden. Ja ensi vuonna en voi viedä Eemiä jatkuvasti Teemun sukulaisten hoiviin. Olen laskenut, että läsnäoloa vaativia päiviä ensi keväänä olisi yhteensä kuusi. Tosin niitä voi tulla vielä toiset kuusi lisää.
Pulma on siis se, että haluan opiskella ja olla kotona. Ja opiskelemaan ehtii vielä sittenkin kun Eemi kirjoittaa ylioppilaaksi - äidin kovat odotukset... Olen ollut sitä mieltä, että alle kaksivuotiaat eivät kuulu päiväkotiin, perhepäivähoitajalle mieluummin ja parasta yleensä olisi olla kotona vanhemman kanssa. Tosin nyt tiedän, että kotona oleminen on aika rankkaa. Tai ehkä sitä jaksaisi jos olisi paljon rahaa, että voisi tehdä kaikkea. Ja sitten pitäisi kuitenkin keskittyä siihen oleelliseen - lapsen kanssa olemiseen.
Tällä lapsen kanssa olemisella, olen muuten perustellut Teemulle kotimme sekaisuutta viimeaikoina, ja tänään sitten sorruin siivoamaan... ;)
Eemi on rohkea lapsi, joka pärjää ihmisten kanssa. En ole valmis viemään häntä kokopäivähoitoon, mutta tänään itsessäni heräsi ajatus, tai pohdinta: millaiseen hoitopaikkaan olisin halukas viemään lapseni, millaista päivähoitopalvelua haluaisin. Haluaisin pienen ryhmän, kodinomaisen hoitopaikan, mahdollisuuden siihen, että hoitaja voisi keskittyä minun lapseeni ja nähdä hänet kokonaisuutena. Aika kovia vaatimuksia, ajatellen, että itse teen tuota työkseni... Keksin kuitenkin ratkaisun, johon äitini ei innostunut. Mummi voisi jäädä vuorotteluvapaalle ja hoitaa Eemiä aina niinä päivinä kun minulla on opintoja. Mummi ei ehkä ota tätä kovin tosissaan, sillä nämä opinnot eivät tähtää ensisijaisesti ammattiin vaan pätevöittävät minua lisää.
Entä, minkä ikäisenä Eemi sitten on tarpeeksi vanha, että voin hänet viedä hoitoon? Vai pitäisikö koko kysymys asetella uudelleen: Milloin Eemillä on minusta oikeus osallistua varhaiskasvatukseen? Nykyäänhän Suomessa kaikilla lapsilla on subjektiivinen oikeus päivähoitoon, eli jokaiselle hoitopaikkaa tarvitsevalle pitää sellainen järjestää, paikka voi olla myös kerhopaikka, jos lapsella on vanhempi kotona.
Pitäisikö päivähoitoa ajatellakin enemmän lapsen oikeutena kuin hoitopalveluna? Varhaiskasvatuksen toimintaympäristöt tarjoavat lapsille tavoitteellista toimintaa, arviointia, osallistumista ja osallisuutta. Varhaiskasvatus antaa eväät koulumaailmaan ja pyrkii ennalta ehkäisemään mahdollisia karrikoita lapsen kehityksessä, kasvussa ja oppimisessa. Aika hieno kokonaisuus. Ja on hyvä muistaa, että varhaiskasvatus ei tarkoita vain päivähoitoa vaan myös kerhotoimintaa - niin lasten kerhotoimintana kuin perhekahviloiden muodossa.
Taidamme siis lisätä harrastuksiimme perhekahvilatoiminnan ja myöhemmin jonkun muun kerhotoiminnan ja jättää sen opiskelun vähän vähemmälle, tai ainakin myöhemmälle.
Ensimmäiset askeleet ovat aina merkittävimpiä, sillä ne määräävät suunnan!
Annika
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti