Vauvakuumetta

Kaksplussan kannessa oli heti otsikossa se, mitä olen pyöritellyt päässä jo pitkään: "Mikä on täydellinen ikäero?" Kesäkuussa käytettiin hedelmöitysklinikan pakkasesta loputkin alkiot, mutta lisää lapsia ei ole tulossa. Aikamoista tunnekuohua, kun ensin siirretään kaksi alkiota ja pitää valmistautua myös kaksosraskauteen ja siihen, että kotiin voisi taas tulla vauva. Ja kun tuohon tai noihin ajatuksiin on tottunut ja niistä innostuu, raskaustesti näyttää miinusta. Tiesin jo lasketun päivänkin.

Viikko tuosta ja sain kuulla, että ystäväperheeseen tulee toinen lapsi, vahingossa, katumuspilleristä huolimatta. Tuntuu aika epäreilulta jälleen, vaikka en minä sitä heidän lastaan halua ja olen ihan aidosti onnellinen uudesta tulokkaasta - se on tuolle perheelle niin oikein :) Kaikkea hyvää tarkoittaen.

Miksi ne, jotka lapsia toivovat, eivät niitä saa? Miksi lapsenteko on toiselle niin vaikeaa ja toinen tulee raskaaksi jo pelkästä ajatuksesta? Enää en ole niin katkera ja kiukkuinen kuin ennen Eemiä. Silloin kaipuu äidiksi oli polttava. Olin 23, kun päätin tulla raskaaksi. Eemi syntyi, kun olin täyttänyt 27. Siinä ajassa joku toinen oli saanut monen monta lasta.

Vähän aikaa sitten kerroin ystävälleni toiveistamme saada lisää lapsia. Miksi ette adoptoi, hän kysyi. Niin, yksi alkion siirto maksoi noin 700 euroa, munasolujen kerääminen ja uusi tuoresiirto vieläkin enemmän lääkkeineen. Silti adoptio on vieläkin kalliimpi ja yleensä pitempi prosessi. Lisäksi adoptio on aina äärimmäinen lastensuojelullinen keino antaa lapselle paremmat eväät elämään, ei niinkään aikuisille mahdollisuutta vanhemmuuteen.

Ystäväni adoptioehdotukseen sanoin, että haluan synnyttää. Synnytys oli minulle niin suuri ja positiivinen kokemus, että haluan kokea sen vielä uudelleen. Ja haluan olla raskaana, kantaa salaisuutta ja luoda suhdetta lapseen. Näillä mielipiteillä en millään tavalla halua aliarvioida tai muuten arvostella adoptiovanhemman ja -lapsen suhteen kehittymistä, siitä minulla ei ole kokemusta.

Nyt mielessä pyörivät työasiat, opiskelut ja elämän jatkaminen yhden lapsen perheessä. Niin, ja ei, en ole unohtanut että minullahan on jo yksi lapsi. Olen kyllä hänestä kiitollinen ja ylpeä ja nautin joka päivästä, mutta silti kaipaan sitä, että minun elimistöni toimisi niin kuin pitääkin ja saisin lapsia, helposti.

Tuttijuttuja

Tutit jäi. Loppujen lopuksi aika helposti. Oiva itki muutaman iltana ehkä hieman pidempään. Vaunuihin Oiva on nukahtanut aikaisemminkin helposti ilman tuttia.

Tässä mainittakoon että itku liittyy meillä kyllä aina nukkumiseen. Usein omaan korvaan se on kuitenkin kiukkuitkua. Eli olemme tulkinneet että haluja nukkumiseen ei olisi ja se kiukuttaa.


Oloni oli alkuun ehkä hieman turvaton ilman tuttia. Siis minun. Se oli kutienkin aika tehokas äänenvaimennin jossain vaiheessa. Kuitenkin hämmästyttävän helposti luopiminen kävi. Kuvittelin sen olevan vaikeampaa. Luulen tämän olevan aika yksilöllistä. Usein kutenkin pelotellaan ja puhutaan vain miten se on vaikeaa. Osalle varmasti onkin. Minun mielestäni ei ole mitenkään kamalaa, jos tuttia syödää vaikka siihen 2 ikävuoteen saakka, mikä on suositus, jos siitä on enempi apua kun haittaa. Jokainen perhe menee kuitenkin omalla aikataulullaan.

Koen kuitenkin, että nukutaan paremmin nyt, kun tuttia ei ole.
Enää ei myöskään tarvitse pimeällä etsiä tuttia pitkin makkarin lattiaa ja sängynalusia. On myös yksi asia vähemmän muistaa, kun jonnekkin lähdetään.
Nyt muuten hankkimatta jäi tällainen hieno fosforitutti.  Olis ollut ihan näppärä mielestäni.

Peppi

Kuva otettu Tikkunekun nettisivuilta: www.tikkunekku.fi

Karppaus

Karppailun ensimmäiset viikot on lähteneet ihan kivasti liikenteeseen.
Ruuat on ihan oikeasti hyviä.
Oloni on paljon paljon parempi! Ei väännä yhtään niin paljon vatsasta.
Kiloja on lähtenyt 1-2 mutta koska itselläni se heittelehtii päivittäin aika paljon, niin jään seuraamaan tilannetta ja jatkan tätä ruokavaliota vielä. Ei ole mitää haluja leipää, pastaa tai perunaa kohtaa.

Viime päivät. Keskiviikosta asti olen vähentänyt hiilihydraatit alle 20 gramman. Myönnän etten ole punninnut ruokia tms. mutta uskon että en ole syönyt tuota enempää, lihan, kalan, munan lisäksi vain hiukka vihreslaattia ja juustoa. Tarkoituksena on päästä ketoosiin. Eli tilaan, jossa elimistö lähtee tehokkaasti hiilareiden asemasta käyttämään vararavintoja. Eli siis viikon päästä keskiviikkona alan syömään taas rennommin karppiruokaa. Siihen mennessä toivon jonkun selvän painon pudotuksen tulleen.
Tämän tiukemman ruokavalion aikana minulle on tullut himo salaattiin ja hedelmiin viinirypäleisiin ja mm. päärynään. Näinkin voi käydä :)

Hieman on suunnitelmissa että juhannukseen saakka olisin tällä ruokavaliolla kokonaan. Eli jos herkuttelen katson karppaus.info sivustolta jonkun ohjeen tai syön jonkun hedelmän.

Itsellänihän on sellaiset 10 kg vielä raskauskiloja jäljellä ja toiveissa pudottaa senkin jälkeen vielä pikkaisen joten tavoitetta on :)

Peppi

Hössömummon hyvät uutiset

Hyvä ystäväni on raskaana. Olen ihan hirveän innoissani. Jäin ihan pohtimaan, miksi olen niin onnellinen kyseisestä tapahtumasta? Tulin siihen tulokseen, että olen vain kauhean onnellinen ystäväni puolesta. Hän tulee saamaan jotain niin ihanaa :) Nimittäin, on kauhean siistiä, olla äiti. Onhan siinä myös omat haasteensa ja vastuunsa, mutta silti niin oma maailmansa ja niin kivaa. Tiedän myös että kyseisestä ihmisestä tulee ihan mahtava äiti!

Olen myös iloinen itseni puolesta, koska lapseni saa uuden leikkikaverin, samoin minä. Pienet ihmiset kun on niin ihania. Minä odotan kovasti sitä hetkeä kun saan pitää sylissä sitä pientä kaveria :) Siitä lapsesta tulee niin rakastettu ja ihana. Tiedän.

Olen myös miettinyt omaa suhtautumistani. Miten käyttäytyä niin ettei toinen ahdistu tai ärsyynny ylenpalttisesta hössötyksestä? Mikä määrä lahjoja ja vinkkejä on sopivaa?

Viikonloppuna näimme ja olin kasannut ison kasan vaatteita äidille ja vauvalle tarjolle. Unohdin sanoa, että pakko ei ole velvollisuuden tunteesta ottaa, koska muistan millaista sekin oli.

Ennen kaikkea haluan olla ystäväni tukena elämänmuutoksessa, koska niin kuin itse hyvin tiedän, hormoonihumalakin voi olla aikamoinen, varsinkin raskaana :) Myös kaikkea odottamatonta voi tulla vastaan. Haluaisin olla sellainen ystävä jolle voisi kertoa ihan kaikenlaiset asiat.

Muistan myös millaista se on, kun joku ylihössöttää raskautta. Ei saa kantaa, rasittaa itseään liikaa, syödä sopimatonta. Saatoin aavistuksen mennä myös tämän hössötyksen puolelle. Mikä minua vaivaa? miksen muista mitä itse ajattelin ja miltä minusta tuntui. Toisaalta jotkut nauttivat hössötyksestä ja huomiosta, mutta luulen että kyseessä oleva ystäväni ei ehkä kuulu niihin.

Taidan vain yrittää pysyä normaalin käytöksen rajoissa. Luotan myös että ystäväni sanoo, kun käyn hermojen päälle :).Otan sellaisen linjan, että luotan että minua ojennetaan, jos käyttäydyn huonosti ja en pidä raskaana olevaa avuttomana ja tyhmänä.

Minusta taitaa tulla aikanani, aikamoinen hössömummo. Toivottavasti minusta tuleekin mummo :)


Peppi

Nyt sKARPATAAN!!!!!!!!!!!

Ollaan tultu siihen pisteeseen, että isoissa t-paidoissa ja mekoissa heiluminen saa riittää! Kaipaamme vartalonmyötäisiä paitoja ja tiukkoja farkkuja, ennen sitä on tosin hieman kiloja karistettavana, joten olemme sopineet Pepin kanssa kahden viikon karppauksesta. Ja ehkä se siitä muuttuu vähän pitemmäksikin etapiksi.

Ensimmäiset kaksi päivää nyt takana, painonpudotustoiveena tässä kahdelle viikolle kolme kiloa, ja tähän asti mennyt melko hyvin. Mitä nyt ärsyttää kaikki ja olen riidellyt Teemun kanssa niin että pidän mykkäkoulua lopun elämäni. Ja nukuttaa ja laiskottaa - mutta ei ole nälkä.

Toivon, että loppuelämä olisi taas kevyempi vähän leivättömämpi ja perunattomampi. Niitä voi syödä joskus, mutta pääasiallinen ravinto olisi vähähiilarista.

Myös lasten ruokavalio on pohdituttanut paljon. Yleiset ohjeistuksethan suosittelevat antamaan lapsille margariinia ja kevyttuotteita, mutta Pepin kanssa vannomme käsittelemättömämmän ruuan nimeen. Voita, punaista maitoa ja lähiruokaa! Mitä vähemmän ruokaa on esikäsitelty ja siihen on lisätty aineita, sitä paremmin tiedän, mitä syömäni ruoka todella sisältää. Peppi on tähän asiaan ehkä perehtyneempi ja saattais tästä vaikka jotain kirjoittaakin.

Minulla tarkoituksena ei ole laihduttaa lasta, hän saa syödä myös runsashiilarisia ruokia, mutta kohtuullisesti ja vihreän salaatin ja lihan kaverina. Tärkeää on antaa terveellinen suhde ruokaan ja syömiseen, hyvä pohja terveelliselle ruokavaliolle ja monipuolisesti kokemuksia maukkaasta ja terveellisestä ruuasta.

Suuntaakin tästä tulevien päivien ruokalistan tekoon!

Annika

Ei olla sorruttu tutteihin, vaikka ne vielä keittiön pöydällä purkissa pyöriikin...
Eilinen meni jo kivasti, tänään oli taas kaaosta ilmassa.
Ensimmäisenä yönä oiva heräsi kaksi kertaa ja huuti ehkä puoli tuntia kummallakin kerralla. Muuten ei olla kauheasti tuttia kaivattu. Uskallan jo ajatella, että tämä meni ihan hyvin.

Oiva sai eilen rokotuksen, sen missä on jäykkäkouristus ja muut. Ja tänään nousi kuume :(
39 astetta päivällä, mutta sitten se laskehti. Ilta meni kuitenkin itkiessä. 19.30-22.30 huutoa, huutoa. Kuumetta ei ollut enää kun hieman yli 37, mutta silti ehkä vähän huono oli raukalla? Itku alkoi tosin imurin ja Oivan yhteenotosta. Ajattelin tuossa seiskan jälkeen vielä hieman imuroida, mutta ei siitä mitään tullut, kun toinen itki vieressä hysteerisesti. En ymmärrä mistä se johtui? Oiva on tehnyt sen kerran aikaisemmin, mutta tässä on ollut monta kertaa välissä kun imurointi on mennyt ihan hyvin taas. Ehkä me vain siivoamme liian vähän? :)
Toivotaan että huomenna on kuumeeton ja rauhallisempi päivä! ja ennenkaikkea menisi tuo yö hyvin!

Huomenna saadaan ehkä Annika ja Eemi munkkeja leipomaan :)

Peppi

Täältä niitä saa

Löysin netistä tiedon että täältä saa vielä ihania äitiyspakkauksessa (vielä Oivalla) olleita kukkanaama heijastimia!

Peppi

Jäähyväiset tuteille!

Nukahti, puolen tunnin suoran huudon jälkeen, ilman tuttia.

Nyt se on ohitse. Päätin tänään, että saa riittää. Jännityksellä odotan tilanteen kehitystä? Jos hyvin käy pari yötä kiljumista ja se on siinä. Eikös vaan?

En tiedä mitä, jos huonosti käy?

Pääsiäinen vietettiin mummoloissa. Vierailimme myös muilla sukulaisilla Oivan kanssa. Mukavata oli, sangen mukavata. Nukuin päiväunia, join kahvia, herkuttelin, rupattelin, nautin auringosta! Vielä enempi nautin kotiin palaamisesta. Lapsi nukahti omaan sänkyynsä uninalle kainalossa tyytyväisesti rupatellen, eilen siis ;) Tänään, sattuneesta syystä oli jo hieman eri ääni kellossa. Reissupyykitkin alkaa olla pestynä ja jääkaappi täysi. Martinkin seurasta on ihana nauttia, sillä hän tuli jo aikaisemmin reissusta kotiin. 

Seuraavaksi pitäisi alkaa pottailla hieman enempi johdonmukaisesti. En jotenkin ole vain viitsinyt? Vielä vuosi-puolivuotta sitten olisin ollut tämän takia huono äiti , mutta en enää, en ole niin usein enää huono äiti. Olen satunnaisesti ja joissain asioissa laiska äiti, mutta voi olla koska välillä olen myös superäiti ja myös aika hyvä äiti :)

Peppi-äiti

Äitiyspakkaus

Jo aikaisemmin pohdiskelin mitä kaikkea turhaa tavaraa onkaan ollut ja mitkä tavarat on ollut hyödyksi. Päädyin pohtimaan myös äitiyspakkauksen tärkeyttä.


Menin ihan kelan sivuille miettimään mitä oikesti olen käyttänyt ja tarvinnut ja tein listan:
Ulkohaalaria ja lakkia en käyttänyt. Suoraan sanottuna oli niin rumat!
Haalariin kuuluvia tumppuja ja töppösiä kyllä (löytyy sikana kirpparilta ja mullakin on ollut tuplat, tullut jostain)
Makuupussia käytettiin, mutta en kyllä mitenkään hirveästi ehtinyt. Lopputalven viime vuonna. Mutta toki jos Oiva olisi synytynyt vaikka kesällä niin seuraavana talvena olisi tullut käytettyä enemmän. Jotenkin minusta on ollut helpompi käyttää vilttejä.
Villahaalari, oli tässä meidän pakkauksessa merinolampaanvillaa, Tosi hyvä ja käytettiin ihan niin pitkään kunnes nyt tuli pieneksi. Uudessa se on käsittääkseni puuvilla, joten ei läheskään yhtä lämmin.
Pipo ja kypärämyssy oli liian pienet. AINA.
Sukat ok, vähän käytettiin
Tumput (ohuemmat) käytettiin kumpiakin paljon,.
Vaattet (bodyt ja muut) osaa käytettiin osa meni suoraan kiertoon. 
Yöpuku oli tosi huono minusta. Siinä oli napit ja nappien väleistä näkyi iho kun kangas meni rullalle. 
Hygieniatarvikkeet, hammasharja, rasva, kysisakset, kylpylämpömittari, oli kaikki tarpeen
Peitto oli hyvä.
Lakana meidän pinnasänkyyn ihan liian pieni
Pussilakana oli hyvä. 
Harsot hyvät ja kovassa käytössä
Ruokalappu, vähän on käytetty.
Kuvakirja ok.. ei mitenkään super suosittu ole ollut ei lapsen mielestä, ei äidin eikä isän. Isä ei ymmärrä loruja :), äidin mielestä kuvat on huonot ja lasta ei vaan ole kiinnostanut se kirja.
Yösiteet ok, itse en ehtinyt käyttämään tosin...
kortsut ja liukastusvoiteet? ok.. jos käyttää..
Noi kestovaipat mitä ainakin meidän pakkauksessa oli oli huonoja, jäi käyttämättä, vaikka alkuun kestovaippailinkin. 
Laatikko ja sen patja myös ihan turhat koska meillä oli pinnasänky. Laatikkoon pakkailin tuossa jokin aika sitten pieneksi jääneitä vaatteita.
Kylpypyyhe on ollut kova sana, se on ihanan pehmeä :)Hyvänä juttuna noi kestoliivinsuojat! Tosin kaikki ei niitä tarvitse. Minulla ei niitä ollut pakkauksessa, mutta tein silloin itse. Ne oli tarpeen koska heräsin usein maitolammikosta 



Minähän olen aikoinani saanut tuon vuoden 2009 pakkauksen.


Josta vielä löytyi se ihana kukkahelistin :) Se on ykkösjuttu!!




Niin on siellä paljon hyviä juttuja, mutta jos saa jostain muualta niin voi olla että kannattaa ottaa se raha, vaikka se kauhean suuri summa olekkaan. Tällaista pohdiskelua tälläerää...


Peppi 

Oi ihana virkeys!

Miksei sitä voi mennä nukkumaan ajoissa? Aamut ja päivät on huonosti nukkuneena yhtä kaaosta ja kiukkua.
No mutta vasten sinnikästä linjaani, eilen menin! menin jo 10.30 mikä on minulle saavutus. Johtuen varmaan siitä, että Martti ei ollut kotona.

Jokatapauksessa nyt on tosi virkeä olo! Söin juuri aamupuuroa, maustamattoman jogurtin ja marjojen kanssa. Kyllä sängystä nouseminen oli vaikeaa, mutta se on minulle aina.
Tästä muistinkin, että minähän olen oikeasti sillätavoin aamuihminen, että kun olen nukkunut riittävästi sen 8-9 tuntia ja kun olen päässyt sängystä ylös olen oikeinkin eneginen ja iloinen. Entinen kämppis opiskeluajoilta VIHASI tätä piirrettä.

Toki ymmärrän itseäni siinä että sitä haluaa myös olla rauhassa ja tehdä omia juttuja, kun on saanut Oivan unille ja useimmiten siivoillut vielä vähän.

Olen havainnut, että minusta liian vähän uni tekee tosi kiukkuisen ja ärsyyntyneen. Olen ihan kauhea ja tuntuu että menen kaikeasta siitä mistä aita on matalin, tai sitä ei ole ollenkaan. Äkkäilen ja äyskin ja toivon vain että pääsisin päiväunille. Perun sovittuja tapaamisia ja en jaksa lenkkeillä ja syödä terveellisesti. Mikä noidankehä?
Aina tämä ei ole omaa vikani, elämmehän me pienen lapsen perheessä. Välillä taas on. Tässä siis kehityksen paikka (virkeänä osaa myös näemmä ajatella rakentavasti) :)

Peppi

p.s. Eräänä unisena aamuna tässä jokin aika sitten kaadoin aamukahvit lapsen unilelun päälle!! Kuka äiti tekee sellaisen hirmuteon?

Ajatuksenvirta tilitystä...

Aina sanotaan että ottakaa kuvia, kirjoittakaa ylös asioita ja tapahtumia. Ensimmäinen vuosi menee kuin unessa ja nopeasti.

Se on NIIN totta.

Aika menee niin nopeaan ja sitä on niin ihmeissään kun muistelee mitä oli vuosi sitten.

Pelottava ajatus siitä että meneekö kaikki vuodet näin nopeasti?
Olen kuullut myös sellaisen sanonnan, että ensimmäisen lapsen kanssa aika menee kuin siivillä, mutta kun niitä on kaksi menee aika taas tuplaten nopeammin.

Kaikenlisäksi kulutan aikani väärin. 

Juon liikaa kahvia ja laiminlyön lastani istumalla itsekkäästi tietokoneella päivät pitkät.

En osaa nauttia tarpeeksi vaan suunnittelen koko ajan tulevaa.

Murehdin turhia.

Kiukuttelen enkä osaa olla tarpeeksi aikuinen.

Vaihdan mieltäni.

Onko elämä lipunut kohta ohitseni ja lapseni katkera minulle?

Mikä on liikaa ja mikä liian vähän huomiota?

Välillä on olo että koko elämä on yhtä puuroa, rytmiin pyrkimistä.

Juuri kun luulee että jokin säännöllisyys ja rytmi on löytymässä niin KAS kaikki kääntyykin päälaelleen.

Koko ajan väsyttää ja jos ei nyt niin ihan kohta. 

Koko ajan siivoan, koko ajan, ja silti on sotkuista.

Sekavaa valitusta. Mutta sekavaa tämä nyt vaan on. 

Tuntuu että tunteet menee niin vuoristorataa. Välillä olen niin iloinen ja tehokas superäiti leivon, laulan, luen kirjaa, pussailen miehiäni ja käyn lenkillä ja puistossa. Välillä taas päivä valuu ohi ja olen väsynyt, äkäinen, hirviö akka joka kulkee hampaat irvisessä ja haistattaa hiljaa mielessään paskat jokaiselle ohikulkijalle ja pyörremytskyn lailla vihtoo menemään vittuilee miehelle ja tiuskien lapselleen. On niin alistettu perheenäiti joka joutuu vaan siivoamaan ja laittamaan ruokaa ja jolla ei ole omaa elämää. Vaikka kaikki oikeasti on hyvin ja välillä pillahdan itkuun kun olen niin onnellinen.

Vieläkö voi laittaa hormoonien piikkiin?? Ei varmaan. No naiseuden sitten.

Peppi

Paska äiti

Linkkivinkki. Annika bogasi tämän blogin ja suositteli minullekkin. Ajattelin laittaa jakoon! Loistotekstiä!!
Suosittelen minä myös. Thank you Annika ;)

Paska äiti
http://paska-aiti.blogspot.com/

terkuin
Peppi

Turhaa tavaraa??

Peppikin täällä pitkästä aikaa kirjoittelee.. hengissä ollaan!!

Olen tässä siivoillessani ja laittanut tavaraa kiertoon. Olen miettinyt samalla mikä on ollut tarpeellista ja mikä ei?
Minusta tuntuu että olen jo kirjoittanut aiheesta, mutta en löytänyt sellaista postausta?
Ehkä olen vain suunnitellut.

Ennen kun vauva syntyi ajattelin että kaikki pitää olla valmiina kun synnäriltä tullaan. Sitten ei jaksa ja ehdi ja ehdi kun on se vauva. No olisi sitä ehtinyt ja jaksanut. Tosin parempi näin päin. Ja olisihan sitä voinut olla paljon väsyneempi, vauva itkuisempi jne.

Paljon tuli ostettua/hankittua sellaisia tavaroita joita ei ole tarvinnut tai on tarvinnut tosi vähän.

Sitteri
Me nyt ei vain oikein osattu käyttää sitä. Pidettiin Oivaa lattialla ja kantokoppaa käytettiin ahkerasti. Siinä Oiva rauhoittui jos kovasti itki. Sinänsä ei mikään kauhea rahallinen menetys ollut olisko se maksanut 40 euroa Pismassa. Ja parempihan vauvaa onkin pitää lattialla, kun motoriset taidot kehittyy. Kuitenkin, olen sitä mieltä että jos jotkut asiat helpottaa kovasti arkea ne kannattaa hyöydyntää! Eli jos lapsi ei viihdy lattialla ja sitä ei voi sylissä pitää koko aikaa, kun ei voikkaan niin sitteriin vaan!!

Itkuhälytin
No itkuhälyttimiä käytettiin. Tosin nyt se hieman huvittaa. Emme siis asu missään kauhean suuressa asunnossa ja todellakin kuulee jos Oiva itkee makkarissa ja ollaan itse olkkarissa. Naurattaa oikein miten sitä on ollut niin  hötky, vaikka kuvitteli siinä hetkessä ettei ollut :) No on kuitenkin ollut tilanteita jolloin ne on oikeasti ollut tarpeen. Esimerkiksi kesällä kun oltiin ystävien luona kylässä, Oiva nukkui sisällä ja me oltiin ulkona pelailemassa pihapelejä.

Lelukaari
Tilasin netistä. Oli ensimmäinen lelu minkä ostin Oivalle ja ajattelin sen olevan fiksu osto, ei turha krääsä. No ihan kiva se oli. Se oli käytössä vain tosi vähän aikaa. Sitten kun Oiva ymmärsi sillä leikkiä alkoi lapsi saman tien liikkuakkin niin paljon että kumossa oli koko kaari. Se oli tosin sellainen mistä sai lelut pois, joten niitä leluja käyteltiin kyllä. Mutta joo vähäisessä käytössä oli.


Vaunut, matkarattaat niitä olen käyttänyt ja niihin, jos vielä lapsia saan, tulekin panostamaan. Nyt sain kaikki ilmaiseksi tutuilta ja tutun tutuilta :). Vaunuista juttua täällä.

Hoitopöytä on ollut myös hyvä olla olemassa siitä olenkin kirjoittanut täällä enemmän. Siinä muuten sanon valkoisen hoitopöydän olleen vähän käytössä, no kyllä se meillä olonsa aikana ehtinyt olla käytössä. Edelleenkin kakkavaippa vaihdetaan siinä, illalla yövaatteet ja kylvyn jälkeen rasvaillaan. Martti vaihtaa siinä oikeastaan aina vaipan. Välillä Oiva nousee seisomaan mutta ei onneksi aina. Ja ei se siinä ikinä yksin kuitenkaan ole.

Asia mihin minusta on syytä laittaa rahaa ja panostaa on kamera ja videokamera! On totta että ensimmäinen vuosi menee niin vauhdikkaasti että kuvia ei vain voi ottaa liikaa!! ei vain voi.

Kaikenkaikkiaan nämähän on tosi tosi yksilöllisiä juttuja. Vähällä pärjää, mutta olen kyllä sitä mieltä että jos joku asia helpottaa omaa oloa niin kyllä se kannattaa hankkia! Tärkeintä on kuitenkin oma jaksaminen ja se että on hyvä olla, niin äidille kun lapselle! En nyt tarkoita että pitäisi olla kahdet eri väriset vaunut mitkä mätsää vaatteiden kanssa tai 30 tuttipulloa :).

Jep.. nyt aion vääntää jotain oikein kivaa iltapalaa :)

Peppi

Tuliaisia vauvaperheelle

Vuoden aikana olemme saaneet monennäköistä lahjaa ja itsekin on tullut hankittua ties mitä! Jotkut jutut ovat todella tarpeellisia ja toiset jäävät käyttämättä. Ystäväpiiriin on lyhyessä ajassa syntynyt paljon vauvoja ja kylään mennessä on aina kiva viedä jotain mukana. Aina ei kuitenkaan tiedä, mitä perheellä on jo hankittuna, mutta päätin tehdä listaa tavaroista, jotka ovat osoittautuneet hyviksi, mutta joita ei välttämättä tulisi itse ostettua kaupasta.

Tosin ensimmäinen asia, jonka haluan vierailuista sanoa on: ÄLÄ TULE YLLÄTTÄEN!!! Kukaan juuri synnyttänyt ja vauvan kanssa vasta hetken kotona ollut ei halua yllätysvieraita. Kyse ei ole siitä etteikö vauva tai isä jaksaisi, vaan äiti. Itse ainakin olin aika kipeä, jälkivuoto oli runsasta ja istuminen teki kipeää. Helpointa oli maata, nukkua ja syöttää vauvaa. Muut ihmiset ehtivät nähdä vauvan myöhemmin. Se on pieni vielä kuukaudenkin päästä, kun äidillä on jo voimia ja vähän tajua siitä miten arki pyörii.

Nuhan yllättäessä meillä nostetaan vauvansängyn päätyä kirjapinolla, siihen tarkoitukseen on kuitenkin olemassa täsmätuotteita:

UNIPALIKAT

Kuva täältä

Ruokaillessa pöytä sotkeutuu helposti ja jos sitä ei heti ehdi tai muista pyyhkiä puuro ja muut herkut tarttuvat pöytäliinaankin tosi tiukasti kiinni. Halpa pelastaja on suihkepullo ja liotus, mutta esimerkiksi Stokkella on toimiva ruokailualusta. Alustassa on vielä kaikenlisäksi pienet reunat, jolloin esim. kaatuneen maitomukin sisältö ei valu suoraan lattialle. Joissain liikkeissä alustan on saanut kaupanpäälle syöttötuoliin.

kuva täältä

Eemi-vauva sai tuliaisiksi useita vauvapeittoja. Ensin ajattelin niitä olevan liikaa, kun pulauttelut alkoivat ja pyykkikone lauloi yötä päivää.. Anopilta saimmekin pyynnöstä joululahjaksi Swipen pesupulveria, nestemäistä ja tehosteaineen - aivan loistavat tuotteet!

Rakas ystäväni on juuri saanut vauvan ja hän oli raskausaikanaan erittäin innostunut kestovaippailusta. Aina kaikki ei pienen vauvan kanssa mene kuitenkaan aivan ruusuilla tanssien tai edes niin kuin oli ajatellut. Ekologisempi vaihtoehto muovisille kertavaipoille on Nature Babycare vaipat.

Ja jos synnytyksen jälkeen haluaa viedä äidille helpotusta arkeen, niin Nature-tuoteperheestä löytyy myös terveyssiteitä ja vaikka mitä muitakin tuotteita. Kuva täältä.

Synnytyksen jälkeen oma maha oli aika sekaisin, eikä meinannut lähteä toimimaan. Kaikki vieraat kantoivat kotiin karkkeja ja herkkuja, jotka eivät mahaa auttaneet. Ihanat äiti ja anoppi toivat pakkasen täyteen pieniä ruoka-annoksia, joten ensimmäisinä viikkoina ei tarvinnut kuin ottaa ruoka sulamaan ja lämmittää!

Lahjakortit lastentarvikeliikkeisiin tai nettikauppoihin ovat todella hyviä lahjoja. Varsinkin nettikaupan lahjakortit, jotka voi käyttää lähtemättä kotoa. Työkaverit ostivat pienelle Eemille farkut ja Uggit, melko epäkäytännölliset vaatteet vastasyntyneelle, mutta kieltämättä hauskannäköiset pienen miehen päällä.

Annika

Tiedätkö sen hetken, kun kaikki menee ihan pieleen? Kun toivoo, että näkisi edes pienen valonpilkahduksen, että jaksaisi pyykkivuoren läpi tai tiskien yli, tai ihan vaan jotain... Ja sitten on sellaisia päiviä että hyviä uutisia sataa kaatamalla, eikä ehdi mistään kunnolla iloita, kun aina vaan tulee toinen toistaan ihanampia uutisia.

Rakas ystäväni sai poikavauvan, maailman kauneimman kuulema. Toinen rakas ystävä ilmoitti muuttavansa meidän lähelle. Eemi saa uuden mummolan, kun talokaupat lyödään lukkoon. Ja nyt on kevät!

Olen ihan älyttömän onnellinen ja iloinen, vaikka viime yö meni repaleisesti nukkuessa ja Eemillä on nuha. Elämä on kaunista!!

Annika

Ihanin haalari!!

Olen koko tämän vuoden etsinyt värikästä ja ihanaa haalaria Eemille, mutta kaikki tuntuvat sinisiltä, tummilta, selkeästi poika- ja tyttöväreihin jaotelluilta. Kunnes viimein löysin Molokidsin sateenkaaren värisen haalarin. Olisin ostanut sen paikallisesta kaupasta, mutta siellä ei enää ollut kokoja, joten jouduin tilaamaan haalarin toiselta puolelta Suomea. Nopeasti kuitenkin tuli, ja nyt olen taas hetken vaan niin onnellinen. Seuraava ongelma onkin sitten talvihaalari, mutta sitä voi alkaa murehtia syksyllä :)

Annika

Lapsettomuusajatuksia

Olin suunnitellut, että minusta tulee ihan varmasti äiti. Mutta ei se ollutkaan ihan niin helppoa.

Miksi jollekin lapsen saaminen on niin helppoa ja toinen yrittää vuosikausia ilman takuuta onnistumisesta?

Jos jokainen vanhempi olisi käynyt läpi lapsettomuushoitoja tai edes osan niistä kuulusteluista ja tutkimuksista, lasten huostaanotto olisi varmasti paljon vähäisempää.

Kun hoidot olivat päällä väitin, ettei tuntunut missään. Pyrin elämään mahdollisimman normaalisti ja jättämään tunteet sivuun. Näin myöhemmin voin myöntää, että parisuhde oli tosi kovilla, eroon ei ollut pitkästi ja kaikki oli oikeastaan aivan päälaellaan. Eikä ihme. Lapseton ei voi tehdä lapsettomuudelleen mitään, vaikka kaikki ympärillä kovasti ymmärtävät ja neuvovat. On mahdotonta sulkea pois stressiä, ainakaan täysin. Lapsettomuus kulkee aina mukana ja mielessä, vaikka kuinka kääntäisi

Meillä hoidot kestivät neljä vuotta, nopeamminkin olisi voitu edetä, mutta sinnittelin viimeiseen asti pistoshoitoja vastaan. Piikkikammoisena itsensä pistäminen tuntui mahdottomalta tehtävältä. Lukemattomien lääkärikäyntien, laskujen, lääkkeiden syömisen, neljän epäonnistuneen keinohedelmöityshoidon (iui eli inseminaatio) jälkeen tajusin ettei jäljellä ole enää muuta mahdollisuutta.

Ensimmäisen piikin pistin kotona sohvalla ja itkin. Pelotti ja jännitti, ei vain se piikki vaan myös se, jos ei tälläkään kertaa onnistu. Jos jälleen käy niin, että kaikki menee pieleen. Ja silti ylitin itseni ja pistin eikä kipu ollut ollenkaan sellaista kuin olin kuvitellut - pistäminen ei sattunut lainkaan!

Ensimmäinen pistoshoito meni pieleen. Lääkäri oli laskenut kiertopäiväni väärin ja munasoluja ei saatu kasvamaan eikä kerättyä, paras keräyspäivä olisi osunut sunnuntaille. Tarvittiin toinen pistoskierros. Joku kysyi minulta paljonko meni rahaa. Varmasti tuhansia euroja, mutta ei yksikään lasku tullut kerralla. Kalleita olivat pistoslääkkeet, noin 800 euroa, joista tosin Kela sitten korvasi kaiken, kun 670 euron omavastuu ylittyi. Lisäksi jokainen turhakin lääkärikäynti maksoi aina poliklinikkamaksun. Eikä henkilökunta keskussairaalan poliklinikalla ollut aina niin ystävällistä, olihan siellä asiakkaita, joilla oli todellisiakin sairauksia. Monesti lähdin sieltä itkien.

Töissä olen saanut kuulla usein kysymyksen "eikö sinulla ole omia lapsia" tai "sitten ymmärrät kun olet äiti". Nämä satuttivat paljon tietämättään. Lisäksi hoitoja varten tarvitsin sairaslomaa, joten pomolle oli kerrottava ja omalle tiimille. Pienellä työpaikalla käytännössä kaikki tiesivät. Kuinka monen ei-lapsettoman lapsenteko on kaikkien julkinen kyselynaihe?

Voin sanoa, että ennen oman lapsen syntymää tunsin vihaa kaikkia raskaana olevia naisia kohtaan. Teki todella kipeää kuulla jonkun hyvän ystävän raskaudesta tai vauvan syntymästä. Varsinkin Teemun veljien perheeseen syntyneet lapset ottivat koville. Eikä se muiden ihmisten todistelu, että kyllä sinäkin, auttanut yhtään. Olin todella katkera, eikä sellaiselle katkeruudelle ole oikein paikkaa. Jos annatin äidilleni omasta pahasta olostani, hän tunsi olonsa huonoksi koska oli äiti.

Toukokuun lopussa 2009 saatiin kerättyä munasoluja, alkiot lähtivät jakaantumaan ja koeputkihedelmöitys onnistui. Kesäkuun alussa tein raskaustestin. Ensimmäisessä ultrassa jännitti, olin varma että raskaus menee kesken. Parin vuoden takainen keskenmeno kummitteli päässä. Vauvan sydän kuitenkin sykki, koko vastasi viikkoja ja kaikki oli hyvin. Siinä lähdettiin kotiin taas silmät kosteina, tällä kertaa tosin onnesta.

Annika

Lastenhoitovälineitä!

Päätimme Pepin kanssa hankkia tuplarattaat, että voimme käydä helpommin kaupungilla ja hoitaa poikia yksin. Siis kun toinen lapsi on toisella hoidossa. Yhdet rattaat oli jo melkein meidän, mutta menivät nenän edestä. Ja tänään sain hankittua ilmaiseksi tuplarattaat. (Koitan saada myöhemmin rattaista kuvan tähän tekstiin.) Rattaat eivät ole mitenkään erityisen hienot, mutta toimivat varmasti sen, mitä meillä on tarve. Ja mahtava tunne tulee siitä, ettei ostettu mitään uutta, vaan vanha tavara sai taas kerran uuden elämän. Ja näille rattaille on suunnitteilla käyttöä vielä senkin jälkeen, kun meidän pojat kasvavat rattaista ulos.

Jo aiemmin olemme Pepin kanssa keskustelleet paljon siitä, miten asioilla on tapana järjestyä. Kun sanot haaveesi ääneen, varo mitä toivot, sillä haaveilla ja toiveilla on taipumus toteutua! Jälkeen päin kun ajattelee, niin todentotta! Toivoin luotettavaa, ihanaa ja komeaa miestä, omaa kotia, raskautta, lasta, häitä, ammattia, omaa autoa... Ja kaikki on toteutunut. Tietysti toiveita tulee varmasti aina lisää, mutta jo toteutuneiden toiveiden listaaminen ylentää mieltä!

Eilen illalla jännitimme lottoa ja mietimme, mitä jos voitto tulisi meille. Jäin myös miettimään, haluaisinko oikeasti voittaa 7,5 miljoonaa euroa. Ja miksi haluaisin? Ei sellaista määrää rahaa voi edes käsittää. Hyväntekeväisyyden takia voisin haluta voittaa, sijoittaisin suuren summan lapsesta haaveilevien lapsettomien aikuisten sekä huostaanotettujen ja kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten tukemiseen. Jep. Haluan voittaa lotossa päävoiton ja helpottaa rahoilla useamman ihmisen elämää :)

Annika

Hinkit kiinni

Nyt se sitten on tapahtunut! Imetys on loppu. Olin päättänyt salaa mielessäni, että ainakin yksivuotiaaksi asti imetän, sitten se syntymäpäiväkin meni ohi ja imetys vaan jatkui. Eikä se minua rassannut muuten, kuin aamuöisin. Tammikuun lopulla taisteltiin yösyömisen loppumiseksi ja itkettiin joitain öitä, se ahdisti. Ja mies ei yhtään kannustanut tai ollut tukena, koki, että se on jotenkin minun juttuni, eikä kuulu hänelle.

Nyt meillä syödään pullosta aamumaito noin seitsemän aikaan, tosin tänäaamuna kellojen siirryttyä syötiin vasta kahdeksalta ja nukuttiin puoli kymmeneen. Yöt ovat rauhoittuneet kovasti, ja tutista on tullut entistäkin merkittävämpi. Seuraavaksi opetellaan sitten siitä eroon, mutta ehkä tuo jää kesään ja syksyyn.

Lopetus hautui mielessäni jo pitkään, tosin päätin jo, että Eemi saa syödä rintaa vaikka 2-vuotiaaksi asti jos siltä tuntuu. Sitten vaarini 80-vuotissyntymäpäivillä puhuin imetyksestä serkkuni kanssa, ja siitä miten isomman lapsen kanssa voi joutua neuvottelemaan imetyksen päättymisestä. Niinpä tiesin, että minä olen meillä se joka määrää, ja tällä hetkellä Eemi ei tuntunut olevan enää niin kiinni imetyksessä. Iltaimetys oli jäänyt jo pois ja päivällä rintaa kaivattiin vain jos tuli kolhuja. Ainut vaikeus oli aamusyönnin kanssa, mutta siinä päädyimme pulloon. Ja myöhemmin toivon, että unta riittää läpi yön ja aamun ensimmäinen ateria on aamupuuro.

Minulta on kysytty tekikö lopetus kipeää, tuliko haikea olo. Ensin tuntui että lopetus oli helppoa ja kaikki meni hienosti, mutta kieltämättä pieni haikeus minussa asuu. Varsinkin, jos Eemi itkee "mäm mäm mää" joka tarkoitti maitoa. Lopettamisen jälkeen Eemi on ollut ehkä hitusen surullisemman oloinen ja kaipaa syliä enemmän kuin ennen. Huomaan, että minun on vaikea muistaa, että imetyksen tilalle on järjestettävä ja annettava lapselle helliä hetkiä.

Nyt lopetuksesta on viikko aikaa. Olen pumpannut kerran maitoa viikon aikana molemmista rinnoista ja ilmeisesti se riitti. Ja tosiaan, yksi painava syy lopetukseen oli lapsettomuushoitojen jatkuminen. Meille jäi klinikalle säilöön kolme alkiota, joiden pakastus maksaa noin 300 euroa vuodessa. Seuraava vuosimaksu tulee touko-kesäkuun vaihteessa, joten olisi rahallisesti järkevää käyttää alkiot ennen sitä. Alkioita ei voida siirtää ilman kuukautiskiertoa, ja imetys häiritsee kiertoa huomattavasti. Lisäksi oma kiertoni on todella epäsäännöllinen 18-105 päivää ääripäineen, eli luultavasti tarvitsen hormonihoitoa kierron tasaamiseksi. Tähän asti uuden hoidon alkamista on jarruttanut vain imetys.

Ja kyllä haaveilen toisesta lapsesta, keinolla millä hyvänsä. Ja juu, niin kuin jokainen lapsettomuuden kokenut, haaveilen aina luomuplussasta, ihmeestä, eivät ne hoidot niin mukavia ole, saati varmoja keinoja tulla raskaaksi. Alkioista noin 50% selviää sulatuksesta ja lähtee jakautumaan normaalisti, sen jälkeen on 25% mahdollisuus, että tuo alkio kiinnittyy oikein ja lähteen kehittymään sikiöksi. Mutta haaveitahan pitää olla, ne pitävät meidät kiinni elämässä ja tekevät meistä ihmisiä!

Annika

Kääk, pyykkipäivä - joka päivä...

Kotona ollessa tajusin sen taas. Inhoan pyykkäämistä, pyykin kuivattamista ja kaappiin viikkaamista. Pyykistä tulee pölyä, eikä meidän kerrostaloasunnossa ole tilaa pyykin kuivaamiseen, ja pyykkiä tulee joka päivä lisää ja sitä pitää pestä joka päivä, muuta vuori kertyy liian suureksi!

Haaveilen suuresta omakotitalosta, johon pyykkihuolto ja vaatehuoneet on suunniteltu toimiviksi. Pitää olla kuivausrumpu ja paljon kaappitilaa! Ja ehkä myös kodinhoitaja :)

Kotiäitiys on opettanut myös sen, että ruuanlaitto silloin tällöin on kivaa, mutta kaksi kertaa päivässä plus välipalat ja aamupalat ja iltapalat on ihan liikaa. Ennen ajattelin, etten syötä Eemille purkkiruokia juurikaan, mutta toisin kävi. Nyt kun Eemi syö samaa ruokaa kuin minä purkit on vähentyneet.

Vähän innostuin tuossa aiemmin pyykkäämisestä, kun ostin Swipen pulverit ja sain aika tarhaisiakin vaatteita puhtaan loistaviksi. Mutta nyt on vähän sekin into laantunu, kun tuntuu ettei pyykit pesemällä lopu.

Annika

Löylyä!

Eemistä on tullut kova saunoja! Vauvauinti on varmasti ollut osittain tähän syynä, mutta myös isän innostus on tehnyt pojasta innokkaan löylynheittäjän. Saunominen on meillä poikien juttu. Teemu ja Eemi käyvät yleisellä saunavuorolla saunassa joka keskiviikko, talon muiden miesten kera! Perjantaisin meillä on oma saunavuoro ja lauantaina vauvauinti, jolloin Eemi on taas isänsä kanssa miesten puolella.

Teemu kertoi, että vauvauinnissa miesten puolella vauvojen saunottaminen puhuttaa paljon. Moni mies olisi valmis viemään lapsen saunaan ja löylyttelemään, mutta me naiset olemme tässä vähän jännittäjiä. Eemi oli puolivuotias, kun hän aloitti saunomisen. Nykyään löylyä saa heittää ihan kunnolla, poika näyttää kyllä kun haluaa pois. Vesipullo on ehdoton saunareissulle ja tietysti oma löylykiulu ja -kauha!

Saunareissuilla Eemi on oppinut myös suihkun käyttäjäksi. Hän osaa varoa liukasta lattiaa eikä vedä suihkussa vettä henkeen, vaan osaa pidättää hengitystään kun vesi tulee kasvoille. Alkuun pidimme omalla saunavuorolla mukana vannaa, mutta pian Eemi teki selväksi, että hän kylpee kylvyssä joskun muulloin, saunassa saunotaan. Mummolassa saunassa istutaan vadissa.

Annika

Onnea Oivalle!

Paljon onnea 1-vuotiaalle muruselle! Pian tullaan juhliin, ja toivottavasti saadaan tännekin raporttia siitä, mitä kaikkea ihanaa Peppi on leiponut! Taitaa näillä äideillä koittaa paastoaika näiden juhlien jälkeen.

Annika

Kaverin luona kylässä

Eemi nukkuu omassa sängyssään ja Oiva Eemin vaunuissa. Oiva on ensimmäistä kertaa meillä hoidossa. Hassua, että vasta nyt, mutta ei vaan ole aiemmin ollut sellaista tilannetta. Eemi olikin Oivan luona jo aiemmin hoidossa, että minä sain käydä ostamassa itselleni uudet silmälasit. Ja tänään Peppi leipoo Oivan synttäreille.

Kahden lapsen kanssa on helpompaa kuin yhden. Pojat pitävät toisilleen seuraa ja leikkivät, eivätkä vaadi aikuisen syliä kuin väsyessään. Ja joo, silloin tietysti yhtäaikaa. Päiväunille laittoa jännitin, vaikka töissähän laitan monta lasta nukkumaan yhtäaikaa päivittäin. Alkuun olikin vähän nihkeää, johtuen siitä, että minä en oikein tiennyt kumman olisin nukuttanut ensin ja mihin kumpikin menee nukkumaan. Kummasti se vaan sitten ratkesi.

Nyt murulaiset ovatkin nukkuneet jo hyvän aikaa. Vähän vaan on tekemisen puute, kun en uskalla tehdä mitään kovin äänekästä, etteivät herää kesken unien. Vaikka kyllähän sitä ääniin pitää tottua, mutta on unelle annettava myös rauha.

Suunnittelin jo uloslähtöäkin, kun pojat heräävät, mutta ehkä se on ekalle kerralle vähän liikaa, varsinkin kun ne kaksosrattaat on vielä hankkimatta ja molemmat rataskyytiä vielä tarvitsevat. Eemihän kävelee, mutta pääsääntöisesti eri suuntaan kuin mihin on tarkoitus mennä.

Suosittelen lämpimästi ottamaan muita lapsia kylään ja hoitoon! Siinä saa toisen lapsen äiti vähän omaa aikaa, kun oma lapsi on hoidossa. Ja lapsi saa vaihtelua, kun on kaveri seurana eikä aikuinen. Ja hoitava aikuinen saa uusia kokemuksia, kun voi seurata oman lapsensa toimintaa kaverin kanssa, ja aika paljon tässä on taas oppinut tuosta Oivastakin uusia puolia. Alkuun hoitoaika voi olla ihan vaan pieni leikkihetki, sillä aikuisia tämä jännittää eniten ja on tärkeää, että tuntee olonsa koko ajan turvalliseksi, etteivät lapset ahdistu.

Ruokailusujuu helposti, kun on matkasyöttötuoli ja Eemin syöttötuoli, jos matkasyöttötuolia ei ole Eemi istuu myös tavallisella tuolilla korokkeen tai pienen pallin kanssa. Ja ensi viikolla saadaankin leikkiseuraksi Leonardo! Ehkä Oiva tulee Pepin kanssa vielä seuraksi, saa nähdä!

Siis ei kun kyläilemään!

Annika

ps. oli muuten hauskan näköistä kun kaksi pientä poikaa istui yhtäaikaa potalla. Tai no Oiva potalla ja Eemi pöntöllä ;)

Lukutouhuja...

Kirjat on ihania. Oivakin tuntuu nauttivan kirjoista. Tykkää katsella yksin ja yhdessä. Välillä ihan olen hätkähtänyt että mitä nyt tapahtuu kun on hiljaista ja siellä meidän poju istuu ja selailee jotain kirjaa. Tällä tarkoitan sitä että kääntää, vääntää maistaa ja ehkä paiskaa. Mutta katselee kuitenkin kuvia ja kääntelee itse sivuja. Mielestäni kannattaa hankkia kirjoja mitkä on paksuja ja tukevia.Pidän kirjoista joissa on selkät kuvat, vahvat värit. Tarinaa ei tarvitse välttämättä olla mutta aina on plussaa jos on joku juttu.  Tässä vaiheessa en ole vielä kirjastosta käynyt lainaamassa kirjoja koska ne ovat niin kovalla koetuksella. Sitten kun lapsi osaa nätimmin kohdella esineitä niin sitten kyllä käymme sieltäkin lainaamassa luettavaa.

Kirjoista sen verran että niitä on kyllä monenlaisia, kaikki ei välttämättä ole niin minun makuuni.
Kuulumme lasten oman kirjakerhoon. Mielestäni sieltä on tullut kivojakin kirjoja.

Kirjatorilta olen myös ostanut monta kirjaa. Sieltä saa kyllä edullisesti ja voi tehdä mielestäni hyviäkin löytöjä! suosittelen lämpimästi

Kirjojen lukeminen on kiva yhteinen hetki, pidän siitä ja lapsikin tuntuu tykkäävän. Odotan ihan kauheasti myös sitä kun päästään lukemaan pidempiä tarinoita ja joskus sitten Astrid Lingrenin kirjoja ja Tove Janssonin muumikirjoja. Toivottavasti Oivakin vielä viihtyy kirjojen parissa silloin!! 

Peppi

Eläimiä

Olen ihastunut Schleichin eläimiin. Ne on ihastuttavan oikean näköisiä.
Näitä olen päättänyt alkaa ostamaan Oivalle pikkuhiljaa. Kerralla ei rohkene kun ne on kuitenkin aika kalliita.

Nyt tuolta nettisivuilta huomasinkin että niitähän on vaikka mitä! Smurffeja, puita, aitoja, taloja, ihmisiä, fantasiaa. No me kyllä keskitytään ihan eläimiin.

Nettisivuilla oli myös kivaa se että siellä oli kerrottu elämistä, niiden ominaisuuksista!

Meillä, Oivalla, on  yksi jääkarhun poikanen. On meillä sitten kaapissa jemmassa muita versioita muovieläimistä.

Peppi

Kuvat otettu Schleichin verkkosivuilta.

Kylvimme väreissä jälleen

Oltiin porukalla jälleen värikylvyssä.
Tällä kerralla saimme jopa koskea väreihin :) Väriä meni kyllä moneen paikkaan.. hiuksiin, vaatteisiin jopa paikalle eksyneen valokuvaajan villatakkiin.. Toki myös suuhun. Ei niinkään minulla mutta Oivalla ;) Taisi Eemilläkin vilahti sininen kieli ;). Olihan se kaoottista mutta mukavaa.
Ohjaajassa jokin tökki jälleen. Lässytys ei niin pahasti häirinnyt,  mutta jotenkin en  pidä hänen tyylistään ohjata. Ehkä se että ohjaaja tuli liiaksi osallistumaan minun ja Oivan työskentelyyn. Liian lähelle! menin siitä hieman sekaisin ja kun se tuli rättien ja näppiensä kanssa sähläämään.
Minusta hänellä oli tälläkerralla myös hieman aliarvioiva ota vanhempien suhteen. Hän piti sellaisen pienen värioppipläjäyksen. Tuli olo että pidätkö ihan tietämättömänä? Tiedän kyllä että sinistä ja keltaista sekoittamalla saa vihreää.
Ihanaahan se oli kun sai värejä kokeilla ja kun oli iso valkoinen paperi mihin kokeilla. Ja yleensäkkin minusta on tosi positiivista että järjestettään kaikenlaista ohjelmaa vauvoille ja tällaisia kertaluonteisiakin juttuja. Jos ei vaikka halua sitotua mihinkään pitkäaikaiseen.
Aina myös mukavaa nähdä toisia lapsia ja äitejä!

Olemme myös alkaneet kotona piirtelemään :) no joo siis minä piirrän ja Oiva naputtaa kynää ja yrittää varastaa leikkeihinsä. Ja tietysti yrittää syödä. Välillä kynä saadaan käteen ja paperille jälkeä :) kivaahan se kyllä on. Martti tokaisi minun aivopesevän lasta :)

Mitähän muuta tälle rintamalle? Aikamoista höpötystä sitten äiti sanan jälkeen. Martti sanoo että lapsemme on juntti koska sanoo myös välillä Äitee... :D

Peppi.

Ensimmäiset sanat

Tästä se lähtee. Meidän Oiva sanoo jo sanat äiti ja isi. Äithi ja iti. Se on jännittävää :) Mitä seuraavaksi? :)
Uni pupun Oiva sanoo -khu... :)
Tämä on kyllä hauskaa aikaa. Ihan sitä innolla odottaa mitä kaverilla on sanottavaa :D Ilmeistä päätellen välillä aika hauskat jutut.

Peppi

Tunnustus

Ensimmäisenä Peppi haluaa mainita että Annikan leipomat synttärikakut OLI HYVIÄ :)

Sinisen ilon Sini on antanut meille meidän ihka ensimmäisen tunnustuksen :)

Milloin aloitit blogisi:

Aloitimme Lokakuussa 2010

Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea blogisi käsittelee:

Kaikesta mahdollisesta kotiäitien elämään liittyvästä. Aiheemme elävätkin, joten hauska nähdä mitä tästä muodostuu ajan mittaan :) Toki aiheet lasten kasvaessakin muuttuvat. 

Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin:

No otsikkohan sen jo kertookin :) Hih, ei vaines... Yritämme pysyä mahdollisimman avoimina ja rehellisinä. Kuitenkin olisi kiva säilyttää positiivinen ote!

Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen:

Annika sai ajatuksen alunperin ja minähän olin mukana. Ajatus lähti omien kokemusten kautta, ajattelimme että olisi mukava jakaa omia ajatuksia ja tietoa toisille nyt kun aiheet on tuoreessa muistissa. Ajattelimme alkuun, että tekisimme enemmän tuotevertailua yms. Teimme keskenään kuitenkin hyvin eritavoilla asioita ainakin alkuun. Kiva kirjoittaa asioista ja samalla hieman purkaa tuntoja ja jäsennellä omia mielipiteitä ja ajatuksia. 

Mitä haluaisit muuttaa blogissasi:

No kuvia. Kuitenkin haluamme säilyttää tietyn anonyymiuden ja jättää lapsen kuvat pois. Joten emme ole vielä ainakaan keksineet miten blogiin saisi enemmän omia kuvia? :)

Eteenpäin haluaisimme laittaa tunnustuksen seuraaville blogeille

Odotuksellinen elämä

Kanelimaa

PEPPI JA ANNIKA

Eemi 1-vuotta!

Aika on mennyt niin siivillä. Vastahan tuskailin ison mahan kanssa. Ennen luulin, että ajan nopeutuminen lasten tultua on vain myytti... no ei ole. Jostain syystä päivät hujahtavat ohi ja viikot ovat hetkessä takana. Toisaalta on niin ihanaa, miten ei tarvitse enää odottaa mitään, kun kaikki on tässä ihan heti. Apua, kohta se lähtee jo kouluun... No onneksi siihen on vielä kuusi vuotta aikaa :)

Yleensä olen kova syntymäpäivien suunnittelija. Innokas ja napakka. Nyt en saanut aikaan mitään, ennen kuin oli pakko. Teemun täti tuli hoitamaan Eemiä torstaina siksi aikaa, että sain leivottua. Juhlat pidettiin siis viikonloppuna, ja ne olivat tietysti kaksi päiväiset kekkerit! Tarjottavat päätin keskiviikkoaamuna, vähän ennen kuin oli lähdettävä kauppaan. Uskomatonta, en koskaan ole ollut näin saamaton! Ja vielä murusen ensimmäinen syntymäpäivä, ja tiedän, että Peppi on jo aikaa sitten suunnitellut Oivan juhlat! Kääk!

Olen siis ihan älytön juhlien laittaja. Leivon aina liikaa ja mieluiten vain makeita. Nyt päätin, että tarjoan enemmän suolaista, enkä tee liikaa kakkuja. Kaksi voileipäkakkua, keksejä, kaksi autokakkua, geishakakku, daimkakku, salaatti, tuulihattuja, rieskarullia. Apua, miksi tämä aina karkaa käsistä!

No olen innostunut sokerikuorrutetuista kakuista ja päätin taas tehdä sellaisia. Kakuista ei tullut lähellekään sellaisia kuin ajattelin. Tuulihatut lässähti, geishakakku oli kuiva eikä maistunut geishalta ja daimkakku jäätyi. No, voileipäkakut onnistui yli odotusten, mutta ne teinkin tarkasti ohjeen mukaan. Mutta ensimmäistä kertaa, en hermoillut epäonnistumisista, vaan päätin laittaa kaikki esille ja nauttia juhlista.

Reissussa rähjääntyy...

Hyvin meni reissu pääsääntöisesti. Hienosti oli poijjaat pärjännyt kotosalla. Minäkin pärjäsin maailmalla. Nukuin tosin todella huonosti. Sekös harmitti, kun ajattelin että NYT voin nukkua pitkään ja keskeytyksettä. Ei minulla edes ollut mitenkään kauhea ikävä. Sitä vain ajatteli kaikkea. Mietin että ehkä vain olen tottunut nukkumaan poikieni kanssa. Tai että tilanne vain oli niin outo.

Tämä mamma eksyi baariin. Aamulla väsytti ja oikeastaan vieläkin väsyttää. Ja jälleen kerran piti todeta että eiköhän ne ajat ole ohi kun baarissa piti rymytä. Ei siellä ole minulle, kertakaikkiaan mitään. Mukavempi jutella ystävien kanssa, vaikka sen viinilasin ääressä, jonkun kotona tai muuten rauhallisessa ja mukavassa paikassa.

Vietin siis viikonloppuni kuuden ei lapsekkaan ystävän seurassa. Ihmisissä on jotenkiin niin paljon eroja. Toiset tajuavat vaan paremmin. En tiedä mistä se johtuu. Vai johtuuko se siitä ettei ne yritäkkään ymmärtää tai kuvittele tietävänsä? Ärsyttää tosi paljon jos joku jolla ei itsellä ole lapsia neuvoo ja luulee tietävänsä paremmin miten minusta pitäisi tuntua tai tehdä.  Onneksi tosiaan on monta ystävää jotka näin ei tee :)

Minulla on ystävä joka kommenteillaan saa nykyään karvani pystyyn. Monta kertaa yhden viikonlopun aikana.

Yksi kysymys oli:

No oletteko rakastuneita? -Eeeen kyllä nyt ehkä tuota sanaa käyttäisi.
Voi ei!! -No tuota kyllä minä Marttia rakastan ja Martti minua, mutta se nyt on vähän muuttunut.
Ja tästä seurasi surullinen empaattinen katse. Ja minun osaltani epätoivoista selittelyä siitä että ei se arki nyt niin romattista ja kiihkeää huumaa voi olla vaippojen, univelan, yrittäjän ja pienen lapsen taloudessa... Jossa koko perhe nukkuu sulassa sovussa samassa huoneessa. Yritin selittää miten se on erilaista ja me ollaan perhe. Enkä kaipaakkaan nyt tähän mitään rakastumisen huumaa ja jännitystä. Mutta jos toinen ei ymmärrä niin sitten ei. Jotenkin minun pitäisi vaan jaksaa itse hyväsyä  senkin asia, aina ei ymmärrä, enhän minäkään. Kenties olen hieman pettynyt kun luulen meidän ymmärtäneen ennen paremmin toisiamme?

Ärsyttää myös kun ihmiset ei kuuntele sitä itse asiaa. Tuntuu että tämä ystävä ajattelee liian paljon että mistä hänestä tuntuisi, ei osaa ajatella että minä olen erilainen ihminen eri tilanteessa. Ärsyttää sellaiset aiheetta säälivät katseet. Rivien välistä tehdyt väärät analyysit. Enhän edes kertonut vierailun aikana oikeista ongelmista. Enkä kyllä kerro.

Martin mielestä mietin liikaa. Hänen mielestä minun pitäisi antaa vain olla ja olla välittämättä liikoja. Kerroin, että oikeuteni naisena on vaahdota tästä muutama päivä ja sitten vaikenen :)

Aika ajoin mietin sitä että jos toinen ärsyttää niin olisiko parempi vain antaa olla? Toisaalta tämä meidän ryhmämme on niin tiivis ja näemme aina melkein kaikki yhdellä kertaa. Joten se on melkein kaikki tai ei mitään.

Mukavaa oli kyllä yleisestiottaen. Ja nyt on sitten ensimmäiset yötkin vietetty erillään, luulen että seuraavalla kerralla ei jännitä lähellekkään niin paljon. Ei sillä että tekisi mieli vähään aikaan minnekkään lähteäkkään yksin :)

Peppi

Mitä jos?

Tämä "täydllinen äiti" lähtee reissuun kahdeksi yöksi YKSIN. On kuolla jännitykseen. Toivon mukaan se hellittää. Kuitenkin kaikki menee hyvin, mutta mitä jos? Mitä jos iskeekin paniikki keskellä yötä ja haluankin kotiin. Mitä jos alkaa itkettää ja tulee pohjaton ikävä kun ottaa lasin viiniä. Mitä jos täällä sattuukin jotain? Onko mies sitten kuitenkin liian väsynyt kun on tehnyt pitkän työviikon? Onko 2 yötä liian pitkä aika? Mitä jos lapsi ei enää muista kun tulee takaisin?
Mitä jos jäisikin kotiin?

HUH! APUA!

Peppi

Mieheni on ääliö

Olen helvetin kyllästynyt Teemuun, siis mieheeni. Rakastan häntä kyllä, enkä aio erota. Tällainen elämänmalli vaan repii meitä ihan hirveästi. Teemu käy töissä kello 7-18 välillä, työaika siis vaihtelee päivittäin. Kotiin tullessa hän on tietysti väsynyt ja kaipaa omaa aikaa, mutta niin minäkin!

Olen koittanut puhua tästä Teemun kanssa, mutta hänestä kotiäitiys ei ole työtä, minulla on vapaa-aikaa joka päivä enkä voi valittaa, etten saa mitään tehtyä lapsen kanssa, sillä kaikki on kiinni minusta itsestäni. Joo-o. Ymmärrän kyllä hänen näkökulmansa, mutta...

Esimerkiksi tänään Teemu on ollut mielestään Eemin kanssa, eli istunut tietokoneella, katsonut televisiosta piirrettyjä, nukkunut Eemin kanssa päiväunet ja suunnitellut uloslähtöä Eemin kanssa koko aamun. Samaan aikaan minä olen laittanut ruokaa, siivonnut, silittänyt, siivonnut, laittanut ruokaa ja joo katsonut myös telkkaria ja istunut koneella - Eemi kiinni lahkeessa tai sylissä.

Äiti ei koskaan voi täysin olla huolehtimatta lapsestaan. Esim. Eemin lähtiessä isänsä kanssa vauvauintiin, minä pakkaan laukun, laitan puuron, puen pojan, eli aamuna jolloin saisin jäädä nukkumaan nousen kuitenkin. Ärsyttävää. Ja tiedän, että vikaa on minussakin.

Olen sanonut ääneen aika monta kertaa viimeisen kuukauden aikana, että olen kyllästynyt olemaan itsestäänselvyys. En niinkään vaimona, vaan Eemin huoltajana. Muistaakseni meitä on kuitenkin kaksi. Toivon, että Teemun työkuviot selkiintyvät ja hänelle tulee vahvempi rutiini työntekoon. Toivon myös, että uskaltaisin jo antaa Eemin mummolaan yöksi, ja että saisimme Teemun kanssa kahdestaan aikaa. Tämä on rumasti sanottu, mutta minusta meidän pitäisi riidellä, nyt ollaan vältelty toisiamme jo liian pitkään erimielisyyksien saralla.

Annika

Uutta M&I:ltä

Kevään uusi M&I mallisto tullut!
Täältä sen löytää.
http://www.meandi.se/fi/

Tällaisia haaveilen Oivalle:

Suosikkini lintu taskussa :)


Ja jos minulla olisi tällainen pieni tyttö. Kummityttökin on jo liian iso.

Peppi

Maitotuotteisiin totuttelu

Kävimme 10 kk neuvolassa ja innostuin - me voimme aloittaa maitoon totuttelun. Neuvolassa kysyin vinkkejä aloitukseen, mutta hieman epäselväksi jäi, mitä se pikku hiljaa tarkoittaa. Aloitimme viilillä ja jogurtilla, siis ihan tavallisella maustetuilla.

Eemi on aina ollut hyvä syöjä, kaikki kelpaa, mistään ei ole tullut mitään oireita ja ruokaa menee paljon. En ajatellut, että maitotuotteet olisivat sen vaikeampia kuin muutkaan. Kaikissa uusissa ruuissa olen vaan ottanut ruoka-aineen mukaan, en sen kummemmin totutellut. Maitopa ei ollutkaan ihan niin helppo.

Alku meni ihan hyvin. Eemi syö mielellään herkullisia jogurtteja ja viiliksiä, maha vähän meni löysälle, mutta ei paljon. Viikon päästä maha alkoi olla tosi sekaisin ja kipeä. En ensin ollenkaan osannut yhdistää sitä maitotuotteisiin, ajattelin, että ollaanhan me niitä jo syöty.

Luin eilen artikkelia maitotuotteisiin totuttelusta. Siinä sanottiin, että maitotuotteita aloitellaan varovasti hapanmaitotuotteilla. Jep, näin tehtiin. Sitten maitoa voidaan käyttää ruuanlaittoon ja vasta sitten juomana. No melkein tein näin, vähän jo maistatin maitoakin korvikkeen seassa tosin. Ja viimeksi, puoli purkkia viiliä on totuttelijalle liikaa. KÄÄK, minä syötin kaksi viiliä päivässä! Ei ihme, että maha on kipeä ja Eemi nukkuu huonosti.

Miksi siis neuvolassa ei puhuta tällaisia asioita. Sanoin, etten tiedä ja kysyin miten tämä pitää aloittaa - "pikkuhiljaa". Tiedot maitoon totuttelusta sain nyt sitten mainoslehdestä, jonka olis epähuomiossa kesällä tallettanut keittiön kaappiin.

Nyt meillä on vietetty maitotuotteetonta aikaa ja maha on rauhoittunut. Eilen aloitimme maltillisen tutustumisen maitotuotteisiin. Huh huh. Jospa kahdessa viikossa saadaan sellainen tottumus vatsaa, että Eemi pääsee maistamaan syntymäpäivänään kermakakkua!

Annika

Päivä, jolloin mikään ei onnistu

Se oli viime perjantai. Olimme valvoneet Eemin kanssa kello 2.30 lähtien. Eemi tosin nukkui välillä, ja heräsi sitten aina hetkittäin huutamaan. Kello 5.18 annoin periksi ja syötin. Samalla päätin, että jos syödään, alkaa aamu, ja nousimme ylös. Meillä siis unikouluillaan, taas.

Pidimme pienimuotoisen unikoulun syksyllä, kun halusin, että yömme olisivat ehjempiä. Tuloksiakin tuli, söimme noin 2-3 kertaa yössä. Mutta neuvolassa sanottiin, ja netissä ja kaikki tutut ja tutuntutuntutut sanoivat, että noin iso lapsi ei tarvitse enää yöllä ruokaa, kun hän päivällä syö niin hyvin. Kaikki, siis korostan IHAN KAIKKI ihmiset sanoivat myös, että jos lopetan yösyötön, lapsi itkee parina iltana. Mutta ei se itke kuin korkeintaan tunnin. Koita kestää.

Eemi itki kolme tuntia. Eikä kukaan nukkunut.

Rakas mieheni, ei ole unikouluilija. Hän ei halua, tai no ei vaan allekirjoita unikoulun juttuja, hänestä Eemillä on nälkä. Joten minä, maidonhajuisena sitten yöllä rauhoittelen lastani, eli lällättelen siinä vieressä maidolle tuoksuen, että nukupa nyt, syödään aamulla. Yhtä kidutusta.

Perjantaina tapahtui myös paljon muuta ärsyttävää pientä. Lattiakaivo meni tukkoon ja pyykkivuori kasvoi.

Valmistauduin seuraavaan yöhön pelonsekaisin tuntein. Eemi heräsi jälleen kello 3.00 huutaen. Mutta nukahti tällä kertaa ja nukkui aamu kuuteen. Ja silloin meillä syötiin.

Nyt edessä on kolmas yö. Päiväunet on nukuttu hyvin, ruoka on maistunut, on leikitty ja päivä on kuitenkin ollut ihan normaali. Minua jännittää!! Toivon, niin paljon että saisin nukkua aamuun asti. Kaiken tämän ihmeellisen pyörityksen lisäksi, olen pyytänyt apua unikouluiluun äidiltäni, anopilta ja no Teemulta. Kaikki kieltäytyivät! Eivät kuulema voi sanoa lapselle, että rakas nyt on yö, nyt nukutaan, voit nukkua rauhassa.

Mutta onneksi on Peppi!! Jo se, että joku lupaa tulla ja auttaa, helpottaa. Se tieto, että jos kaikki kaatuu todella päällle, niin joku auttaa. Siis ihmiset verkostoitukaa ja pyytäkää apua ja ottakaa se vastaan! Tai ainakin sanokaa ääneen, että voimat alkaa olla lopussa, sanokaa niin kauan että joku vastaa huutoonne!

Kauniita unia!

Annika